AMP Services Ab Oy
Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.
Yrityksen nimi: AMP Services Ab Oy
Toimiala: Rakentaminen, kunnossapito
Perustamisvuosi: 2011
Miten tuuli työllistää teitä?
Suoritamme tuulivoimaloiden komponenttien höyrypesua sekä satamissa että saiteilla.
Talvisin tarjoamme höyrytyspalveluita tuulivoimaloita rakentaville urakoitsijoille.
Millaisena näette tuulivoima-alan tulevaisuuden omassa yrityksessänne?
Näemme, että tuulivoimalapuistot yleistyvät ja niitä rakennetaan tiuhaan tahtiin. Yrityksemme haluaa olla tässä kehityksessä mukana tarjoamalla laadukasta ja joustavaa palvelua.
Parhaat puolet tuulivoiman parissa työskentelyssä?
Työ on mielenkiintoista! Tässä työssä saamme kohdata eri kansalaisuuksia ja ylipäätään mukavia ihmisiä.
Suomen merituulivoima-alueiden huutokauppamalli oikeudellisesta näkökulmasta
Suomi pyrkii vauhdittamaan merituulivoiman markkinaehtoista kehittämistä ottamalla käyttöön merituulivoima-alueiden huutokauppamallin, jota sovelletaan Metsähallituksen hallinnassa olevilla yleisillä vesialueilla Suomen aluevesillä. Talouspoliittinen ministerivaliokunta puolsi maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön esittämää toimintamallia 8.12.2021. Tähän kirjoitukseen on otettu poimintoja huutokauppamallia koskeneesta esityksestä, joita kommentoimme oikeudellisesta näkökulmasta.
Esityksen mukaan ensimmäinen esitetyn toimintamallin mukainen huutokauppa on tarkoitus toteuttaa arviolta vuosina 2023–2024, ja se käsittää 3–4 merituulivoimalle soveltuvaa aluetta. Metsähallitus selvittää alustavasti alueiden soveltuvuuden merituulivoimaan mutta ei hae merituulivoimapuiston toteuttamisen edellyttämiä lupia valmiiksi ennen kilpailutusta, toisin kuin maatuulivoimahankkeiden kilpailutuksissa. Huutokauppamenettelyä ei kuitenkaan aloiteta ennen kuin hankealuetta koskeva kaavoitusaloite on hyväksytty kunnassa. Esityksessä on arvioitu, että hankekehitysvastuun siirtäminen toimijalle jo varhaisessa vaiheessa nopeuttaa merituulivoiman hankekehitystä. Esityksessä on arvioitu, että huutokauppamenettely kestää 0,5–1,5 vuotta.
Esityksen mukaan huutokauppamallin toimijan valinnassa painotetaan hintaa, tarjouksessa esitettyä hankekehittämisen ja rakentamisen aikataulua sekä hankkeeseen sitoutumista. Painoarvoa annetaan myös hankkeen taloudelliselle vaikuttavuudelle Suomessa ja EU:n alueella. Ehdokkaan soveltuvuuden osalta arvostetaan vastuullisia yhtiöitä, joilla on riittävän vahva tase, kokemusta tuulivoimarakentamisesta sekä edellytyksiä ja uskottavuutta sitoutua hankkeeseen pitkäksi aikaa energian tuottajana.
Huutokauppamenettely päättyy siihen, että voittaneen toimijan kanssa tehdään myyntisopimus, jossa sovitaan huutokaupan kohteena olevien hankeoikeuksien luovutuksesta toimijalle ja määritellään sopijapuolten oikeudet ja vastuut hankkeen jatkokehittämisessä. Lisäksi tehdään määräaikainen sopimus hankealueen hallintaoikeuden luovuttamisesta. Valtio ei luovuta hallinnoimiensa yleisten vesialueiden omistusoikeutta toimijalle.
