Siirry sisältöön

Hiekka-akuistako ratkaisu sähköjärjestelmän joustotarpeisiin?

Kuva: Polar Night Energyn Project Manager Liisa Naskali ja CTO Markku Ylönen sekä Ilmattaren Project Developer Samuel Heino ja New Business Development Manager Katja Koponen IImattaren Humppila-Urjala -tuulipuistossa

Hiekka-akku on korkean lämpötilan lämpöenergiavarasto, jossa käytetään hiekkaa tai hiekan kaltaisia materiaaleja lämmön varastointiaineena. Polar Night Energy ja Ilmatar ovat kehittämässä teknologiaa, jossa hiekka-akkujen avulla on mahdollista optimoida tuulivoiman tuotantoa varastoimalla tuotettua sähköä lämpönä siten, että lämpö voidaan muuttaa uudelleen sähköksi.

Tuulivoiman vaihtelevuus aiheuttaa ajoittain haasteita sähköverkolle. Joustavan energiajärjestelmän kehittäminen onkin kaikkien alalla toimivien etu ja se tuo varmuutta myös vakaata sähköntuotantoa tarvitseville investointipäätöksille. Hiekka-akkujen teknologian ja kokoluokan kehitys voivat olla yksi ratkaisu, joka varmistaa, että puhtaan energian alijäämätuotannosta on mahdollisuus saada hyötyä monestakin näkökulmasta.

Hiekka-akuista syötetään sähkö markkinoille hetkinä, jolloin tuotantoa ei ole tai tuotantoteho on alhainen. Sähköä taas varastoidaan niinä hetkinä, kun tuotanto on huipussaan. Näin siirtoverkko ei ylikuormitu piikkituotantohetkinä ja uusiutuvan sähkön saatavuus erilaisissa sääolosuhteissa tasaantuu.

”Viikosta kymmeneen päivään kestävä varasto olisi tähtäimessä, jotta voimme optimoida ulospäin menevää tuulivoiman sähköntuotantoa. Se olisi kustannustehokas tapa. Tuulivoiman kannalta mahdollisuus energian varastointiin pitkällä aikavälillä sähköstä lämmöksi ja takaisin sähköksi on tässä se kehitettävä teknologia,” Polar Night Energyn teknologiajohtaja Markku Ylönen sanoo.

Lämpö voidaan muuntaa takaisin sähköksi esimerkiksi höyryturbiinilla. Ilmatar osallistuu uuden järjestelmän kehitykseen ja tarjoaa Polar Night Energylle pilotointikohteita tuotantopuistoissaan siinä vaiheessa, kun teknologia on saatu koeponnistusvaiheeseen.

”Uusiutuvan energian tuotanto on saavuttamassa Suomessa pisteen, jossa tuotannon voimakkaan ja nopean kasvun myötä on alettava aktiivisesti löytämään skaalautuvia ratkaisuja tuotetun energian kustannustehokkaaseen varastointiin. On sekä energiatuottajien että -kuluttajien etu, että voimakkaasti vaihteleva sähkön hinta saadaan tasaantumaan. Näin luodaan ennakoitavuutta sekä uusiutuvan energian toimialalle että sähkön kuluttajille”, Ilmattaren liiketoimintojen kehitysjohtaja Katja Koponen sanoo.

Teknologiakehitysprojektin aikana tehdään myös markkinatutkimusta ja selvitetään millainen suorituskyky energiavarastolla tulee olla, jotta se soveltuu ihanteellisesti tuulivoiman tarpeisiin.

”Tällä hetkellä teemme rekrytointeja ja kun hanke lähtee liikkeelle, tutkimme millä tavalla muokkaamme olemassa olevaa perusteknologiaa. Teemme muutoksia, jotta voisimme tuottaa paineistettua höyryä turbiinille, jolla puolestaan saadaan lämpö takaisin sähköksi mahdollisimman taloudellisesti”, Ylönen kertoo.

Hiekka-akku ladataan sähköverkosta saatavalla sähköllä tai paikallisella tuotannolla, kuten tuulivoimalla. Akusto ladataan silloin, kun sähköä on runsaasti saatavilla. Sähköenergia siirretään lämpövarastoon suljetun ilmaputki-ilmakierron avulla. Ilma lämmitetään sähkövastuksilla ja kierrätetään lämmönsiirtoputkistossa.

Fyysisesti varasto on teräskotelosta valmistettu ja eristetty siilo, joka on täytetty hiekalla ja lämmönsiirtoputkilla. Lisäksi teknologiaan tarvitaan automaatiokomponentteja, venttiileitä, puhallin ja lämmönvaihdin tai höyrygeneraattori.

