Semeconilla on korkea kotimaisuus- ja erityisesti paikallisuusaste
Paikalliset alihankkijat ja kumppanit ovat avainasemassa ylivieskalaisen Semeconin toiminnassa. Jopa yrityksen omistuspohja perustuu paikallisiin yksityishenkilöihin, joilla on aikanaan ollut puhelinosake.
”Semeconin yksi omistajista on Arvo-sijoitusosuuskunta, joka on vanhan paikallisen puhelinosuuskunnan peruja. Puhelinosuuskunta myytiin aikoinaan Elisalle, mutta varojen jakamisen sijaan perustettiin Arvo-sijoitusosuuskunta. Semeconin hankekehitysvaiheen rahoittajana Arvon lisäksi taustalla toimii kestävään kasvuun erikoistunut sijoitus- ja asiantuntijayhtiö Korkia”, kertoo Semeconin toimitusjohtaja Olli Malkamäki.
Osapuolten keskinäinen roolitus menee siten, että Semecon suunnittelee ja kehittää, Korkia on tuonut markkinoille hankekehityksen rahoittamiseksi uusiutuvaan energiaan sijoittavan pääomasijoitusrahaston, jossa puolestaan Arvo toimii ankkurisijoittajana kolmen miljoonan euron sitoumuksellaan.
”Tällä toimintamallilla meillä on leveät hartiat alusta loppuun itsellämme. Veikkaisin, että systeemimme on taloudellisesti ainutlaatuinen eikä Suomen mittapuussa vastaavaa löydy”, Malkamäki aprikoi.
Tavoitteena kehittää tuulivoimaa Pohjois-Pohjanmaalle yli 200 megawatin edestä
”Meille yksi johtavista arvoista on korkea kotimaisuus- ja erityisesti paikallisuusaste. Eri alojen paikallisia yrityksiä työllistyy Semeconin hankkeista. Viimeisin esimerkki on Ylivieskan Vasaman hankkeen tuulimittausprojekti, jonne maston toimitti paikallinen Mastkraft. Hankimme hankekehitykseen liittyvissä tuotannoissa kaikki mitä vaan pystytään paikallisilta resursseilta tilitoimistoista ja yleisötilaisuuden painotuotteista lähtien. Uskomme, että paikallisella työllistävyydellä on positiivista vaikutusta tuulivoiman rakentamiseen ja toimintamallimme lisää myös yleistä hyväksyttävyyttä”, Malkamäki kertoo.
Semecon käyttää myös konsulttipalveluja omintakeisella prosessillaan. ”Meillä on hierarkisesti yksi pääkonsultti, joka käyttää useita eri palveluntuottajia luvitukseen sekä ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin”.
Malkamäen mukaan yrityksellä on tavoitteena luoda edellytykset usean tuulipuiston rakentamiselle ja yhteensä satojen miljoonien eurojen investoinneille alueelle. Tuulivoimaloiden rakennusvaiheet alkavat suunnitelmien mukaan vuonna 2023. Tällä hetkellä käynnissä ovat Kenkäkankaan, Vasaman, Peuranevan ja Malakakankaan hankkeet, jotka sijaitsevat Ylivieskassa, Siikalatvalla ja Sievissä, Pohjois-Pohjanmaan alueella. Lisäksi Semecon on kiinnostunut aurinko- ja tuulivoiman hybridihankkeista, joissa infraa voidaan hyöty käyttää keskenään kannattavalla tavalla.
Tuulipuistotyömaan työturvallisuus – geolujitteiden rooli pohjarakenteissa
Turvallinen työskentely talo- ja infratyömailla on riskien hallintaa ja sen voidaan nähdä rakentuvan lukuisista pienistä osa-alueista. Suoria keinoja työturvallisuuden edistämiseen ovat muun muassa työmaalla liikkuvien henkilöiden perehdyttämiseen liittyvät prosessit sekä turvallisuusvaruste ja -suojainvaatimukset. Näiden lisäksi työntekijöille tulee suunnitella ja taata turvallinen työympäristö, ottaen huomioon alueella kohteen erityispiirteet, kuten liikkuvat työkoneet, kaivantojen turvallisuus ja muu työnaikainen liikenne.