Huutokauppamalli on käytössä muissakin EU-maissa. Esimerkiksi Tanskassa on käytössä malli, jossa energiaviranomainen määrittää kaavoituksessa merituulivoimalle sopivia alueita, jotka huutokaupataan toimijoiden käyttöön viranomaisen ohjaamassa tender-luvitusmenettelyssä. Belgiassa merituulivoimalle osoitetut alueet määritetään laissa, ja ne huutokaupataan hanketoimijoille valtion ohjaamassa menettelyssä. Alankomaissa on käytössä huutokauppamenettely, jossa hanketoimijoiden taloudellisten valmiuksien lisäksi on otettu huomioon myös hankkeiden ekologisuus.
Huutokauppamalli ei koske Ahvenanmaan maakuntaa eikä Suomen talousvyöhykettä. Talousvyöhyke on Suomen aluevesiin välittömästi liittyvä merialue Suomen valtion rajojen ulkopuolella. Talousvyöhyke ei siten kuulu yhdenkään kunnan alueeseen. Myös esimerkiksi viranomaismenettelyt poikkeavat toisistaan sen mukaan, rakennetaanko tuulipuisto aluevesille vai talousvyöhykkeelle.
Vesialueen hallinta luovutetaan käyttöoikeussopimuksella
Esityksen mukaan huutokaupan voittaneen toimijan kanssa tehtävä määräaikainen sopimus merialueen luovuttamisesta jakautuu varaus- ja käyttöoikeussopimusvaiheeseen. Käytännössä usein ensin tehtäisiin varaussopimus, jonka perusteella hankekehittäjä saa muun muassa yksinoikeuden varausalueen tutkimiseen. Varausajaksi on suunniteltu 4 vuotta tietyin jatkomahdollisuuksin. Tämän jälkeen tehdään käyttöoikeussopimus. Käyttöoikeussopimuksen kestoksi on esityksessä suunniteltu 40 vuotta, vaikka laki sinänsä sallii vuokrauksen myös tätä pidemmäksi ajaksi.
Maanvuokralaki (258/1966) soveltuu sopimukseen, jolla kiinteistö tai alue annetaan määräajaksi tai toistaiseksi vuokralle määräsuuruista maksua vastaan. Maanvuokralaki voi siten tulla sovellettavaksi myös yleisillä vesialueilla sijaitsevan alueen vuokraamiseen, jos hallintaoikeus luovutetaan vastiketta vastaan. Lähtökohtaisesti maanvuokralaki soveltuisi siten myös huutokauppamallin varaus- ja käyttöoikeussopimukseen, mutta viimekädessä asian ratkaisevat sopimusehdot. Laki sisältää muun muassa vuokralaisen oikeuksia turvaavaa pakottavaa sääntelyä, mikä on otettava huomioon sopimuksia laadittaessa.
Vuokra- tai muu käyttöoikeus voidaan kirjata lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin maakaaren (540/1995, jäljempänä ”MK”) 14 luvun 1 §:n mukaan. Siten huutokauppamallin mukainen käyttöoikeussopimus voidaan kirjata lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin esitetty, että lain tiukan sanamuodon perusteella on tulkinnallista, voiko vesialuetta koskevaan kirjattuun vuokra- tai käyttöoikeuteen vahvistaa kiinnityksiä ja siten käyttää oikeutta lainan vakuutena. Näin sen vuoksi, että lain sanamuodon mukaan kiinnitys voidaan vahvistaa vain maanvuokraoikeuteen ja muuhun toisen maahan kohdistuvaan määräaikaiseen käyttöoikeuteen, jos oikeuden saa siirtää kolmannelle kiinteistön omistajaa kuulematta ja alueella on tai sille saa sopimuksen mukaan rakentaa oikeudenhaltijalle kuuluvia rakennuksia tai laitteita (MK:n 19.1).