Polar Night Energyn nykyisillä energiavarastoilla päästään noin 550 lämpöasteeseen, jota voidaan hyödyntää kaukolämpöverkossa tai teollisuuden tarpeissa. Sähköntuotannossa pyritään 800-900 asteeseen. Polar Night Energyn ensimmäinen kaupalliseen tuotantoon tehty hiekka-akku sijaitsee Kankaanpäässä ja se on liitetty Vatajankosken kaukolämpöverkkoon. Käytännössä hiekkapohjaisen lämpövaraston maksimilämpötilaa eivät rajoita varastoinnissa käytettävän väliaineen ominaisuudet, vaan varaston rakentamisessa ja ohjauksessa käytettyjen materiaalien lämmönkestävyys.

Myös teollisuuden jäteainekset hyötykäyttöön

Oleellista on, että energiavarastot sijaitsisivat tuulipuiston alueella, jolloin ne ovat myös ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestäviä sekä taloudellisesti kannattavia. Hiekan kaltaiset aineet ovat materiaalina myös taloudellisia. Niitä voidaan lämmittää huomattavasti veden kiehumispistettä korkeampiin lämpötiloihin. Hiekkapohjaisiin lämpövarastoihin voidaan sijoittaa moninkertainen määrä energiaa verrattuna samankokoiseen vesisäiliöön, mikä johtuu hiekan sallimasta suuresta lämpötila-alueesta.

”Tarkoituksena on, ettei lämmön varastointiainesta tarvitsisi kuljetella pitkiä matkoja vaan sitä saataisiin läheltä, suoraan paikalliselta alueelta. Hyödynnämme pelkän hiekan lisäksi materiaaleja,
jotka eivät sovellu muuhun käyttöön, kuten esimerkiksi kaivosteollisuuden sivuvirrat. Hiekka-akun sisältö voi siis olla muutakin kuin hienoa hiekkaa”, Polar Night Energyn Data Scientist Terhi Moisala sanoo.

”Energian varastointi on tuottajille kannattavaa. Tuulivoiman tuottajathan joutuvat etukäteen määräämään taseensa ja jos ennuste onkin väärä, siitä syntyy kuluja”, Moisala jatkaa.

Kehittämistarvetta riittää, mutta myös uskoa ja tahtoa

Projektin edessä olevia tutkimuksellisia haasteita on saada selville parhaat hyötysuhteet, kuten kiven lämpötekniset ominaisuudet, varaston lämmönkestokyky ja miten näitä saadaan nostettua esimerkiksi rakennusteknisesti.

Normaalikäytössä lämpövaraston hyötysuhde on noin 85 prosenttia eli vain noin 15 prosenttia varastoidusta lämmöstä karkaa lämpöhukkana. Hukat ovat matalat, koska hiekka johtaa huonosti lämpöä ja korkeimmat lämpötilat löytyvät hiekka-akun keskiosista.

Nyt Ilmattaren kanssa yhteistyössä kehitettävän sähköntuotantoratkaisun hyötysuhde tulee olemaan 30 prosentin luokkaa; lopullinen vastaus saadaan tutkimusprojektin tuloksena. Mikäli turbiinilta tuleva kuuma ilma voidaan ottaa hyötykäyttöön esimerkiksi kaukolämpönä, kokonaishyötysuhdetta voidaan kasvattaa merkittävästi.

”Kyllä tässä kehittämistarvetta on, mutta energian välivarastointia todella tarvitaan ja myös halutaan tehdä. Metallien valmistusprosessit ja niistä syntyvien kuona-aineiden hyödyntäminen varastointimateriaalina voisi olla kiinnostava tutkimuskohde. Ylipäätään tiheitä aineksia, joilla on sopiva raekokojakauma, on tutkittava lisää. Hiekalle on varmasti olemassa myös monia uusia vaihtoehtoja”, Markku Ylönen toteaa.

”Pieni apu varastointiin on jo nyt markkinoilla olevat litiumakut, mutta ne ovat kalliita ratkaisuja ja niiden kapasiteetti on auttamatta pieni verrattuna tuulivoimalan huipputehoon. Pumppuvoimalat ovat tällä hetkellä ainoa relevantti vaihtoehto, mutta niitä ei voi tehdä joka paikkaan”.

Kristallipallosta katsottavaksi ja alalla pohdittavaksi vielä jää, olisiko hiekka-akuista apua laajemminkin sähköverkon välivarastoina, jolloin siirtoverkko ei ylikuormittuisi. Millä tavoin valtio voisi toimillaan vauhdittaa energiavarastojen kehitystä? Ainakin tuulivoiman hyväksyttävyyteen sillä voisi olla vaikutusta.