Tuulipuistorakentamisessa työmaihin liittyvät omat erityispiirteensä. Turbiiniosien ja lapojen kuljettaminen sekä nostaminen edellyttävät raskasta kalustoa, joka asettaa tuulipuistotyömaille erityisiä vaatimuksia tierakenteiden kantavuuden sekä luiskastabiliteetin suhteen. Työturvallisuuden haastajia voivatkin olla muun muassa aikataulupaine ja vaihtelevat sääolosuhteet. Lisäksi tie- tai nostopaikkarakenteiden suunnittelun ja rakentamisen näkökulmasta merkittävä haaste on lyhytaikaisesti korkean kuorman kestävän rakenteen toteuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti rajallisella määrällä pohjamaatietoja.
Pohjamaa- ja sääolosuhteet aiheuttavat omat haasteensa
Tuulipuistoalueita suunniteltaessa ja toteutettaessa on hyvä varmistua tarvittavien pohjamaatietojen riittävyydestä. Pohjamaaolosuhteita voidaan tutkia esimerkiksi kairauksin tai maatutkauksen avulla. Suomessa tyypillisin maalaji on hyvin kantava moreeni. Kuitenkin Satakunnasta Ouluun sijoittuvalla kaistaleella on paljon jokialueita sekä matalia soita, joiden maalaji on savi tai turve. Tähän mennessä toteutetut tuulipuistot ovat lähes poikkeuksetta painottuneet rannikkoalueille tai sen välittömään läheisyyteen. Näin ollen saviset ja turpeiset alueet asettavat haasteen, sillä työn edetessä pehmeä maaperä voi aiheuttaa vaaratilanteita ja viivästyksiä. Vaaratilanteita voi syntyä, mikäli esimerkiksi työmaateiden tai nostopaikkojen reunat pettävät kuljetuksiin liittyvien suurien, mutta lyhytaikaisten kuormien alla.
Maaperän lisäksi myös vallitsevat sääolosuhteet on huomioitava suunnittelussa ja rakentamisen edetessä. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen keskilämpötila on noussut reilun asteen verran viimeisen 40 vuoden aikana. Suomessa tämä vaikutus osuu merkittävästi talviin, jolloin sateet tulevat todennäköisimmin vetenä kuin lumena. Eristävän lumikerroksen puuttuessa satanut vesi ja pakkanen aiheuttavat maaperään merkittävää routimista, jolloin jäätynyt vesi vahingoittaa tiepohjaa ja estää sadevesien imeytymisen. Erityisesti savisissa pohjamaaolosuhteissa routa aiheuttaa teihin usein keväisin kuoppia, onkaloita ja halkeamia sekä sulaessaan kelirikkoa.
Työturvallisuus rakentuu pienistä paloista
”Tuulipuistotyömaiden työturvallisuudessa on paljon parannettavaa”, sanoo Euroopan johtava maatuulivoiman kehittäjän, OX2 Finland Oy:n, Head of Construction Pasi ”Pata” Tammivaara. Tuulipuistorakentamisessa pätevät samat lainalaisuudet kuin infrarakentamisessa yleensäkin, mutta haasteen asettavat poikkeavan suuret kuormat, ahtaat aikataulut ja tiukat budjetit. Pasin mukaan työturvallisuutta olisi hyvä lähestyä monesta eri suunnasta ja ajatella laatikon ulkopuolelta uusia tapoja vaikuttaa. Työturvallisuudessa, kuten missä tahansa muussakin asiassa, huipputuloksiin päästään, kun kaikki osa-alueet ja eri näkökulmat asiaan käydään läpi ja huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla. ”Annamme urakoitsijoille mahdollisuuden vaikuttaa työmenetelmiin ja materiaaliratkaisuihin, mutta edellytämme että laadusta ja työturvallisuudesta pidetään kiinni. Ymmärrys kuormituksista ja siitä miten pohjarakenteet tulee tehdä, jotta penkereet eivät murru ja petä kriittisissä vaiheissa, on ehdottoman tärkeää”, linjaa Tammivaara.