Lain sanamuoto olisi näin ollen tulkittavissa siten, että sekä maanvuokraoikeuden että käyttöoikeuden tulisi kohdistua nimenomaan maahan, jotta oikeus olisi kiinnitettävissä. Koska kiinnityksen vahvistaminen edellyttää myös, että alueelle saa rakentaa tai siellä sijaitsee oikeudenhaltijalle kuuluvia rakennuksia, laissa oleva viittaus maahan voi selittyä ajatusvirheenä, jossa vesialueille rakentamista ei ole osattu lakia säätäessä huomioida. Vesialueiden poissulkemista kiinnitysmahdollisuuden piiristä ei kuitenkaan mielestämme voida pitää lain tarkoituksen mukaisena. Oikeustilaa voisi selventää muuttamalla lakia siten, että maan sijaan laissa viitattaisiin kiinteistön alueeseen.
Esityksessä todetaan, että huutokauppamallissa hankeoikeuksien myyntisopimukseen ja käyttöoikeussopimukseen sisällytetään sopimusten siirtoa rajoittavia ehtoja. Varaussopimusta ei olisi oikeutta siirtää. Siirto-oikeuden rajoittamista on perusteltu toiminnan vastuullisuuden varmistamisella. Kuten edellä on todettu, kiinnityksen vahvistaminen maanvuokra- tai käyttöoikeuteen edellyttää muun muassa, että oikeus on vapaasti siirrettävissä. Siirto-oikeutta rajoittaviin ehtoihin on siten perusteltua kiinnittää erityistä huomioita, jotta oikeus voidaan kiinnittää ja näin ollen käyttää lainan vakuutena.
Esityksen mukaan varaus- ja käyttöoikeussopimuksissa määriteltäisiin myös tilanteet, joissa alue palautuu Metsähallituksen hallintaan. Esimerkkeinä tilanteista on annettu sopimusrikkomukset, toimijan vetäytyminen hankkeesta tai tilanne, jossa hankekehittäjä ei pysty sovitussa kohtuullisessa ajassa käynnistämään hanketta. Jotta toteuttajalla on riittävä investointivarmuus, ehtojen tulisi olla riittävän joustavia ja huomioida kattavien selvitysten ja lupa- ja valitusmenettelyiden vaatima aika.
Esimerkiksi vesitalouslupien (vesilupa) tavoitteellinen käsittelyaika on 9 kuukautta, kun taas valitusmenettely hallinto-oikeudessa voi kestää nykyisten keskimääräisten käsittelyaikojen perusteella lähes 2 vuotta ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 7–12 kuukautta. Vesitalousluvan käsittely voi kuitenkin jatkossa nopeutua, jos eduskunnan käsittelyssä oleva vihreän siirtymän hankkeiden väliaikainen etusija toteutuu. Ehdotetun etusijan perusteella vesilain (587/2011) mukainen lupahakemus käsiteltäisiin luvanhakijan pyynnöstä aluehallintovirastossa menettelyllisesti etusijalla ja siten nopeammin. Lisäksi nopeutetun menettelyn piiriin kuuluvia lupa-asioita koskevat valitukset käsiteltäisiin kiireellisinä viran puolesta muutoksenhakutuomioistuimissa.
Käyttöoikeussopimus olisi markkinaehtoinen
Valtio hyötyy merituulivoimasta vuokratulojen muodossa. Valtion maaomaisuuden vuokran suuruus päätetään pääsääntöisesti liiketaloudellisin perustein, eli käytännössä vuokran tulee vastata käypää vuokratasoa. Esityksessä todetaan, että huutokaupattavien alueiden ominaisuudet vaihtelevat ja vaikuttavat huomattavasti merituulivoiman rakentamisen ja verkkoliitynnän kustannuksiin kyseisellä alueella, minkä seurauksena alueiden erot tulevat heijastumaan huutokaupalla määräytyvään hintatasoon.