Mikä hiekka-akku?

HIEKKA-AKKU on korkean lämpötilan lämpöenergiavarasto, jossa käytetään hiekkaa tai hiekan kaltaisia materiaaleja varastointivälineenä. Hiekka-akku varastoi energian hiekkaan lämpönä uudelleen käyttöä varten. Sen päätarkoitus on toimia suuritehoisena varastona ylimääräiselle
energiantuotannolle, kuten tuuli- ja aurinkoenergialle.

Katso video!

Tuulivoimalan kiinteistövero

Suomen Tuulivoimayhdistyksen arvion mukaan tuulipuistossa sijaitseva tuulivoimala aiheuttaa elinkaarensa aikana omistajalleen yli 400 000 euron kiinteistöverokustannuksen. Kiinteistövero onkin tyypillisesti keskeisin tuulivoimalatoiminnasta maksettu vero, joka puolestaan muodostaa sijaintikunnalle kaavoituskannustimen. Kiinteistöveron laskeminen ja maksuvelvollisuuden alkaminen ovat suhteellisen selvästi määriteltyjä, mutta asiaan liittyy kuitenkin tulkinnanvaraisuutta ja epätietoisuutta.

Kiinteistöveron laskeminen – veropohja

Tuulivoimala niin sanottu kiinteistöveropohja on 75 prosenttia tuulivoimalarakennuksen eli perustusten, tornin ja konehuoneen kuoren rakennuskustannuksista. Tätä määrää alennetaan vuosittain 2,5 prosentilla (alennus kasvaa vuosittain 2,5 prosenttiyksikköä aina 60 prosenttiin saakka) ja nostetaan rakennuskustannusindeksillä. Tällöin mekaniikan ja sähkötekniikan, kuten roottorin, muuntajien ja generaattorin, kustannukset eivät kuulu kiinteistöveropohjaan. Kiinteistöveropohjaan kuuluvat lisäksi projektin yleiskustannukset, jotka kohdistetaan rakennuskustannuksiin niiden suhteessa mekaniikkaan ja sähkötekniikkaan. Rakennusvaiheessa olevan projektin kustannukset otetaan huomioon vuodenvaihteen valmistumisasteen mukaisesti.

Laskentakaava perustuu kiinteistöverolakiin, korkeimman hallinto-oikeuden nimenomaiseen päätökseen ja Verohallinnon tuulivoimaloita koskevaan ohjeistukseen. Vastaava jako on tehtävä myös kirjanpitoa ja tuloverotusta varten muun muassa vuotuisten poistojen määrittämiseksi.

Näennäisestä helppoudesta huolimatta kiinteistöveron veropohjan laskeminen on usein melko haastava tehtävä johtuen jo pelkästään kustannusten määrästä. Laskenta onkin syytä pitää mielessä jo tuulivoimaprojektin varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan jo hyvissä ajoin ennakoida maksettavan veron määrä ja pyytää tavaran- ja palveluntoimittajilta tarpeelliset erittelyt, joista veropohja lasketaan. Erittelyjen saaminen voi myöhemmin osoittautua hankalaksi. Koska kiinteistöveron määrä on huomattava, voidaan huolellisella laskennalla varmistua siitä, ettei veroa makseta liikaa ja toisaalta siitä, että laskennassa ei luoda piilevää veroriskiä.

Usein laskennassa päästään tyydyttävään lopputulokseen, kun yhdistetään tekninen asiantuntemus ja edellä mainittujen sanamuotojen tulkinta. Verottajan asiaa koskeva verotuskäytäntö on vähäistä, minkä vuoksi tulkinnalle jää usein tilaa. Tulkintakysymyksiin saa puhelimitse apua Verohallinnolta tai asiasta voi keskustella myös asiaan perehtyneen veroasiantuntijan kanssa. Kiinteistöverotuksesta voi myös pyytää Verohallinnolta kirjallisen ennakkoratkaisun.

Kiinteistöveropäätöksissä sähköasema mainitaan erillisenä rakennuksena, joka kiinteistöverolain mukaan on osa tuulivoimalaitosta. Käytännössä siitä maksettava kiinteistövero jää kuitenkin vähäiseksi johtuen pienistä rakennuskustannuksista, sillä varsinaista muunninlaitteistoa ei lueta kiinteistöveropohjaan. Myös tuulivoimalaitoksen käyttämä maapohja (2 000 neliötä per tuulivoimala, ellei muuta osoiteta) on kiinteistöveron piirissä. Tältä osin kiinteistöveron maksaa maanomistaja, joka puolestaan voi saada veron korvauksena tuulivoimayhtiöltä riippuen maanvuokrasopimuksen ehdoista. Maapohjasta maksettavan veron määrä jää usein pieneksi, koska tuulivoimalan sijaintipaikkojen maa-alueiden arvo rakennusmaana on alhainen.