Penkereiden perustaminen pehmeiköllä
Tuulipuistorakentamisessa perinteinen tie- sekä nostopaikkapenkereiden perustamistapa pehmeiköllä on ollut massanvaihto tai pohjaan täyttäminen. Geolujitteet ovat vaihtoehtoinen tapa kesyttää työmaateiden tai nostopaikkojen pehmeiköt. Geolujiteverkot ja -kankaat tarjoavat ratkaisun, jossa kaivamista ja kaivantoja voidaan välttää. Suunnitelmallisesti ja oikein käytettyinä lujitetuilla rakenneratkaisuilla voidaan parantaa tie- ja nostopaikkarakenteiden turvallisuutta sekä samalla saavuttaa säästöjä kustannuksissa ja työskentelyajassa. Lisäksi geolujitteiden käyttö vaikuttaa välillisesti turvallisuuteen työmailla vähentäen kuorma-autoliikennettä kantavuusvaatimuksen täyttyessä ohuemmalla rakennekerrospaksuudella.
Tällä hetkellä tuulipuistorakentamisen on voimakkaassa kasvussa. Vauhdin kasvaessa työturvallisuuteen on tärkeä kiinnittää erityistä huomiota. Riskien hahmottaminen, suunnitelmallisuus sekä turvalliset työtavat ovat tällöin avainasemassa.
Tuulivoimapuiston sisäverkon mittauksilla kohti parempaa toimintavarmuutta
Tuulivoimapuiston sisäverkon keskijännitekaapelit siirtävät tuulivoimaloiden tuotannon sähköasemalle, josta se siirretään edelleen kantaverkkoon. Keskeytyksettömän tuotannon kannalta toimiva kaapelijärjestelmä on puistonhaltijalle elintärkeä, sillä järjestelmän vikaantuminen aiheuttaa yleensä useamman päivän katkon tuulivoimaloiden tuotantoon. Pelkästään vianpaikannus ja -korjauskustannuksilla usein kattaisi asianmukaiset käyttöönotto- ja kunnossapitomittaukset. Lisäksi seisovat tuulivoimalat tuottavat niin kutsuttuja tuotantotappioita tuhansia euroja päivässä ja useamman voimalan ollessa seisakissa puhutaan jo kymmenistä tuhansista euroista jokaista seisakkipäivää kohden. Olisi siis perusteltua, että kaapelijärjestelmälle tehtäisiin parhaat mahdolliset laadunvarmistustoimenpiteet ennen niiden käyttöönottoa, takuuajan tullessa päätökseen sekä säännöllisin väliajoin sen jälkeen.
Kaapelivarusteet ovat yleisin syy kaapelijärjestelmien vikaantumiseen. Kaapelit valmistetaan ja rutiinikoestetaan tehtaalla puhtaissa olosuhteissa. Kaapelivarusteet, kuten jatkokset ja päätteet, taas asennetaan työmaalla usein hyvin epäpuhtaissa olosuhteissa ja varusteiden toiminnan kannalta asentajan ammattitaidolla on myös suuri merkitys. Asianmukaisilla kaapeliverkon mittauksilla voidaan varmistua asennuksen laadusta ja tarvittaessa korjata asennusvirheet jo ennen kaapelijärjestelmän käyttöönottoa.