Huutokauppamallilla tähdätään markkinaehtoiseen vuokrasopimukseen, eli käynnistyvät hankkeet eivät sisältäisi valtiontukea. Huutokauppa on lähtökohtaisesti hyvä keino varmistaa vuokraehtojen markkinaehtoisuus edellyttäen, että huutokaupan ehdot aidosti antavat toteuttajille mahdollisuuden osallistua huutokauppaan tasapuolisesti ja että kohteesta myös syntyy kilpailua. Jos vuokrasopimus ei ole markkinaehtoinen, riskinä on valtiontukikantelu komissiolle ja komission laittomaksi katsoman tuen takaisinperintä jopa kymmenen vuoden kuluttua tuen maksamisesta.
Merituulivoimapuistoille on sinänsä mahdollista myöntää valtiontukea huutokauppamallissakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi kansallista tukiohjelmaa, joka on etukäteen notifioitava komissiolle ja jossa olisi huomioitava erityisesti vuoden 2022 alusta voimaan tullut komission tiedonanto ”Suuntaviivat valtiontuesta ilmaston- ja ympäristönsuojelulle sekä energia-alalle”.
***
Korsnäsin merituulipuiston kilpailutus julkaistiin 20.12.2022, mutta sitä ei toteuteta tämän esitetyn huutokauppamallin mukaisesti.
Edullista ja suomalaista
Tuulivoimayhdistyksen slogan on ”Puhdasta, edullista ja suomalaista”. Viime vuosien pääteema on ollut puhtaan energian tuottaminen, mutta energiakriisin myötä pääfokus on siirtynyt energiaomavaraisuuteen ja edullisuuteen – eikä tuulivoiman rooli ole koskaan ennen ollut näin keskeinen ja kriittinen.
Talven lähestyessä huoli kohdistuu sähkön riittävyyteen ja sen hinnoitteluun. Sähkön tuonti idästä on lopetettu ja korkea sähkön hinta koettelee yhteiskunnan sietokykyä. Hintaa voidaan saada alas lisäämällä edullista tarjontaa tai vähentämällä kysyntää – tai sitten valtio voi puuttua peliin. Kysyntään vaikuttaminen on tuulivoima-alan vaikutuspiirin ulkopuolella, joten keskitytään tarjonnan lisäämiseen, sekä julkisen vallan rooliin. Tätä kirjoittaessa EU:n komissio on juuri esittänyt toimenpiteet energiakriisin vaikutusten hillitsemiseksi.
Ensin kerrataan vähän perusteita. Sähkön markkinahinta määräytyy tunti tunnilta sen perusteella, minkä hintainen sähkö on siinä pisteessä missä kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kallein hyväksytty tarjous määrää hinnan. Energian hintojen nousun taustalla vaikuttaa muun muassa kaasun hinnan nousu. Tuulivoima on erittäin edullinen tapa tuottaa sähköä, minkä takia tuulivoiman lisääminen markkinoille tuo sähkön spot-hintaa alas. Smart Energy Transition-hankkeen verkkosivuilla on asia piirretty selkeillä kuvilla.
Kuvassa esitetään, miten lisääntyvä tuulivoimatuotanto vaikuttaa sähkön tukkumarkkinoihin. Kasvava tuulivoimatuotanto siirtää tarjontakäyrää oikealle. Tuulivoima on kuitenkin säästä riippuvainen tuotantomuoto, jolloin tarjontakäyrän paikka siirtyy tuulisuuden mukaan. [1]
Kaikki sähkön tuottajat saavat saman markkinahinnan pörssiin myymästään sähköstä, tuotantokuluistaan riippumatta. Tähän EU:n komissio on tarttunut, ja yksi esitetystä toimenpiteistä kriisin hallintaan on ns. Windfall-vero. Windfall-verolla on tarkoitus asettaa tilapäinen voittoleikkuri inframarginaalisille energiantuottajille eli niille, jotka käyttävät sähköntuotantoon muun muassa uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa. Voittojen raja olisi 180 euroa megawattitunnilta.