Kiinteistöveron laskeminen – veroprosentti

Kiinteistövero lasketaan kertomalla edellä laskettu veropohjan määrä soveltuvalla kiinteistöveroprosentilla, jonka kukin kunta päättää vuosittain. Lain sallima tuulivoimalaitoksen enimmäisvero on 3,1 prosenttia, joka on käytännössä voimassa kaikissa tuulipuistojen sijaintikunnissa. Pienten tuulipuistojen tai yksittäisten tuulivoimaloiden osalta (alle 10 MVA per liityntäpiste) sovelletaan kunnan rakennusten yleistä kiinteistöveroprosenttia, joka on keskimäärin noin 1,1 prosenttia.

Tuulivoimalan veroprosenttia 3,1 voidaan soveltaa vain vuodenvaihteessa jakeluverkkoon tai suoraan kantaverkkoon liitetyn tuulivoimalan osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan rakennusten yleistä kiinteistöveroprosenttia. Jakeluverkkoon liittyminen on hieman epätäsmällinen määritelmä, eikä asiasta ole verotus- tai oikeuskäytäntöä. Asia olisi huomioitava erityisesti projekteissa, joissa vuodenvaihde ajoittuu verkkoon liittymisen ja sähköntuotannon aloittamisen väliin. Tuotannon aloittaminen alkuvuonna siten, että verkkoon on liitytty saman vuoden aikana, aloittaa täysimääräisen 3,1 prosentin mukaan laskettavan kiinteistöveron maksamisen vasta ensimmäisestä kokonaisesta tuotantovuodesta. Tuulivoimatoimijoiden olisi hyvä varmistaa, että kunnissa asia tiedostetaan, ettei synny vääriä olettamuksia kiinteistöverojen kertymisen alkuajankohdasta.

Kiinteistöverouudistus

Suunnitteilla oleva kiinteistöverouudistus ei näillä näkymin aiheuta muutosta tuulivoimaloiden kiinteistöveroon. Kiinteistöveropohja laskee 50 prosenttiin, mutta samalla voimalaitoksen enimmäisprosentti nousee 4,65 prosenttiin. Tätä seuraa, että lopputulos on sama kuin nykyisin. Lakiuudistus huomioi myös merituulivoiman, jonka veropohja on 20 prosenttia edellä mainituista kustannuksista. Vaikka veropohja on maatuulivoimaa alempi, tämä ei tarkoita alempaa veroa, koska merituulivoiman rakennuskustannukset ovat keskimäärin alennuksen verran korkeammat. Merituulivoima on jatkossa näin ollen kiinteistöveron kannalta samassa asemassa maatuulivoimaan nähden.

Pelkkää tuulivoimaa vai laajemminkin uutta uusiutuvaa?

Viime keväästä asti Suomen Tuulivoimayhdistyksessä on käyty keskustelua siitä, tulisiko STY:n laajentaa toimintaansa tuulivoiman lisäksi ainakin teollisen kokoluokan aurinkosähköön ja mahdollisesti myös muihin uusiin uusiutuviin sähköntuotantomuotoihin. Yhteydenottoja on tullut ennen kaikkea aurinkosähkön parissa toimivilta yrityksiltä, mutta ehkä hieman yllättäen myös useampi viranomainen tai muu keskeinen sidosryhmämme on epävirallisesti kysynyt, voisimmeko STY:ssä ajatella laajentavamme toimintaamme.

Olemme ottaneet nämä ehdotukset nöyrinä ja kiitollisina vastaan – osoittavathan ne luottamusta meidän pitkäjänteiseen tekemiseemme ja osaamiseemme, sekä ovat myös yksi osoitus tuulivoima-alalla tunnetusti vallitsevasta hyvästä yhteishengestä. Asiaa on puitu STY:n hallituksessa useampaan otteeseen ja mietitty, miten ehdotuksia kannattaisi alkaa lähestyä ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Ensimmäinen laajempi keskustelu aiheesta käytiin STY:n kevään 2023 vuosikokouksen virallisen osuuden jälkeen. Silloin haluttiin antaa paikalla olleille jäsenille mahdollisuutensa sanoa asiasta epävirallisesti mielipiteensä. Tämän jälkeen jäsenistölle lähetettiin kysely aiheesta. Myös STY:n henkilöstön näkemyksiä kartoitettiin. Lopulta pyrimme tavoittamaan kyselyllä myös sellaiset teollisen aurinkosähkön parissa toimivat yritykset, jotka eivät ole vielä STY:n jäseniä.

