Pelkkää tuulivoimaa vai laajemminkin uutta uusiutuvaa?

Viime keväästä asti Suomen Tuulivoimayhdistyksessä on käyty keskustelua siitä, tulisiko STY:n laajentaa toimintaansa tuulivoiman lisäksi ainakin teollisen kokoluokan aurinkosähköön ja mahdollisesti myös muihin uusiin uusiutuviin sähköntuotantomuotoihin. Yhteydenottoja on tullut ennen kaikkea aurinkosähkön parissa toimivilta yrityksiltä, mutta ehkä hieman yllättäen myös useampi viranomainen tai muu keskeinen sidosryhmämme on epävirallisesti kysynyt, voisimmeko STY:ssä ajatella laajentavamme toimintaamme.

Olemme ottaneet nämä ehdotukset nöyrinä ja kiitollisina vastaan – osoittavathan ne luottamusta meidän pitkäjänteiseen tekemiseemme ja osaamiseemme, sekä ovat myös yksi osoitus tuulivoima-alalla tunnetusti vallitsevasta hyvästä yhteishengestä. Asiaa on puitu STY:n hallituksessa useampaan otteeseen ja mietitty, miten ehdotuksia kannattaisi alkaa lähestyä ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Ensimmäinen laajempi keskustelu aiheesta käytiin STY:n kevään 2023 vuosikokouksen virallisen osuuden jälkeen. Silloin haluttiin antaa paikalla olleille jäsenille mahdollisuutensa sanoa asiasta epävirallisesti mielipiteensä. Tämän jälkeen jäsenistölle lähetettiin kysely aiheesta. Myös STY:n henkilöstön näkemyksiä kartoitettiin. Lopulta pyrimme tavoittamaan kyselyllä myös sellaiset teollisen aurinkosähkön parissa toimivat yritykset, jotka eivät ole vielä STY:n jäseniä.

Kyselyissä ja keskusteluissa on nähty paljon synergiaa teollisen kokoluokan tuulivoiman ja teollisen kokoluokan aurinkosähkön välillä. Tuuli- ja aurinkosähköllä on monia yhteisiä edunvalvontakysymyksiä. Yhdistetty edunvalvonta kahdelle merkittävälle sääperusteiselle uusiutuvan energian sähköntuotantomuodolle tekisi yhdistyksestä vahvemman myös markkinasuhdanteiden vaihteluita vastaan. Mutta toki laajentumisessa on nähty myös haasteita: laajentumisessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei kummankaan tuotantomuodon edustajat koe jäävänsä vähemmälle huomiolle. On myös tunnistettu joitain edunvalvontakysymyksiä, joissa alojen välillä voi syntyä ristiriitoja. Toisaalta, mikäli ristiriitoja syntyy, on ne parempi ratkaista yhdistyksen sisällä kuin ulkopuolella. Myös henkilöstön työkuormat mietityttävät. Selvitystyö on käynnissä – lopullisen päätöksen tekevät jäsenet.

Syksyllä 2023 käynnistettiin laajentumisesta vakavammat keskustelut aurinkosähkökoalition kanssa. Yhteisessä työryhmässä on STY:n tuulivoimaa ja aurinkovoimaa kehittäviä jäseniä, pelkän tuulivoiman parissa toimivia yrityksiä ja aurinkosähkökoalition kautta yhtiöitä, joiden pääfokus on aurinkosähkössä. Työryhmän alle on perustettu alatyöryhmät miettimään tarkemmin muun muassa edunvalvontakysymyksiä, sääntöjä, jäsenmaksujärjestelmää, organisaatiota sekä tulevaa brändiä. Vuoden loppuun mennessä keskustelut oli saatu siihen vaiheeseen, että tammikuussa 2024 voitiin käynnistää uuden brändin ja nimen suunnittelu ulkopuolisen konsulttitoimiston kanssa. STY maksaa työstä puolet, aurinkosähkökoalitiossa mukana olevat yritykset toisen puoliskon.

Talven aikana on tullut selväksi, että STY:n vuosikokoukselle ei aiota ehdottaa ainoastaan laajentumista pelkkään aurinkosähkööön, vaan ovi halutaan jättää ainakin raolleen myös muille uusille uusiutuvan energian muodoille, esimerkiksi sähkön varastoinnille. Kuinka auki tuo ovi ehdotetaan jätettäväksi, on vielä tätä kirjoittaessa päättämättä.