Windfall-veron idea on, etteivät sähköä tuottavat yhtiöt pääsisi hyötymään korkeista hinnoista ja takomaan voittoa kuluttajien kustannuksella. Windfall-veroa perittäisiin valtion taskuun, ja valtio voisi näillä varoilla tukea kuluttajia. Ajatus onkin eettisesti oikea – nyt ei ole oikea aika energiaa tuottavien yhtiöiden tehdä ylisuuria voittoja kriisin keskellä.
Windfall-vero kuulostaa yksinkertaiselta ja reilulta, mutta asia on kaukana mustavalkoisesta. EU:n osalta toimenpiteet on valmisteltu ennennäkemättömällä vauhdilla, eikä toiminnanharjoittajia ole kuultu käytännössä lainkaan. Tosiasiassa Windfall-veron kohdistaminen eri toimijoihin olisi ainakin Suomessa todella haastavaa. Harva toimija myy sähkönsä suoraan markkinoille suojaamatta myynnistään saaman hinnan. PPA-sopimuksia käytetään laajasti ja iso osa tulevan talven sähköntuotannosta on jo myyty ja hinnat on sovittu – osassa tuulivoimatuotannosta hinta on sovittu jo useaksi vuodeksi eteenpäin. Mankala-yhtiöissä sähkö myydään omistajille omakustannehintaan, eivätkä Mankala-yhtiöt tuota voittoa. Osa tuottajista on suojannut myyntihinnat futuurien avulla. Suojauksille yhteinen piirre on, ettei windfall-verotettavaa tuottoa näillä toimijoilla ole.
Veron soveltaminen olisi myös käytännössä raskassoutuista, eikä sen hyöty näy kuluttajan kukkarossa kuin vasta silloin, kun kerätyt verot on kohdistettu sähkön kuluttajille: vero itsessään ei alenna sähkön markkinahintaa.
Windfall-veron soveltamisesta tulisi sotkuista ja uskon EU:n komission yliarvioineen sen hyötyjä. Sivuvaikutuksena suunnitellut transaktiot jäähdytetään, kun valtiot antavat signaaleja tulevista toimenpiteistä, joilla aiotaan puuttua sähköntuotannosta saatavaan hintaan. Pidemmällä aikavälillä valtion puuttuminen markkinan hinnoitteluun aiheuttaa myös luottamuspulaa. Valitettavasti EU:n komission ehdotukset tuottivat paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joista kaikista hyytävin oli avoin valtakirja jäsenmaille puuttua sähkömarkkinoihin muillakin, parhaaksi katsomillaan tavoilla.
Tuotantokapasiteetin lisääminen olisi kaikille osapuolille mieluisampi ratkaisu. Tosiasia on kuitenkin, ettei lisäkapasiteettia saada yön yli. Vaikka kaikki hallinto-oikeuksissa tai muissa viranomaiskäsittelyssä jumissa olevat tuulipuistohankkeet saataisiin käsiteltyä heti, se ei tämän talven osalta paljoa lohduttaisi. Korkeat hinnat ja riittämätön oma tuotanto eivät kuitenkaan ole vain tämän talven ongelma, vaan haasteet jatkuvat vuosia, kunnes omaa, edullista tuotantoa on riittävästi. Uskon, että voimme tehdä vielä paljon enemmän tuotantokapasiteetin ja sähkön varastoinnin nopean lisäämisen eteen, ja siihen tulisi myös keskittyä sen sijaan, että heikennetään nyt rahoittajien uskoa Suomeen luotettavana investointiympäristönä.
Suurimman palveluksen sähkön hintojen suhteen meille voisi tänä talvena tehdä äiti luonto, joten tässä kaino pyyntöni: toivoisin lauhaa säätä läpi talven ja tasaisen napakkaa tuulta koko maahan. Tai vähintään Pohjois-Pohjanmaalle. Kiitos.
