Tuulen tuomaa työtä: Minna Juhola

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.

Nimi: Minna Juhola

Työpaikka: HPP Asianajotoimisto Oy

Koulutus: Oikeustieteen maisteri

Miten tuulivoima työllistää sinua?

Työskentelen HPP:lla ympäristöjuristina. HPP on yksi Suomen johtavista tuulivoimaan liittyvien oikeudellisten palvelujen tarjoajista ja tarjoamme tukea hankekehitykseen, operatiivisiin tuulivoimapuistoihin, transaktioihin sekä yritys- ja projektirahoitusjärjestelyihin liittyen. Itse työskentelen erityisesti tuulivoimahankkeiden ympäristö-, kaavoitus- ja luvituskysymysten parissa ja lisäksi avustan alan toimijoita tarpeen tullen myös hallintotuomioistuinmenettelyissä.

Mikä on parasta työssäsi?

Juristin työ on hyvin itsenäistä ja töitä tehdään paljon yksin. Tuulivoimatoimeksiannot ja esimerkiksi Due Diligence -projektit kuitenkin vaativat tiivistä ja tehokasta tiimityötä toimiston eri alojen juristien, kuten yhtiö-, kiinteistö-, ympäristö-, ja rahoitusasiantuntijoiden kesken. HPP:llä on hyvä henki ja mahtavia työkavereita. Parasta on, kun saadaan aikataulultaan kiireelliset ja vaativat toimeksiannot yhteistyössä asiakkaiden kanssa onnistuneesti maaliin.

Mieleenpainuvin muisto työsi parista?

Tuulivoimayhdistyksen Wind Finland -seminaari on vuosittainen odotettu tapahtuma, johon tiimistämme osallistuu aina useampi henkilö. Nuuksion Haltia-keskus on osoittautunut tapahtumapaikkana erinomaiseksi ja seminaarissa tapaa aina sekä vanhoja tuttuja että uusia alan toimijoita.

Tuulivoimahankkeen luontoselvitykset: Viitasammakko haastaa biologin aikataulut

Tuulivoimahankkeen yhteydessä selvitetään alueen luontoarvot, lajit ja muut olosuhteet. Oikea aikataulutus on tärkeä luontoselvitysten tulosten luotettavuuden kannalta. Väärään aikaan tehdyt selvitykset voivat viivästyttää hankkeita, joten luontoselvitysten suunnittelu kannattaa tehdä ajoissa ja ennakoivasti. Luontoselvitysten aikataulut vaihtelevat sen mukaan, minkälainen lajisto on selvitettävänä. Lisäksi vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet määrittävät maastotöiden tarkat ajankohdat. Viitasammakko on aikataulujen osalta haastavin luontoselvitysten kohde.

On toukokuinen ilta. Aurinko on jo melko matalalla ja pian se laskee metsän taakse. Seison hiljaa metsän laidalla ja katselen laajaa suoaluetta, jossa vaaleanruskeat sarat vuorottelevat tummempien märkien turvelaikkujen ja taivaan väriä peilaavien vetisten allikoiden kanssa.  Jostain kaukaa kuuluu teerten soidinpulinaa ja tummien kuusten latvoilta kuuluu punakylkirastaan monotonista laulua.  Mutta siinä on jotain muutakin, hiljaisempi kuin rastas, mutta silti selkeä ja vain muutaman metrin päässä: pulppuava ääni, vähän kuin tummaan suoveteen uppoavasta pullosta tulevien ilmakuplien äänet: viitasammakko.  Nostan hitaasti kiikarini silmieni eteen ja katselen allikoiden vedenpintoja. Viitasammakon pää näkyy juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella.  Kun se ääntelee, se tuottaa pieniä sitä ympäröiviä aaltoja.  Ääntelemällä viitasammakkokoiraat merkitsevät oman paikkansa, pitävät muut koiraat loitolla ja houkuttelevat naaraita luokseen pariutumista varten.

 

 

 

 

 

Ääntelemällä viitasammakkokoiraat pyrkivät houkuttelevan naaraita luoksensa pariutumista varten.