Vuonna 2023 tuulivoima oli Suomen kolmanneksi suurin sähköntuotantomuoto. Tuulivoimalla katettiin 18,1 prosenttia Suomen sähkön kulutuksesta ja 18,5 prosenttia sähkön tuotannosta. Tänä vuonna tuulivoima tulee ohittamaan vesivoiman ja kasvamaan Suomen toiseksi suurimmaksi sähköntuotantomuodoksi. Tuulivoiman lisäksi kohisten on kasvamassa aurinkosähkön rooli Suomen sähköntuotantokentässä. Vaikka aurinkosähkön osuus Suomen sähköntuotannosta oli vielä vuonna 2023 pieni (0,8 %), tulee sen rooli kasvamaan. Vuonna 2023 aurinkosähkön tuotanto kasvoi huimat 65 prosenttia.

Kuten tästä kirjoituksesta on jo muutamasta kohdasta käynyt ilmi, STY:ssä asiasta lopullisen päätöksen tekee yhdistyksen vuosikokous, tarvittaessa äänestämällä, huhtikuun 18. päivä. Edellä mainittu työryhmä, bränditoimisto sekä STY:n hallitus vain valmistelevat esityksiä vuosikokoukselle. STY:n jäsen: tule siis mukaan kokoukseen vaikuttamaan siihen, laajentaako STY toimintaansa vai keskitymmekö jatkossakin ainoastaan tuulivoimaan.

Vain yhden päivän tähden– onko sähkömarkkina todella rikki?

Viimeisen muutaman kuukauden sisällä on Suomen sähkömarkkina-alueella koettu sähkön hinnan tuntitason ääripäitä, -50 snt/kWh, marraskuussa 2023 ja +230 snt/kWh tammikuussa 2024. Kuluttajien näkökulmasta ensimmäinen tapahtuma on (ilmeisesti) koettu saavutetuksi eduksi, joka ei aiheuttanut suuria tunteita. Jälkimmäinen näistä sai niin mediaa kuin äänekkään sekä, tahallaan tai tarkoittamattaan, ymmärtämättömän ihmisryhmän liikkeelle vaatimaan muutosta sähkömarkkinaan, koska tilanne on kestämätön sekä Suomen etujen vastainen. Onko suuri kuva todella näin?

Vuosikymmenien ajan hiottu ja evoluution tuottama sähkömarkkina toimi suunnitellusti. Hinta oli kyllä yksittäisen päivän ajan erittäin korkea, mutta Suomessa ei koettu sähköpulaa, eikä varavoimaakaan tarvinnut käynnistää. Lopulta selvisi, että tuon tammikuun perjantain aikana kuluttajat reagoivat kalliiseen sähkön hintaan säästämällä noin 1000 MW eli Loviisan ydinvoimalan kahden yksikön verran sähköä. Harmittavasti säästö tuli esille vasta tuon perjantain aikana ennustettua alhaisempana kulutuksena eikä näin päätynyt pörssisähkökuluttajien hyödyksi.

Tästä kysyntäjoustossa on kyse: kuluttajat reagoivat sähkön hintaan ja ajoittavat kulutustaan sen mukaisesti. Tässä sähkön hintaheilahtelussa on myös merkittävät mahdollisuudet jatkojalostaa eri toimintamalleja niin teollisuudelle kuin kotitalouksille.

Suomessa tiedetään jo olevan merkittävästi investointisuunnitelmia, ja myös rakenteilla olevia projekteja, uuden teollisuuden osalta. Monet niistä perustavat toimintamallinsa vaihtelevaan sähkön hintaan, ja osa tulee tukemaan niin sähköverkkoa kuin -markkinaakin. Akkuvarastointisuunnitelmia julkistetaan koko ajan lisää, kaukolämpöön investoitavia sähkökattiloita on julkistettu 1500 MW:n edestä – vetyprojekteista nyt sen enempää puhumattakaan. Toteutuessaan investointien yhteisarvo on kymmeniä miljardeja euroja, mikä on Suomen historian isoimpia investointinäkymiä, jollei isoin. Kaiken keskiössä on sääperusteinen uusiutuva energia tuulivoiman ja aurinkovoiman muodoissa.