Muovikomposiitin kierrätykseen löydettiin yksi ratkaisu suomalaishankkeessa
Tuulivoimalat ovat aina olleet korkean kierrätysprosentin tuotteita – noin 80-95 prosenttia tuulivoimalasta on täysin kierrätettävissä. Ainoa haastava osa tuulivoimalaa ovat lavat, jotka veneiden, suksisauvojen ja muiden lasikuitua materiaalinaan käyttävien hyödykkeiden tavoin ovat olleet hankalammin kierrätettävissä. Suomessa haasteeseen on haettu ratkaisua KiMuRa-hankkeessa, jossa luotiin keräys- ja käsittelyverkosto muovikomposiittijätteelle. Muovikomposiittimurska hyödynnetään sementin valmistuksessa sataprosenttisesti, osin energiana ja osin raaka-aineena. Kierrätyshierarkia ei vielä virallisesti tunne tällaista energiakäytön ja sitä tavoiteltavamman kierrätyksen yhdistelmää, rinnakkaisprosessointia. Ensimmäiset tuulivoimaloiden lavat pääsivät uuden järjestelmän kautta kiertoon kuluneen kesän aikana.
KiMuRa-hanke sai alkunsa vuonna 2020, kun Muoviteollisuus ry:n komposiittijaosto kokosi saman pöydän ääreen joukon toimijoita, joita muovikomposiitin kierrätyshaaste koski. Hankkeeseen lähti mukaan seitsemän komposiittiteollisuusyritystä, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, Venealan Keskusliitto Finnboat ry, Kuusakoski Oy sekä loppukäyttäjää edustava Finnsementti Oy. Ympäristöministeriö tarjosi hankkeelle rahoituksen. Tavoitteena oli luoda luoda kustannustehokas muovikomposiittijätteen keräys- ja käsittelylogistiikka, jotta muovikomposiittijäte saadaan hyödynnettyä entistä tehokkaammin loppusijoituksen, eli kaatopaikan, tai polton sijaan.
100 % jätteen hyötykäyttö ja pienemmät sementin valmistuksen CO2-päästöt
Vuoden 2021 aikana KiMuRa-hankkeessa siis luotiin ja pilotoitiin muovikomposiittimateriaalien kierrätystoimintamalli, tarvittavat lajittelujärjestelyt yrityksissä sekä jätteen kiertotalouslogistiikka Kuusakosken keräilyasemille. Kuusakoski suunnitteli ja toteuttaa kertyneen jätteen murskauksen ja varastoinnin.
Käytännössä prosessi alkaa muovikomposiittijätteen lajittelulla ja yhteen kokoamisella jätepihoilla eri puolilla Suomea, minkä jälkeen jäte toimitetaan murskattavaksi Kuusankosken Hyvinkään toimipisteelle. Materiaalina muovikomposiittijätteen murskaamisen haasteina ovat pitkä- ja vahvakuituinen materiaali sekä sen murskaamisessa syntyvä pöly. Oikean murskaustavan ja pölynhallinnan kehittämiseksi on tehty Kuusakoskella pitkä kehitystyö, muun muassa pölyn hallintaa varten Hyvinkään toimipisteelle on suunniteltu vesisumua hyödyntävä pölynhallintajärjestelmä.
Kun materiaali on murskattu, se toimitetaan Finnsementin sementtitehtaalle Lappeenrantaan. Murskattu muovikomposiitti hyödynnetään sementtitehtaalla rinnakkaisprosessoinnissa, jossa komposiittien materiaalit saadaan käyttöön tehokkaasti ilman jäännöstuhkaa. Murskeen muoviosat tuottavat palaessaan energiaa ja toimivat näin ollen polttoaineena klinkkeriuunissa. Murskeen kuitu taas hyödynnetään raaka-aineena klinkkerinvalmistuksessa. Klinkkeri on yksi sementin raaka-aineista. Muovikomposiittimurska päästään siis hyödyntämään prosessissa sataprosenttisesti. Sementin valmistus on energiaintensiivinen prosessi, jossa komposiittien rakenneosana käytettävät muovit korvaavat fossiilista polttoainetta. Tämä vähentää prosessin CO2-päästöjä.