Biologit taas käyttävät ääntelyä hyväkseen viitasammakoiden havainnoimiseen ja laskemiseen. Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin ja on Suomessa tiukasti suojeltu. Luonnonsuojelulaki kieltää direktiivilajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen eli käytännössä viitasammakon kutu- ja talvehtimisvesistöihin sekä niitä ympäröivään suoalueeseen ei saa kohdistua hankkeen aiheuttamia muutoksia. Siitä syystä direktiivilajien mahdollinen olemassaolo on selvitettävä, jos epäillään suunnitelluilla maankäyttöhankkeilla olevan vaikutuksia niihin. Vaikutuksia viitasammakkoon voi aiheutua, mikäli esimerkiksi suoalueen lävitse tai sen läheisyyteen rakennetaan tuulipuiston huoltotie. Huoltotien sivuoja voi kuivattaa sen läheisyydessä olevaa suoaluetta ja siten muuttaa suolla mahdollisesti esiintyvän viitasammakon elinympäristöä. Viitasammakon esiintyminen alueella selvitetään kutuaikaisen maastokäynnin avulla. Samalla selviää, sijoittuuko esiintymispaikka nyt arvioidulle hankkeen vaikutusalueelle vai jääkö se kauemmaksi.

Viitasammakoilla on lyhyt soidinkausi

Maastoselvitys ei kuitenkaan ole aina niin simppeli kuin miltä se kuulostaa: Viitasammakoiden soidinkausi on lyhyt, kestää yleensä vain viikon, korkeintaan kaksi. Sen suurpiirteinen ajankohta sijoittuu huhti-toukokuulle, mutta sen tarkka ajankohta riippuu hyvin paljon vallitsevasta säästä ja kevään etenemisestä. Jos alkukevät on lämmin, lumet ja jäät sulavat nopeasti ja yhtäkkiä viitasammakon kutuaika on käsillä.  Jos taas kevät on kylmä, kutu alkaa vasta viikkoja myöhemmin. Viitasammakot eivät yleensä ääntele tuulisessa säässä ja myös vesi- ja räntäsateilla ne pysyvät hiljaa. Eli käytännössä maastoselvittäjän on seurattava koko suurpiirteisen soidinkauden ajan melko tarkasti säätä, lumi- ja jäätilannetta ja oltava valmis lähtemään maastoon heti, kun olosuhteet alkavat olla sopivat.

Jos selvitettäviä viitasammakkokohteita on useita, tarvitaan hyvää ennakointikykyä ja resursointia, jotta kaikki selvitykset saadaan tehtyä suotuisissa olosuhteissa ja oikeana ajankohtana. Soidinkauden mentyä ohi ei ole enää mahdollista tehdä luotettavia viitasammakkoselvityksiä ennen seuraavan soidinkauden alkua eli huhti-toukokuussa vuoden kuluttua. Kesälläkin löytyy välillä kasvillisuusselvityksen maastotöiden aikana viitasammakoita, mutta niiden löytäminen on kesäisin hyvin satunnaista ja kesäisten havaintojen perusteella ei voida yleensä kovin tarkasti päätellä, missä niiden lailla suojeltu lisääntymispaikka sijaitsee.

Viitasammakkoselvitykset ovat aikataulutuksen suhteen haastavimpia luontoselvityksiä, vaikka myös muut tuulipuistohankkeita varten tarvittavat luontoselvitykset on tehtävä tiettyinä aikoina. Yksittäisten luontoselvitysten ajankohdat riippuvat pitkälti vuodenajoista, säästä ja eläinten elinrytmistä.

Vaikutuksilla väliä, etäisyyksillä ei

Tuulivoiman meluvaikutuksista on viime vuosina käyty ajoittain vilkastakin keskustelua. Tässä yhteydessä on välillä päässyt hämärtymään, millä perusteilla tuulivoiman sijoittamista suhteessa loma- ja vakituiseen asutukseen tulisi arvioida. Selvää on, että meluvaikutukset tulee selvittää huolellisesti ja ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Sen sijaan hämmennystä on aiheuttanut se, tuleeko tuulivoimaloiden ja asutuksen välille jättää tietty vähimmäisetäisyys.