Kyselyissä ja keskusteluissa on nähty paljon synergiaa teollisen kokoluokan tuulivoiman ja teollisen kokoluokan aurinkosähkön välillä. Tuuli- ja aurinkosähköllä on monia yhteisiä edunvalvontakysymyksiä. Yhdistetty edunvalvonta kahdelle merkittävälle sääperusteiselle uusiutuvan energian sähköntuotantomuodolle tekisi yhdistyksestä vahvemman myös markkinasuhdanteiden vaihteluita vastaan. Mutta toki laajentumisessa on nähty myös haasteita: laajentumisessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei kummankaan tuotantomuodon edustajat koe jäävänsä vähemmälle huomiolle. On myös tunnistettu joitain edunvalvontakysymyksiä, joissa alojen välillä voi syntyä ristiriitoja. Toisaalta, mikäli ristiriitoja syntyy, on ne parempi ratkaista yhdistyksen sisällä kuin ulkopuolella. Myös henkilöstön työkuormat mietityttävät. Selvitystyö on käynnissä – lopullisen päätöksen tekevät jäsenet.

Syksyllä 2023 käynnistettiin laajentumisesta vakavammat keskustelut aurinkosähkökoalition kanssa. Yhteisessä työryhmässä on STY:n tuulivoimaa ja aurinkovoimaa kehittäviä jäseniä, pelkän tuulivoiman parissa toimivia yrityksiä ja aurinkosähkökoalition kautta yhtiöitä, joiden pääfokus on aurinkosähkössä. Työryhmän alle on perustettu alatyöryhmät miettimään tarkemmin muun muassa edunvalvontakysymyksiä, sääntöjä, jäsenmaksujärjestelmää, organisaatiota sekä tulevaa brändiä. Vuoden loppuun mennessä keskustelut oli saatu siihen vaiheeseen, että tammikuussa 2024 voitiin käynnistää uuden brändin ja nimen suunnittelu ulkopuolisen konsulttitoimiston kanssa. STY maksaa työstä puolet, aurinkosähkökoalitiossa mukana olevat yritykset toisen puoliskon.

Talven aikana on tullut selväksi, että STY:n vuosikokoukselle ei aiota ehdottaa ainoastaan laajentumista pelkkään aurinkosähkööön, vaan ovi halutaan jättää ainakin raolleen myös muille uusille uusiutuvan energian muodoille, esimerkiksi sähkön varastoinnille. Kuinka auki tuo ovi ehdotetaan jätettäväksi, on vielä tätä kirjoittaessa päättämättä.

Vuonna 2023 tuulivoima oli Suomen kolmanneksi suurin sähköntuotantomuoto. Tuulivoimalla katettiin 18,1 prosenttia Suomen sähkön kulutuksesta ja 18,5 prosenttia sähkön tuotannosta. Tänä vuonna tuulivoima tulee ohittamaan vesivoiman ja kasvamaan Suomen toiseksi suurimmaksi sähköntuotantomuodoksi. Tuulivoiman lisäksi kohisten on kasvamassa aurinkosähkön rooli Suomen sähköntuotantokentässä. Vaikka aurinkosähkön osuus Suomen sähköntuotannosta oli vielä vuonna 2023 pieni (0,8 %), tulee sen rooli kasvamaan. Vuonna 2023 aurinkosähkön tuotanto kasvoi huimat 65 prosenttia.

Kuten tästä kirjoituksesta on jo muutamasta kohdasta käynyt ilmi, STY:ssä asiasta lopullisen päätöksen tekee yhdistyksen vuosikokous, tarvittaessa äänestämällä, huhtikuun 18. päivä. Edellä mainittu työryhmä, bränditoimisto sekä STY:n hallitus vain valmistelevat esityksiä vuosikokoukselle. STY:n jäsen: tule siis mukaan kokoukseen vaikuttamaan siihen, laajentaako STY toimintaansa vai keskitymmekö jatkossakin ainoastaan tuulivoimaan.

Vain yhden päivän tähden– onko sähkömarkkina todella rikki?

Viimeisen muutaman kuukauden sisällä on Suomen sähkömarkkina-alueella koettu sähkön hinnan tuntitason ääripäitä, -50 snt/kWh, marraskuussa 2023 ja +230 snt/kWh tammikuussa 2024. Kuluttajien näkökulmasta ensimmäinen tapahtuma on (ilmeisesti) koettu saavutetuksi eduksi, joka ei aiheuttanut suuria tunteita. Jälkimmäinen näistä sai niin mediaa kuin äänekkään sekä, tahallaan tai tarkoittamattaan, ymmärtämättömän ihmisryhmän liikkeelle vaatimaan muutosta sähkömarkkinaan, koska tilanne on kestämätön sekä Suomen etujen vastainen. Onko suuri kuva todella näin?