Mittauksia tehdään rakennuttajan vaatimusten mukaan
Juttua varten haastateltu rakennuttajan edustaja kertoo, että kaapelijärjestelmän laadunvarmistusvaatimukset ovat pääosin verkostosuosituksen mukaisia. “Etenkin osittaispurkausmittaukset ovat hyvä lisä, sillä niiden perusteella nähdään missä kunnossa kaapeli on ennen käyttöönottoa ja kuntoa voidaan seurata myös esimerkiksi takuuajan päättyessä”, hän kertoo, “alkavat viat saadaan paikannettua tehokkaasti”.
Sähköurakoitsijana toimivan PAV:in Nicklas Nordströmin mukaan mittaukset tehdään yleensä rakennuttajan määrittelyjen mukaisesti. “Kaikille kaapeleille tehdään eristysvastus- ja vaipaneheysmittaukset, lisäksi rakennuttajan toiveiden mukaisesti lähes aina teetetään osittaispurkausmittaus”, Nicklas sanoo.
Verkostosuositus RK1:16 (maakaapeliverkon rakentamisen vaatimukset 0,4 kV-45 kV) mukaisesti keskijännitekaapeliasennus suositellaan tarkastettavan vaipaneheysmittauksella ja joko 24 tunnin käyttöjännitetestillä tai 15 minuutin VLF-jännitetestillä, jonka yhteydessä voidaan suorittaa osittaispurkausmittaus. Lisäksi maadoitusjohtimien jatkuvuus tulisi todeta. Kyseessä olevan verkostosuosituksen jälkeen etenkin tuulivoiman parissa on otettu kehitysaskeleita kaapelijärjestelmien testauksessa.
Nykypäivän mittaussuositukset
Suositeltavat kaapelijärjestelmän mittaukset ovat:
- Vaipaneheysmittaus
- Osittaispurkausmittaus
- Häviökerroinmittaus
- Maadoituksien jatkuvuuden mittaus
Näillä mittauksilla varmistetaan järjestelmän toimivuus ja saadaan selville mahdolliset kaapelin kaivuun ja asennuksen aikana tulleet mekaaniset vauriot sekä jatkosten, päätteiden ja muiden varusteiden materiaali- tai asennusvirheet. Usein tehtyä eristysvastusmittausta ei standardeissa vaadita, eikä se anna tietoa kaapelin kunnosta.
Vaipaneheysmittaus
Vaipaneheyden mittauksessa mitataan kaapelin kosketussuojan ja ympäröivän maan välistä eristelujuutta. Tällä mittauksella havaitaan kaapelin ulkovaipan vauriot, kuten kaapelin asennuksen ja kaivuun aikana tulleet mekaaniset vauriot tai terävien kivien aiheuttamat reiät.
IEC 60229 mukaisesti mittausjännitteen tulisi olla ulkovaipan paksuuden mukaan 4 kV DC/ ulkovaipan paksuus millimetreinä, kuitenkin enintään 10 kV DC. Käytännössä Suomessa käytetyille 33 kV kaapeleille mittausjännite tulisi olla 10 kV DC. Vaadittu mittausaika on 1 minuutti. Mittaukselle ei ole olemassa standardin määrittämiä raja-arvoja, mutta yleisesti käytetty raja-arvo vuotovirralle on <10µA/km, joka vastaa >500MΩ/km eristysresistanssia.
Vaipaneheyden luotettava mittaus vaatii ulkoisen elektrodin, kuten kaapelia ympäröivän kostean maaperän. Kuivassa maaperässä luotettava mittaus vaatisi kaapelilta johtavan pinnoitteen, jota Suomessa pääosin käytetyssä AHXAMK-W-kaapelissa ei ole. Esimerkiksi Ruotsissa kaapeleissa taas käytetään puolijohtavaa pinnoitetta edellä mainitusta syystä.
Osittaispurkausmittaus
Osittaispurkausmittausta kutsutaan myös PD-mittaukseksi (Partial Discharge). Osittaispurkaukset ovat heikentyneen eristeen osan yli syntyviä purkauksia, joita mittaamalla saadaan selville kaapelin mahdolliset materiaali- ja asennusvirheet.