Lainsäädännössä ei säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä, eikä etäisyyksistä ole myöskään annettu soft law -ohjeistusta. Julkiseen keskusteluun on kuitenkin tasaisin väliajoin noussut väite, että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) suosittaisi kahden kilometrin vähimmäisetäisyyttä tuulivoimaloiden ja loma- tai asuinrakennusten välille. Tämä perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. ”Kahden kilometrin suojaetäisyys” on jäänyt elämään lausunnosta, jonka STM antoi vuonna 2013 Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta perustuen virheelliseen tulkintaan Iso-Britanniassa annetusta ohjeistuksesta. STM on myöhemmin korjannut kantaansa ja todennut, ettei mitään kategorista etäisyysrajaa ole perusteltua noudattaa. Tästä huolimatta muutamassa kunnassa on linjattu, ettei tuulivoimaloita tule kaavoittaa tietylle etäisyydelle asutuksesta. Kaavoitusmonopolin johdosta kunnat voivatkin varsin vapaasti määrätä alueensa maankäytöstä, vaikkei lainsäädännössä vähimmäisetäisyyksistä olekaan säädetty.

Miten asutuksen ja tuulivoiman suhdetta sitten lähestytään lainsäädännössä, kun etäisyydet eivät ratkaise? Lähtökohtana on tuulivoimaloista aiheutuvien vaikutusten, eli erityisesti melun ja jossain määrin myös lapojen pyörimisestä aiheutuvan varjon vilkkumisen eli välkkeen, huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti kaavaa, jonka laadinnassa sovellettavaksi tuleva maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, ”MRL”) edellyttää kaavan vaikutusten riittävää selvittämistä maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseksi. Useimmiten tuulivoimahankeen toteuttamiseksi laaditaan tuulivoimarakentamista ohjaava MRL 77 a §:n mukainen yleiskaava, jolloin tulee lain yleisten sisältövaatimusten täyttymisen lisäksi varmistua siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä ja että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tämä edellyttää muun ohessa meluvaikutusten arviointia ja huomioon ottamista.

Tuulivoimamelua koskien on vuonna 2015 annettu oma valtioneuvoston asetus ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015). Lisäksi sisämelun osalta tulee noudatettavaksi Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015). Tuulivoimameluasetuksessa säädetään suunnittelun ohjearvoista, jotka tulee ottaa huomioon esimerkiksi tuulivoimaosayleiskaavaa laadittaessa. Nämä asutusta ja loma-asutusta koskevat ohjearvot melulle ovat päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB. Koska kyse on vasta suunnitteilla olevasta toiminnasta, meluvaikutuksia arvioidaan lähtökohtaisesti suunnittelutietoihin ja mallinnuksiin perustuen. Mallinnusten laadinnassa noudatetaan vakiintuneesti ympäristöhallinnon ohjetta tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014), jossa otetaan esimerkiksi kantaa siihen, minkälaisiin lähtötietoihin mallinnuksen tulee perustua. Kun tuulivoimahankkeen mahdollistava kaava laaditaan siten, että mallinnuksin arvioidut meluvaikutukset pysyvät ohjearvojen puitteissa, täyttää kaava lähtökohtaisesti MRL:n vaatimukset tältä osin.

Asetuksen mukaiset suunnittelun ohjearvot eivät ole toimintaa sitovia raja-arvoja, vaan niiden tarkoitus on ohjata maankäytön suunnittelua siten, ettei tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu sellaisia häiritseviä vaikutuksia, joiden vuoksi tuulivoimaloiden toimintaa olisi tarve myöhemmin säädellä ympäristöluvalla. Tuulivoimaloilta ei siis edellytetä ympäristölupaa suoraan lain nojalla, vaan luvantarve määräytyy mahdollisten vaikutusten perusteella. Mikäli ympäristölupaa kuitenkin edellytetään, tulee luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastella vaikutuksia koskevien selvitysten perusteella ja suhteessa asetuksen mukaisiin ohjearvoihin. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu terveyshaittaa tai naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta. Mikäli toiminnasta aiheutuvat vaikutukset pysyvät valtioneuvoston asetuksen mukaisten ohjearvojen rajoissa, meluvaikutukset eivät aiheuta lain tarkoittamaa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta, jolloin edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät tältä osin.