Vuosikymmenien ajan hiottu ja evoluution tuottama sähkömarkkina toimi suunnitellusti. Hinta oli kyllä yksittäisen päivän ajan erittäin korkea, mutta Suomessa ei koettu sähköpulaa, eikä varavoimaakaan tarvinnut käynnistää. Lopulta selvisi, että tuon tammikuun perjantain aikana kuluttajat reagoivat kalliiseen sähkön hintaan säästämällä noin 1000 MW eli Loviisan ydinvoimalan kahden yksikön verran sähköä. Harmittavasti säästö tuli esille vasta tuon perjantain aikana ennustettua alhaisempana kulutuksena eikä näin päätynyt pörssisähkökuluttajien hyödyksi.

Tästä kysyntäjoustossa on kyse: kuluttajat reagoivat sähkön hintaan ja ajoittavat kulutustaan sen mukaisesti. Tässä sähkön hintaheilahtelussa on myös merkittävät mahdollisuudet jatkojalostaa eri toimintamalleja niin teollisuudelle kuin kotitalouksille.

Suomessa tiedetään jo olevan merkittävästi investointisuunnitelmia, ja myös rakenteilla olevia projekteja, uuden teollisuuden osalta. Monet niistä perustavat toimintamallinsa vaihtelevaan sähkön hintaan, ja osa tulee tukemaan niin sähköverkkoa kuin -markkinaakin. Akkuvarastointisuunnitelmia julkistetaan koko ajan lisää, kaukolämpöön investoitavia sähkökattiloita on julkistettu 1500 MW:n edestä – vetyprojekteista nyt sen enempää puhumattakaan. Toteutuessaan investointien yhteisarvo on kymmeniä miljardeja euroja, mikä on Suomen historian isoimpia investointinäkymiä, jollei isoin. Kaiken keskiössä on sääperusteinen uusiutuva energia tuulivoiman ja aurinkovoiman muodoissa.

Sähkön hinnan vaihtelu on uusi normaali, ja siitä seuraa myös paljon hyvää. Jos nyt monen sattuman summana syntyneen hintapiikin vuoksi rikotaan koko hyvin toimiva järjestelmä, on sillä laajat seuraukset: niin kotimaiset kuin ulkomaiset sijoittajat kavahtavat suuria muutoksia ja Suomen vakaus investointiympäristönä murenee.

Tuulivoimayhdistys tekee jatkuvaa vaikuttamistyötä ja tapaa päättäjiä säännöllisesti. Näin vaikutamme proaktiivisesti ja aktiivisesti Oy Suomi AB:n edun mukaisiin linjauksiin sekä alamme tulevaisuuteen. Ei lähdetä korjaamaan sitä, mikä ei ole rikki, vaan iloitaan hyvin toimivasta ja hyväksi hiotusta sähkömarkkinastamme.


Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan tuulivoimahankkeissa

Luonto on suomalaisille arvo, jota me kaikki haluamme suojella. Kaikella rakentamisella on omat ympäristövaikutuksensa – niin myös tuulivoimarakentamisella. Vaikutukset voidaan kuitenkin minimoida laadukkaalla hankekehitystyöllä, jota suomalaisissa tuulivoimahankkeissa tehdään.
Tuulivoimahankkeen esiselvitysten ensimmäisiä vaiheita onkin alueen luonnon nykytilan ja mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden kartoittaminen. Arvokkaat tai herkät luontokohteet pyritään jättämään rakentamisen ulkopuolelle. Valmiin tuulipuiston luonnontilaa seurataan tarvittaessa läpi koko sen elinkaaren.

Potentiaalisen tuulivoima-alueen tunnistamisen ensimmäisiä vaiheita on aina alueen luonto-olosuhteiden ja -arvojen kartoittaminen, kertoo tuulivoimahankkeita kehittävän, rakentavan ja omistavan Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen. Mäkisellä on ympäristöekologin koulutus ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ympäristöhallinnon viranomaistehtävissä ja ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntijatehtävissä. Luontovaikutukset selvitetään tarkasti – herkille alueille ei rakenneta

Tuulivoimahankkeissa tehtävissä luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa alueen linnustoa

ja eläimistöä, uhanalaisia lajeja, luontotyyppejä ja kasvillisuutta sekä soita ja pienvesistöjä. Ensimmäiset esiselvitykset tuulivoimapuistoksi suunnitellun alueen luontoarvoista tehdään niin sanotusti desktop-työnä, eli työpöydän ääressä olemassa olevia karttapalveluita ja muita virallisia tietolähteitä hyödyntäen.