PD-mittauksessa kaapelin vaihejohtimen ja kosketussuojan välille syötetään vaiheittain kasvava ja maksimissaan 2xUo (vaihejännitteen) suuruinen mittausjännite. Mittalaite tallentaa mittauksen aikana havaitut purkaukset, joiden suuruusluokka on usein pikocoulombi. Mittaustuloksista nähdään purkausten tarkka sijainti kaapelijärjestelmässä, jolloin korjattavat kohdat saadaan samalla paikallistettua. Mittaustuloksien tulkintaa hankaloittaa standardoinnin puute, yleisesti käytettyjä PD-mittausten raja-arvoja on esitetty taulukossa.
Häviökerroinmittaus
Häviökerroinmittaus tunnetaan myös nimellä TD-mittaus (Tan delta). Häviökerroin kuvastaa kaapelijärjestelmän eristeen yleiskuntoa. Häviökerroinmittauksella havaitaan kaapelin ikääntyminen, kosteus kaapelissa tai sen varusteissa sekä mahdolliset osittaispurkaukset. Myös uusi kaapelijärjestelmä voi olla ikääntynyt, mikäli siihen ovat vaikuttaneet esimerkiksi liian korkeat mittausjännitteet, haitalliset DC-jännitteet, kosteus, asennusvirheet tai mekaaniset vauriot.
TD-mittauksessa kaapelin vaihejohtimen ja kosketussuojan välille syötetään vaiheittain 0.5x, 1x, 1.5x ja 2xU0 mittausjännitteet. Mittaustuloksista lasketaan tunnusluvut keskiarvo (MTD), keskiarvon ero (DTD) ja keskihajonta (SDTD). Mittaustulokset tulkitaan IEEE 400.2 standardin mukaisesti.
Maadoituksien jatkuvuuden mittaus
Tuulivoimalaitos on hyvä esimerkki yhteen liittyneestä maadoitusjärjestelmästä. Standardin SFS 6001 mukaan käyttöönottovaiheessa ja kunnossapitotarkastusten yhteydessä yhteen liittyneiden maadoitusjärjestelmien eheys ja yhteys toisiinsa on varmistettava. Näin varmistutaan maadoitusjärjestelmän turvallisuudesta, olettaen, että järjestelmä on suunniteltu asianmukaisesti.
Verkostosuosituksessa RJ22:22 (sähkönjakeluverkon maadoitusten suunnittelu, toteutus ja varmistaminen) tarkennetaan mittausten toteutustapaa. Mittalaitteeksi suositellaan suurivirtaista (esim. 100 A) DC-resistanssimittaria, jonka minimitarkkuus on 1 milliohmi. Kaikkien maadoitusjohtimien jatkuvuudet mitataan, eli kaapeleiden kosketussuojien ja seurantamaadoituksien jatkuvuus sekä kokonaisjatkuvuus (sisältäen kaikki edellä mainitut). Mittaustulosten tulisi olla linjassa laskennallisten arvojen kanssa, jotta voidaan varmistua maadoitusjohtimien ja kaapelijatkosten kosketussuojan liitosten laadusta.
VLF-jännitetesti
VLF tulee sanoista Very Low Frequency (hyvin matala taajuus), jolla tarkoitetaan 0,01-1 Hz mittaustaajuutta. VLF-jännitettä käytetään myös PD- ja TD-mittauksissa, sillä se mahdollistaa kompaktit kenttäkäyttöön soveltuvat mittauslaitteistot.
VLF-jännitetestissä kaapelin vaihejohtimen ja kosketussuojan välille syötetään maksimissaan 3xUo mittausjännite 15–60 minuutin ajaksi. Mittaustulos on joko hyväksytty tai hylätty, mikäli kaapelijärjestelmässä tapahtuu läpilyönti. Hyväksytty tulos ei kerro mahdollisista alkavista vioista ja pahimmassa tapauksessa niitä saattaa kehittyä VLF-jännitetestin korkean jännitteen seurauksena. Mikäli kaapelijärjestelmälle halutaan tehdä VLF-jännitetesti, on suositeltavampaa tehdä MWT (Monitored withstand test), jossa VLF-jännitetestin lisäksi järjestelmän kuntoa seurataan osittaispurkaus- ja häviökerroinmittauksella.