Jätehierarkia ei vielä tunne tällaista käsittelytapaa, rinnakkaisprosessointia, joka on energiakäytön ja kierrätyksen yhdistelmä. Sementinvalmistus tarjoaa kuitenkin ympäristön kannalta kestävämmän ratkaisun kuin jätteenpoltto tai loppusijoitus, jotka ovat tällä hetkellä ainoat muut teollisen mittakaavan vaihtoehdot. Työ on kannattanut sillä on arvioitu, että KiMuRa-hankkeen myötä voidaan välttää jopa 2000 jätetonnin loppusijoitus.
Suomessa laajamittainen lapakierrätys edessä 2030-luvulla
Suomessa tuulivoimaloiden lapajätteestä ei ole vielä akuuttia huolta, sillä maamme tuulivoimakanta on vielä uutta – tällä hetkellä yli 95 % voimaloista on alle 10 vuotta vanhoja. Tuulivoimarakentaminen on kuitenkin hyvässä vauhdissa ja lapajätteen laajempimittainen kierrättäminen tulee ajankohtaiseksi 2030-luvulla meilläkin. Suomen ensimmäiset, vuonna 1999 rakennetut, teollisen kokoluokan tuulivoimalat Porin Reposaaressa olivat tulossa teknisen elinkaarensa päähän sopivasti KiMuRa-hankkeen aikataulun näkökulmasta: KiMuRan käsittelykapasiteetti kasvoi tänä vuonna siten, että alkukesästä purettujen voimaloiden lavat käsiteltiin KiMuRa-hankkeen kautta.
Tiesitkö että?
- Muovikomposiitteja käytetään paitsi tuulivoimaloiden lavoissa, myös veneissä, autoissa, lentokoneissa, urheiluvälineissä ja monissa muissa kuluttajatuotteissa
- Muovikomposiitit ovat orgaanista ja jätettä. Suomi on yksi kolmesta EU-maasta, jotka ovat jo varhain kieltäneet orgaanisen jätteen sijoittamisen kaatopaikalle
- Suomen tuulivoimalakanta on nuorta: yli 95 % voimaloista on alle 10 vuotta vanhoja. Toisin on esimerkiksi Saksassa, jossa yli kolmannes voimalakannasta on yli 15 vuotta vanhaa
- Euroopan tuulivoima-ala on asettanut itse itselleen lapojen kaatopaikkakiellon vuodesta 2025 alkaen, mutta Suomessa vastaava orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on ollut voimassa jo pitkään
- Kierrätyssektorilla kehitys on nopeaa; tällä hetkellä KiMuRassa luodun keräys- ja käsittelyverkoston kautta saatu muovikomposiittimateriaali ohjataan sementin valmistukseen, mutta kierrätysratkaisuiden kehittyessä loppukäyttö voi olla jokin muukin teknologia tai ratkaisu
- KiMuRa-hankkeen myötä voidaan välttää jopa 2000 jätetonnin loppusijoitus
Tuulen tuomaa työtä: Kimmo Kyrölä
Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.
Nimi: Kimmo Kyrölä
Työpaikka: Suomen Tuulivoimayhdistys ry
Koulutus: Edunvalvontapäällikkö
Miten tuulivoima työllistää sinua?
Aloitin marraskuun alussa työni edunvalvontapäällikkönä Suomen tuulivoimayhdistyksessä.
Mikä on parasta työssäsi?
Minulle on aina ollut tärkeää, että työni tuottaa hyvää yhteiskunnalle ja tuulivoiman kohdalla se toteutuu täysimääräisesti. Käytännön tasolla parasta on ollut uuden ja ajankohtaisen oppiminen valtavassa kasvussa olevalla alalla.
Mieleenpainuvin muisto työsi parista?
Osallistuin ensimmäiseen Wind Finlandiini jo ennen kuin varsinaisesti aloitin töissä ja se oli kyllä hieno kokemus. Mieleeni jäi mainioiden puheenvuorojen lisäksi hyvä ja innostunut tunnelma.