Asutuksen ja tuulivoiman sijoittumista tulee siis lainsäädännön mukaan tarkastella vaikutusten perusteella. Vaikutusperusteisuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on toisaalta todettu ohjearvojen ohjaavan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupaharkintaa ja toisaalta vahvistettu, että tarkastelun tulee perustua hankkeen arvioituihin vaikutuksiin, ei yksittäisten ihmisten kokemuksiin. Tätä havainnollistavat hyvin ympäristölupa-asiaa koskeva vuosikirjapäätös KHO 2018:150 sekä tuore tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva tuore päätös KHO 290/2019. Vuosikirjapäätöksessä korkein hallinto-oikeus toteaa, että ohjearvojen tavoitteena on ehkäistä yleisesti melun aiheuttamia haittoja, eikä niiden tulkinnassa voida ottaa huomioon mahdollisia yksilöllisiä eroja melun kokemisessa. Lisäksi molempien päätösten perusteluissa todetaan nimenomaisesti, ettei Suomessa ole sitovaa määräystä siitä, mille etäisyydelle asutuksesta tuulivoimalat voidaan sijoittaa.

Haitallisten vaikutusten minimoimiseksi tuulivoiman vaikutukset, erityisesti sen meluvaikutukset, tulee näin ollen arvioida ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon maankäytön suunnittelussa eri toimintoja yhteensovitettaessa. Oikeuskäytännössä vahvistetun mukaisesti tuulivoimaloiden sijaintia koskevat kysymykset ratkaistaan hankekohtaisesti. Suunniteltu sijaintipaikka suhteessa asutukseen on osa arvioinnin lähtötietoja ja näin ollen asutuksen kannalta riittävä etäisyys tulee arvioiduksi osana hankkeen vaikutusarviointia. Yleispätevää säännöstä asutuksen ja tuulivoimaloiden välisestä minimietäisyydestä ei siis ole.

***

HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista tuulivoimaan liittyvien oikeudellisten palvelujen tarjoajista. HPP toimii täyden palvelun neuvonantajana ja tarjoaa tukea sekä hankekehitykseen (maankäyttö, kaavoitus- ja luvituskysymykset, verkkoliityntä, regulaatio, toimitus- ja palvelusopimukset sekä rahoitus) sekä operatiivisiin tuulivoimapuistoihin liittyvissä asioissa. Lisäksi HPP avustaa asiakkaita erilaisissa tuulivoimatransaktioissa sekä yritys- ja projektirahoitusjärjestelyissä. Oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen tar­joa­jia maa­il­man­laa­jui­ses­ti luo­kit­te­le­va Cham­bers and Partners on aset­ta­nut HPP:n asian­tun­ti­jat Band 1-ka­te­go­ri­aan ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

Kirjoittajat toimivat juristeina HPP:n tuulivoimatiimissä erikoisaloinaan ympäristö- ja kiinteistöoikeus. Molemmilla on laaja kokemus asiakkaiden avustamisesta niin tuulivoimahankkeiden kuin muiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen kaavoitus- ja lupamenettelyissä sekä tuomioistuinmenettelyissä.

Tuulen tuomaa työtä: Hanna Takala

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.

Work by wind: Innogy

Work by Wind series introduces companies working in wind industry

Company name:  innogy SE

Field of business:  Renewables

Year established: 2016

What kind of work wind power provides to your company?

We plan, develop, build and operate wind farms at various sites all over Europe and in new markets like the Nordics, the US or Australia. In Europe we are one of the major operators of onshore  and offshore wind energy. We consider large and small onshore wind projects to support the energy transition and to tackle the climate change.

How do you see the future of wind power generally?

Our aim is to expand renewables worldwide through working with local partners. We believe that working together in this way is the key to making the energy transition a success. As Finland is a perfect market for long-term investments in wind energy, we are exploiting business opportunities and looking for cooperation partners and onshore wind development projects.

What is best when working in wind?

Wind is already the cheapest green technology providing a wide range of possibilities, now increasingly including the possibility of subsidy-free projects.  In a trusted cooperation you can find for every site and requirement the perfect match. In addition there is still much potential in the wind technology.  We are already making electricity generation from renewable sources competitive, and are well on the way to bring the costs further down through research and development activities.

www.innogy.com