Tuulivoima matkalla sähköntuotannon peruspilariksi – Tuulivoima-alan askelmerkkejä tulevaisuuteen
Tuulivoima-alalla visioitiin 2010-luvun lopulla isosti ja tuulivoiman vuosituotannon ennustettiin kasvavan 30 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Tuolloin tuulivoiman osuus sähkönkulutuksesta liikkui vielä reilusti vajaassa kymmenessä prosentissa ja tuulivoimaa rakennettiin joidenkin satojen megawattien verran vuodessa. Alan kehityskulku Suomessa on kuitenkin edennyt vauhdikkaammin kuin ala itsekään uskalsi toivoa ja 2030 tuulivoimatavoitteet tullaan saavuttamaan peräti viisi vuotta etuajassa. Vaikka tuulivoima tuleekin pian olemaan yksi maamme sähköntuotannon peruspilareista, vaatii vahvan kasvun jatkuminen uutta visiointia. Tuulivoima tulee olemaan energiamurroksen mahdollistaja mutta alan kasvu vaatii myös yhteiskunnan vahvaa sähköistymisestä.
Kun Suomen Tuulivoimayhdistyksen tulevaisuusvaliokunta alkoi visioida tuulivoima-alan tulevaisuuden askelmerkkejä syksyllä 2021, oli selvää, että tuulivoima tulee kasvamaan 2020-luvulla yhdeksi Suomen merkittävimmistä sähköntuotantomuodoista. Tuulivoiman kasvu tulee tarjoamaan yhteiskunnallemme koko ajan vahvistuvaa energiaomavaraisuutta, edullista ja puhdasta sähköntuotantoa sekä mahdollisuuden siirtyä energiantuojasta energianviejäksi. Tuulivoima edullisena ja päästöttömänä energiantuotantomuotona mahdollistaa energiamurroksen etenemistä ja yhteiskunnan sähköistymistä, mutta toisaalta yhteiskunnan vahva sähköistyminen on myös tuulivoima-alan kasvun mahdollistaja. Tuulivoima-alan tavoitteiden saavuttaminen ja kasvun jatkuminen eivät kuitenkaan tapahdu itsekseen, vaan ne vaativat koko energiajärjestelmän kehittymistä, sekä vakaan toimintaympäristön, joka tukee alan kehittymistä ja kasvua.
Missä ollaan nyt – kirkkaat näkymät vuoteen 2025
Tällä hetkellä julkaistut tuulivoimahankkeiden investointipäätökset kertovat, että vuonna 2025 tuolloisella tuulivoimatuotannolla (24 TWh) tullaan kattamaan Suomen sähkönkulutuksesta vähintään 28 prosenttia. Jo tehtyjen investointipäätösten perusteella maamme tuulivoiman kokonaiskapasiteetti tulee olemaan tuolloin vähintään 8 500 megawattia. Vuonna 2022 Suomen tuulivoimakapasiteetti ylitti 5 000 megawatin rajan – vuoden aikana tuulivoimakapasiteettia rakennettiin reilu 2 400 megawattia. Puhutaan siis ennätyksellisestä määrästä uutta tuulivoimaa, sillä aiempi rakentamisen ennätys rikottiin vuonna 2021, kun Suomeen valmistui 671 megawattia uutta tuulivoimakapasiteettia.