”Tietoa Suomen arvokkaista luontoalueista on olemassa paljon ja arvokkaiden kohteiden läheisyyteen rakentaminen voidaan välttää. Mikäli suunnitellulta alueelta löytyy esimerkiksi isojen petolintujen pesimäalueita tai vanhan metsän alueita, ne alueet jätetään heti lähtökohtaisesti kaiken rakentamisen ulkopuolelle. Lähtökohta on, että kaikki vältettävissä oleva luontohaitta pyritään välttämään”, Mäkinen kertoo. Tyypillisesti tuulivoimaloita rakennetaan Suomessa jo ihmisen muokkaamille metsätalousalueille, joille voimalat sijoitetaan väljästi noin kilometrin välein toisistaan. Herkät luontokohteet pystytään siis yleensä välttämään hyvin tuulipuistoalueen sisälläkin.

Kun tuulivoimaloiden rakentamista on päätetty alkaa suunnittelemaan jollekin alueelle, tutkitaan niiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen laajasti hankkeen ympäristövaikutuksen arvioinnin (YVA) yhteydessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava taho toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, eli tuulivoimahankkeissa alueen ELY-keskukselle. Arviointiohjelmassa kerrotaan, mitä hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja ja vaikutuksia YVA-prosessin aikana tullaan selvittämään. Kun arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on selvitetty, kootaan tieto arviointiselostukseen.

YVA-LAIN mukaan myös puiston edellyttämät sähkönsiirtolinjojen voimajohdot pitää sisällyttää tuulivoimahankkeen ympäristönvaikutusten arviointiin, vaikka muuten yksittäinen voimajohto ei usein vaadi YVA-menettelyä. Kun hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on laadittu siirtyvät tutkimukset pitkälti maastoon. ”Jos puhutaan suuresta hankealueesta, ympäristöselvityksiä tehdään tyypillisesti useiden kuukausien maastotyötuntien edestä, lähes läpi vuoden. Selvityksissä otetaan huomioon jokainen mahdollisesti arvokas luontokohde, oli se sitten puronvarsi tai alueella pesivä linnusto. Maastoselvitysten vaikutus hankealueen määrittelyyn on aina tapauskohtainen. Voi olla, että alue pienenee puolella, tai että vaikutus on 10 prosenttia alueen suunnitellusta pinta-alasta. Voi myös olla, että alue ei pienene lainkaan luontoselvitysten perusteella”, kertoo Mäkinen.

Esimerkiksi vuonna 2022 Ilmattarella oli 15:sta eri tuulivoimahankkeessa YVA-menettely käynnissä. Kun yhden hankkeen selvitysten vuoksi biologi on maastossa keskimäärin 50 vuorokautta, Ilmattaren hankkeiden vuoksi biologeille kertyi kaiken kaikkiaan usean vuoden maastotyömäärä. Joissain hankkeissa on lisäksi valjastettu teknologia avuksi, esimerkiksi

suuria petolintuja voidaan seurata ympäri vuoden niille asennettavien GPS-lähettimien avulla. Lintujen pyydystys tehdään aina ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla, ja tehtävään kykeneviä asiantuntijoita on vain muutama Suomessa. ”En usko, että mikään muu toimiala kuin tuulivoima selvittää luontoarvoja yhtä kattavasti ja laaja-alaisesti Suomessa”, toteaa Mäkinen.

Tuotannossa olevaa tuulivoima-aluetta seurataan läpi sen elinkaaren

YVA-menettelyn aikana tuulipuistolle laaditaan tarvittaessa myös seurantaohjelma, jonka mukaisesti tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen seurataan niiden tuotantoaikana. Mäkinen toteaa, että seurantaohjelma laaditaan aina aluekohtaisesti paikallisen viranomaisen ja hanketoimijan yhteystyössä. Mitä seurataan riippuu siitä, mitkä asiat ovat luontoselvitysten aikana nousseet esille.

”Seuranta voi koskea vaikkapa metsäkanalintujen soidinpaikkakartoituksia, jotka on voitu jossain hankkeessa määritellä suoritettavaksi esimerkiksi vuosittain ensimmäisen kolmen vuoden ajan, ja kolmen vuoden välein seuraavan kuuden vuoden aikana. Jossain toisessa kohteessa voidaan seurata esimerkiksi sitä, miten lintukanta kehittyy tai että miten muuttava linnusto käyttäytyy alueella. Tarvittaessa puistossa seurataan luontokohteita tietyin väliajoin koko puiston elinkaaren ajan”, summaa Mäkinen.