Sähkön hinnan vaihtelu on uusi normaali, ja siitä seuraa myös paljon hyvää. Jos nyt monen sattuman summana syntyneen hintapiikin vuoksi rikotaan koko hyvin toimiva järjestelmä, on sillä laajat seuraukset: niin kotimaiset kuin ulkomaiset sijoittajat kavahtavat suuria muutoksia ja Suomen vakaus investointiympäristönä murenee.

Tuulivoimayhdistys tekee jatkuvaa vaikuttamistyötä ja tapaa päättäjiä säännöllisesti. Näin vaikutamme proaktiivisesti ja aktiivisesti Oy Suomi AB:n edun mukaisiin linjauksiin sekä alamme tulevaisuuteen. Ei lähdetä korjaamaan sitä, mikä ei ole rikki, vaan iloitaan hyvin toimivasta ja hyväksi hiotusta sähkömarkkinastamme.

Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan tuulivoimahankkeissa

Luonto on suomalaisille arvo, jota me kaikki haluamme suojella. Kaikella rakentamisella on omat ympäristövaikutuksensa – niin myös tuulivoimarakentamisella. Vaikutukset voidaan kuitenkin minimoida laadukkaalla hankekehitystyöllä, jota suomalaisissa tuulivoimahankkeissa tehdään.
Tuulivoimahankkeen esiselvitysten ensimmäisiä vaiheita onkin alueen luonnon nykytilan ja mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden kartoittaminen. Arvokkaat tai herkät luontokohteet pyritään jättämään rakentamisen ulkopuolelle. Valmiin tuulipuiston luonnontilaa seurataan tarvittaessa läpi koko sen elinkaaren.

Potentiaalisen tuulivoima-alueen tunnistamisen ensimmäisiä vaiheita on aina alueen luonto-olosuhteiden ja -arvojen kartoittaminen, kertoo tuulivoimahankkeita kehittävän, rakentavan ja omistavan Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen. Mäkisellä on ympäristöekologin koulutus ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ympäristöhallinnon viranomaistehtävissä ja ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntijatehtävissä. Luontovaikutukset selvitetään tarkasti – herkille alueille ei rakenneta

Tuulivoimahankkeissa tehtävissä luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa alueen linnustoa

ja eläimistöä, uhanalaisia lajeja, luontotyyppejä ja kasvillisuutta sekä soita ja pienvesistöjä. Ensimmäiset esiselvitykset tuulivoimapuistoksi suunnitellun alueen luontoarvoista tehdään niin sanotusti desktop-työnä, eli työpöydän ääressä olemassa olevia karttapalveluita ja muita virallisia tietolähteitä hyödyntäen.

”Tietoa Suomen arvokkaista luontoalueista on olemassa paljon ja arvokkaiden kohteiden läheisyyteen rakentaminen voidaan välttää. Mikäli suunnitellulta alueelta löytyy esimerkiksi isojen petolintujen pesimäalueita tai vanhan metsän alueita, ne alueet jätetään heti lähtökohtaisesti kaiken rakentamisen ulkopuolelle. Lähtökohta on, että kaikki vältettävissä oleva luontohaitta pyritään välttämään”, Mäkinen kertoo. Tyypillisesti tuulivoimaloita rakennetaan Suomessa jo ihmisen muokkaamille metsätalousalueille, joille voimalat sijoitetaan väljästi noin kilometrin välein toisistaan. Herkät luontokohteet pystytään siis yleensä välttämään hyvin tuulipuistoalueen sisälläkin.

Kun tuulivoimaloiden rakentamista on päätetty alkaa suunnittelemaan jollekin alueelle, tutkitaan niiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen laajasti hankkeen ympäristövaikutuksen arvioinnin (YVA) yhteydessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava taho toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, eli tuulivoimahankkeissa alueen ELY-keskukselle. Arviointiohjelmassa kerrotaan, mitä hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja ja vaikutuksia YVA-prosessin aikana tullaan selvittämään. Kun arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on selvitetty, kootaan tieto arviointiselostukseen.