Tuulivoima-ala odottaa kasvun jatkuvan vahvana myös vuoden 2025 jälkeen, ja niin odottaa myös Fingrid. Fingrid julkaisi elokuussa 2022 luonnokset sähköverkkovisiostaan, joka sisältää neljä erilaista tulevaisuusskenaariota sähkön tuotannon ja kulutuksen kehittymisestä vuosille 2035 ja 2045. Tuulivoiman kannalta kirkkaimmassa Tuulella vetyä -skenaariossa tuulivoiman tuotanto tulee kasvamaan peräti 131 terawattituntiin ja tuulivoimakapasiteetti 39 000 megawattiin vuoteen 2035 mennessä.
Lue lisää Fingridin tulevaisuusskenaarioista.
Mitä kasvun jatkuminen edellyttää
Suomen Tuulivoimayhdistyksen tulevaisuusvaliokunta näkee alan kasvun tulevaisuudessa vahvana mutta tämä edellyttää myös vakaata investointiympäristöä ja selkeää lainsäädäntöä. Suomen hallituksen määrittelemät ilmastotavoitteet ovat isossa kuvassa suurin puhtaan energiantuotannon lisärakentamista ohjaava tekijä. Tuulivoima-ala pystyy kasvattamaan Suomen energiaomavaraisuutta hyvinkin nopeasti, jos se pystyy luottamaan kunnianhimoisiin kansallisiin tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämiseksi – ja saa rakentaa uutta uusiutuvan energian kapasiteettia selkeän ja ajantasaisen lainsäädännön ja viranomaisohjeistusten varassa.
Vaikka tuulivoiman luvitus isossa kuvassa toimii Suomessa tällä hetkellä hyvin, on tuulivoimarakentamisen pullonkaulana kuitenkin luvitussääntelyn osittainen monimutkaisuus sekä ruuhkautuneet viranomais- ja tuomioistuinkäsittelyt. Selkiyttämällä tuulivoimaloiden kaavoitusta on mahdollista nopeuttaa hankkeiden läpivientiä tinkimättä sidosryhmien vaikuttamismahdollisuuksista: esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, YVA:a, koskevat valitukset tulisi sitoa ajallisesti samaan aikaan tehtävään kaavaan rakennusluvan sijasta. Tuomioistuinten pitkiä käsittelyaikoja tulee lyhentää varmistamalla, että hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on riittävät resurssit asioiden nopeaan käsittelyyn laadusta tinkimättä. Lähitulevaisuudessa myös energiamurroksen etenemistä edistävä vihreiden investointien ohituskaista lupakäsittelyissä varmistaisi, että puhtaat investoinnit pääsevät etenemään ilman viivästyksiä.
Suomalaisen tuulivoima-alan kasvun edellytyksenä tulee tulevaisuudessa olemaan, että myös Itä- ja Kaakkois-Suomen hyvätuuliset alueet olisi hyödynnettävissä tuulivoimarakentamiseen. Tasaisempi tuulivoimaloiden sijoittaminen tasaisi tuulisähkön tuotantoa, ja tuotannon sijoittaminen lähemmäs Etelä-Suomen kulutusta vähentäisi sähkönsiirron tarvetta. Lisäksi entistä useammat maakunnat ja kunnat pääsisivät hyötymään tuulivoiman positiivista talous- ja työllistämisvaikutuksista. Edullisimpana sähköntuotannon muotona tuulivoima voisi mahdollistaa myös merkittävän mittaluokan vetytalouden ja P2X-ratkaisujen syntymisen Suomeen – ilman edullista sähköntuotantoa ei ole vetytaloutta – mutta se vaatisi, että Suomen maapinta-ala olisi jatkossa laajemmin käytettävissä tuulivoimatuotannolle. Mahdollisuus rakentaa tuulivoimaa tasaisemmin Suomeen vaatii tuulivoiman ja Puolustusvoimien toimintojen yhteensovittamista kaikkialla Suomessa, erityisesti Itä-Suomessa ja Suomenlahdella.