Rakentamisen vaikutuksia voidaan kompensoida

Tuulivoimahankkeen YVA-vaiheessa lasketaan myös sekä hankkeen että siihen liittyvien sähkönsiirtolinjojen ilmastovaikutukset eli hiilijalanjäljet. Tuulivoimaloiden alta joudutaan usein hakkaamaan metsää ja tämä saattaa aiheuttaa huolta siitä, menetetäänkö samalla suuria aloja hiilinieluja. Mäkisen mukaan huoleen ei ole syytä, sillä tuulivoimaloiden vuoksi ei jouduta hakkaamaan suuria aloja metsää. Lisäksi kun otetaan huomioon, että tuulivoima korvaa yleensä jotain hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa sähköntuotantoa, päästään tuulivoimaloiden ilmastovaikutusten osalta nopeasti plussalle ja kokonaisvaikutus on vahvasti positiivinen.

”Tuulivoima-alueesta tyypillisesti noin kaksi prosenttia jää alueelle rakennettavan tiestön, tuulivoimalan ja sen nostoalueen alle, muu maa-ala jää entiseen käyttöönsä. Sähkönsiirtolinjat vaativat metsänhakkuuta keskimäärin viisi hehtaaria yhtä kilometriä kohden. Tuulivoimarakentamisessa ei ole kyse kaupunkirakentamisen kaltaisesta voimakkaasti ympäristöä muokkaavasta rakentamisesta, vaan tuulivoima-alue pystytään ennallistamaan voimaloiden käytön jälkeen niin, että paikalle kasvaa taas metsää”, Mäkinen avaa.

Hakattujen puiden kompensoiminen onnistuu myös istuttamalla hakattua puumäärää vastaava määrä puita johonkin toiseen kohteeseen. Esimerkiksi Ilmattaren tuulivoimahankkeissa hakatut puut  kompensoidaan istuttamalla puustoa Istutapuita.fi -palvelun kautta. Istutapuita.fi luo uusia hiilinieluja istuttamalla puita entisille turvetuotantoalueille. Mitä tapahtuu tuulivoimatuotannon loppuessa?

Suomalainen tuulivoimakanta on vielä nuorta ja sillä on suurin osa sen elinkaaresta vielä edessäpäin. On kuitenkin tärkeää tietää mitä tuulivoimapuistoissa tapahtuu, kun voimaloiden käyttö loppuu. Mäkinen avaa tuulivoima-alueen purkutyötä seuraavasti:

”Asiaa voi hahmottaa, kun lähdetään purkamaan palasiksi se, mitä tuulivoima-alueella on tehty. Alueella on siis kaadettu metsää, muokattu maata ja tuotu paikalle kivimurskaa, valettu voimalan betoniperustus ja pystytetty paikalle tuulivoimala. Kun lähdetään ajattelemaan käänteisessä järjestyksessä, viedään ensin pois kaikki maanpäälliset rakennelmat, kuten tuulivoimala. Esimerkiksi nostoalueen ja tiestön osalta on maanomistajan kanssa sovittavissa, haluaako hän niiden jäävän paikoilleen. Maanomistajan niin halutessa nosto- ja tiealueiden kivimurska poistetaan – usein sen määrä on maltillinen koska tuulivoimalat rakennetaan lähtökohtaisesti hyvin kantavalle maalle eikä pohjamaata yleensä poisteta rakennusvaiheessa. Sama maaperä siis paljastuu kivimurskan alta ja sen päälle voidaan tarvittaessa lisätä pieni pintamaakerros nopeuttamaan metsän uudistumista.”

Entä mitä tapahtuu tuulivoimaloiden perustuksille?

Mäkinen toteaa, että betoniperustusten purusta linjaa kulloinenkin lainsäädäntö. Nykyisen lainsäädännön mukaan tuulivoimaloiden perustukset eivät ole jätettä, ja jos perustuksen poistamisesta arvioidaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan se jättää maahan. Tällöin perustuksen maanpäällinen osa poistetaan ja se peitetään maamassalla, joka mahdollistaa, että paikalle voi jälleen kasvaa metsää. Mikäli betoniperustus puretaan, on kyseessä normaali betonirakenteen purkutyö piikkauksineen ja jyrsimisineen. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vähiten luonnolle haitallinen vaihtoehto on jättää perustuksen maanalainen osa maahan, jolloin vältytään muun muassa betonin poiskuljetukselta. ”Voimaloiden perustuksissa ei ole mitään erityistä ympäristöriskin aiheuttajaa. Ne ovat samanlaista teräsvahvistettua betonia kuin mistä tehdään esimerkiksi ihmisten juomavesikaivot”, kertoo Mäkinen