YVA-LAIN mukaan myös puiston edellyttämät sähkönsiirtolinjojen voimajohdot pitää sisällyttää tuulivoimahankkeen ympäristönvaikutusten arviointiin, vaikka muuten yksittäinen voimajohto ei usein vaadi YVA-menettelyä. Kun hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on laadittu siirtyvät tutkimukset pitkälti maastoon. ”Jos puhutaan suuresta hankealueesta, ympäristöselvityksiä tehdään tyypillisesti useiden kuukausien maastotyötuntien edestä, lähes läpi vuoden. Selvityksissä otetaan huomioon jokainen mahdollisesti arvokas luontokohde, oli se sitten puronvarsi tai alueella pesivä linnusto. Maastoselvitysten vaikutus hankealueen määrittelyyn on aina tapauskohtainen. Voi olla, että alue pienenee puolella, tai että vaikutus on 10 prosenttia alueen suunnitellusta pinta-alasta. Voi myös olla, että alue ei pienene lainkaan luontoselvitysten perusteella”, kertoo Mäkinen.

Esimerkiksi vuonna 2022 Ilmattarella oli 15:sta eri tuulivoimahankkeessa YVA-menettely käynnissä. Kun yhden hankkeen selvitysten vuoksi biologi on maastossa keskimäärin 50 vuorokautta, Ilmattaren hankkeiden vuoksi biologeille kertyi kaiken kaikkiaan usean vuoden maastotyömäärä. Joissain hankkeissa on lisäksi valjastettu teknologia avuksi, esimerkiksi

suuria petolintuja voidaan seurata ympäri vuoden niille asennettavien GPS-lähettimien avulla. Lintujen pyydystys tehdään aina ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla, ja tehtävään kykeneviä asiantuntijoita on vain muutama Suomessa. ”En usko, että mikään muu toimiala kuin tuulivoima selvittää luontoarvoja yhtä kattavasti ja laaja-alaisesti Suomessa”, toteaa Mäkinen.

Tuotannossa olevaa tuulivoima-aluetta seurataan läpi sen elinkaaren

YVA-menettelyn aikana tuulipuistolle laaditaan tarvittaessa myös seurantaohjelma, jonka mukaisesti tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen seurataan niiden tuotantoaikana. Mäkinen toteaa, että seurantaohjelma laaditaan aina aluekohtaisesti paikallisen viranomaisen ja hanketoimijan yhteystyössä. Mitä seurataan riippuu siitä, mitkä asiat ovat luontoselvitysten aikana nousseet esille.

”Seuranta voi koskea vaikkapa metsäkanalintujen soidinpaikkakartoituksia, jotka on voitu jossain hankkeessa määritellä suoritettavaksi esimerkiksi vuosittain ensimmäisen kolmen vuoden ajan, ja kolmen vuoden välein seuraavan kuuden vuoden aikana. Jossain toisessa kohteessa voidaan seurata esimerkiksi sitä, miten lintukanta kehittyy tai että miten muuttava linnusto käyttäytyy alueella. Tarvittaessa puistossa seurataan luontokohteita tietyin väliajoin koko puiston elinkaaren ajan”, summaa Mäkinen.

Rakentamisen vaikutuksia voidaan kompensoida

Tuulivoimahankkeen YVA-vaiheessa lasketaan myös sekä hankkeen että siihen liittyvien sähkönsiirtolinjojen ilmastovaikutukset eli hiilijalanjäljet. Tuulivoimaloiden alta joudutaan usein hakkaamaan metsää ja tämä saattaa aiheuttaa huolta siitä, menetetäänkö samalla suuria aloja hiilinieluja. Mäkisen mukaan huoleen ei ole syytä, sillä tuulivoimaloiden vuoksi ei jouduta hakkaamaan suuria aloja metsää. Lisäksi kun otetaan huomioon, että tuulivoima korvaa yleensä jotain hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa sähköntuotantoa, päästään tuulivoimaloiden ilmastovaikutusten osalta nopeasti plussalle ja kokonaisvaikutus on vahvasti positiivinen.

”Tuulivoima-alueesta tyypillisesti noin kaksi prosenttia jää alueelle rakennettavan tiestön, tuulivoimalan ja sen nostoalueen alle, muu maa-ala jää entiseen käyttöönsä. Sähkönsiirtolinjat vaativat metsänhakkuuta keskimäärin viisi hehtaaria yhtä kilometriä kohden. Tuulivoimarakentamisessa ei ole kyse kaupunkirakentamisen kaltaisesta voimakkaasti ympäristöä muokkaavasta rakentamisesta, vaan tuulivoima-alue pystytään ennallistamaan voimaloiden käytön jälkeen niin, että paikalle kasvaa taas metsää”, Mäkinen avaa.