STY:n tulevaisuusvaliokunta näkee myös, että merituulivoima tulee tulevina vuosikymmeninä nousemaan merkittäväksi tuulivoimatuotannon tavaksi maatuulivoiman rinnalle. Teknologinen kehitys tullee mahdollistamaan 2030-luvulle mennessä merituulivoiman markkinaehtoisuuden ja rakentaminen tulee keskittymään hyvätuulisten maa-alueiden lisäksi vahvasti myös merialueille.
Vantaalla tullaan varastoimaan uusiutuva energia talven kylmiä varten lämmön kausivarastoon
Vantaan Energia suunnittelee rakentavansa Vantaan Kuusikonmäkeen Lämmön kausivaraston, jossa kesän lämpö saadaan talteen talven pakkaspiikkejä varten. Lämmön kausivarastossa uusiutuvaa energiaa säilötään +100-asteiseen veteen. Varastoitavaa uusiutuvaa energiaa saadaan muun muassa aurinko-, tuuli- ja hukkalämmön lähteistä.
Vantaan Energian suunnittelema Sähköpolttoainelaitos on konkreettinen esimerkki siitä, miten tuulienergiaa voidaan muuntaa synteettiseksi kaasuksi ja hukkalämmöksi, jota voidaan varastoida Lämmön kausivarastoon. Miljoonan kuution kokoisen Lämmön kausivaraston kapasiteetti on 90 gigawattituntia. Se vastaa keskikokoisen suomalaiskaupungin vuosittaista lämmönkulutusta.
Lämmön kausivaraston myötä Vantaan Energia voi luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kun kesäaikaan uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu energia voidaan varastoida ja käyttää talven pakkasilla. Varastoon säilötty energia korvaa maakaasun käyttöä talvikaudella. Fossiilisista polttoaineista luopuminen vähentää lämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä jopa 65 000 tonnilla vuodessa, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö lämmityksessä voidaan korvata talteen otetulla uusiutuvalla energialla.
Fossiilisista polttoaineista luopuminen tarkoittaa myös sitä, että Vantaan lämmitys voi perustua käytännössä kotimaisista energianlähteistä tuotettavaan lämpöön: fossiilisista polttoaineista luopuminen on siis samalla irtautumista tuontipolttoaineista. Näin Lämmön kausivarasto vähentää Vantaan – ja laajemmin koko Suomen – riippuvuutta tuontipolttoaineista.
Myös hukkalämmön varastoimisen merkitys Lämmön kausivaraston yhteydessä korostuu, kun toisaalla ylimääräiseksi jäävä energia voidaan hyödyntää toisaalla. Hukkalämpöjä hyödyntämällä Lämmön kausivarasto parantaa resurssitehokkuutta.
Vantaan Energia on investoinut merkittävästi tuulivoimaan mahdollistaakseen uusien innovatiivisten ja puhtaiden energiaratkaisujen käyttöönoton. Tuulivoiman tuotantoportfolio on tarkoitus kasvattaa 700 GWh:n saakka vuoteen 2030 mennessä.
Vantaan Energian tavoitteena on luopua fossiilista polttoaineista energiantuotannossa vuoteen 2026 mennessä ja edetä siitä kohti hiilinegatiivisuutta vuoteen 2030 mennessä.
Lämmön kausivarasto rakennetaan allianssimallilla – Allianssitoiminnan tavoitteena tehdä parasta
Lämmön kausivarasto suunnitellaan ja rakennetaan allianssimallilla. Allianssimalli tarkoittaa Vantaan Energia Oy:n, YIT:n ja AFRY Finland Oy:n muodostamaa ryhmittymää, jossa yritykset yhdessä vastaavat hankesuunnitelman kehittämisestä ja myöhemmin Lämmön kausivaraston rakentamisesta, jos rakennuspäätös saadaan. Allianssimallissa YIT vastaa rakentamisesta, AFRY suunnittelusta ja Vantaan Energia on hankkeen tilaaja, mutta kaikki työskentelevät yhdessä yli organisaatiorajojen. Allianssin osapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta yhteisellä organisaatiolla tavoitteena suorituskyvyn jatkuva parantaminen.