Hakattujen puiden kompensoiminen onnistuu myös istuttamalla hakattua puumäärää vastaava määrä puita johonkin toiseen kohteeseen. Esimerkiksi Ilmattaren tuulivoimahankkeissa hakatut puut  kompensoidaan istuttamalla puustoa Istutapuita.fi -palvelun kautta. Istutapuita.fi luo uusia hiilinieluja istuttamalla puita entisille turvetuotantoalueille. Mitä tapahtuu tuulivoimatuotannon loppuessa?

Suomalainen tuulivoimakanta on vielä nuorta ja sillä on suurin osa sen elinkaaresta vielä edessäpäin. On kuitenkin tärkeää tietää mitä tuulivoimapuistoissa tapahtuu, kun voimaloiden käyttö loppuu. Mäkinen avaa tuulivoima-alueen purkutyötä seuraavasti:

”Asiaa voi hahmottaa, kun lähdetään purkamaan palasiksi se, mitä tuulivoima-alueella on tehty. Alueella on siis kaadettu metsää, muokattu maata ja tuotu paikalle kivimurskaa, valettu voimalan betoniperustus ja pystytetty paikalle tuulivoimala. Kun lähdetään ajattelemaan käänteisessä järjestyksessä, viedään ensin pois kaikki maanpäälliset rakennelmat, kuten tuulivoimala. Esimerkiksi nostoalueen ja tiestön osalta on maanomistajan kanssa sovittavissa, haluaako hän niiden jäävän paikoilleen. Maanomistajan niin halutessa nosto- ja tiealueiden kivimurska poistetaan – usein sen määrä on maltillinen koska tuulivoimalat rakennetaan lähtökohtaisesti hyvin kantavalle maalle eikä pohjamaata yleensä poisteta rakennusvaiheessa. Sama maaperä siis paljastuu kivimurskan alta ja sen päälle voidaan tarvittaessa lisätä pieni pintamaakerros nopeuttamaan metsän uudistumista.”

Entä mitä tapahtuu tuulivoimaloiden perustuksille?

Mäkinen toteaa, että betoniperustusten purusta linjaa kulloinenkin lainsäädäntö. Nykyisen lainsäädännön mukaan tuulivoimaloiden perustukset eivät ole jätettä, ja jos perustuksen poistamisesta arvioidaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan se jättää maahan. Tällöin perustuksen maanpäällinen osa poistetaan ja se peitetään maamassalla, joka mahdollistaa, että paikalle voi jälleen kasvaa metsää. Mikäli betoniperustus puretaan, on kyseessä normaali betonirakenteen purkutyö piikkauksineen ja jyrsimisineen. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vähiten luonnolle haitallinen vaihtoehto on jättää perustuksen maanalainen osa maahan, jolloin vältytään muun muassa betonin poiskuljetukselta. ”Voimaloiden perustuksissa ei ole mitään erityistä ympäristöriskin aiheuttajaa. Ne ovat samanlaista teräsvahvistettua betonia kuin mistä tehdään esimerkiksi ihmisten juomavesikaivot”, kertoo Mäkinen

Yksityistiet & tuulivoiman kehittäminen

Tuulivoiman kehittämiseen liittyy useita teknisiä ja juridisia haasteita, joista yksi on kulkemisen ja pääsyn varmistaminen voimaloille projektin eri vaiheissa. Suomen 370 000 kilometriä yksityisteitä tukevat osaltaan puhtaan energian tuotantoa ja varastointia mahdollistamalla tuulivoimaloiden ja sähkövarastojen rakentamisen ja huoltamisen. Yksityistiekunnan ja tuulivoimatoimijan suhteisiin liittyy paljon sovittavia asioita, jotka on hyvä huomioida ajoissa hankekehityksen aikana.

Yksityistiet Suomessa

Suomen tieverkko voidaan jakaa kolmeen luokkaan: valtion maanteihin, kuntien katuverkkoon ja yksityisteihin. Valtio vastaa Suomen maantieverkosta ja kunnat omasta katuverkostostaan. Yksityistiet ovat nimensä mukaisesti yksityisiä.

Yksityisteitä voi luokitella edelleen käyttöluvan mukaan. Toimitustiet ovat yleisessä käytössä olevia teitä, jos niiden ylläpitoon saadaan avustusta. Sopimusteiden käyttäjiä ja ylläpitäjiä ovat yleensä vain sopimuskumppanit. Omat tiet ovat yksityisessä käytössä ja niiden ylläpidosta vastaa kiinteistön omistaja.

Toimitustiet ovat yksi yleisimmistä yksityistietyypeistä ja ne ovat yksityistielain sääntelyn piirissä. Toimitustiellä on tien ylläpidosta vastaava tiekunta. Tiekunnat voivat saada tien parantamiseen valtionavustusta ja tien ylläpitoon avustusta kunnalta. Toimitusteiden osalta periaate on, että ulkopuolista liikennettä ei saa kieltää, jos tiekunnan hallinnoima tie on saanut valtion tai kunnan avustusta. Tien käyttö on kuitenkin luvanvaraista ja siitä voidaan periä käyttömaksu.

Sopimustiet syntyvät nimensä mukaisesti sopimuksella. Sopimus sitoo lähtökohtaisesti sopimuksen tehneitä, hyväksyneitä ja näiden perillisiä. Yksityistielaki soveltuu sopimusteihin ainoastaan tien lakkauttamisen osalta.

Oma tie kulkee yhden kiinteistön alueella, ja yksityistielaki ei sovellu omiin teihin.

Kulkuyhteyksien järjestäminen ja yksityistielaki

Yksityistielaissa säädetään muiden kuin tien osakkaiden oikeudesta käyttää yksityistietä. Tienkäyttöoikeus voi perustua joko tienkäyttöoikeuteen tai tieosakkuuteen. Tienkäyttöoikeus voidaan järjestää myös vuokrasopimusten kautta.

Käyttöoikeussopimuksella voidaan siis sopia tien käytöstä muiden kuin osakkaiden osalta. Yksityistielain mukaan yksityistien käyttäminen säännöllisiin ja tilapäisiin kuljetuksiin, säännölliseen kulkemiseen sekä tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävän toimintaan on luvanvaraista. Lupa voidaan antaa joko määräajaksi tai toistaiseksi. Sekä toistaiseksi annettu että määräajaksi myönnetty lupa voidaan peruuttaa, jos lupaehtoja ei noudateta tai käyttömaksua makseta. Luvanvaraisesta tien käytöstä on suoritettava korvauksena käyttömaksu.

Yksityistielain mukaan luvan tien säännölliseen käyttöön antaa tiekunta tai jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaat. Luvan tilapäiseen tienkäyttöön voi antaa myös tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunta. Käytännössä toimitsijamieheltä tai hoitokunnalta luvan voi saada nopeasti ja tiekunnan kokous voi osoittautua hitaaksi menettelyksi. Oikea luvan myöntäjä tulee huomioida sopimuksia tehtäessä.

Käytännössä käyttöoikeussopimuksessa sovitaan tiekunnan kanssa muun muassa oikeudesta käyttää, huoltaa ja muokata tiealuetta, tien kunnossapidosta ja liittymisvastikkeesta.

Perälautana yksityistielaissa on määräys yksityistietoimituksesta: tilanteessa, jossa muulla kuin tieosakkaalla on välttämätön tarve käyttää tietä, eikä hänelle myönnetä siihen lupaa, lupa voidaan myöntää yksityistietoimituksessa. Yksityistielaki myös linjaa, että jos tie on jollekin taholle tärkeä tämän elinkeinon harjoittamista tai muuta toimintaa varten, on tiehen perustettava toiminnanharjoittajan hyväksi tieoikeus. Edellytyksenä on, että tien rakenne on kyseiseen liikenteeseen soveltuva eikä tien käyttämisestä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistöille, muille rekisteriyksiköille tai tieosakkaille.

Oikeus käyttää yksityistietä ei ole itsestäänselvyys

Yleisenä periaatteena on, että yksityisteitä saa käyttää satunnaisesti myös moottoriajoneuvolla, jos kielto- tai rajoitusliikennemerkkejä ei ole. Asiasta on syytä sopia kuitenkin maanomistajan kanssa.

Yksityistielaki sisältää määräykset tien käytön kieltämisestä, rajoittamisesta ja tien sulkemisesta. Yksityistielain mukaan tiekunta tai tieosakkaat voivat rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämisen. Eli päätöksen tien käytön kieltämisestä voi yksityistielain mukaan tehdä ainoastaan tiekunta tai tieosakkaat, ei yksittäinen maanomistaja.

Ensinnäkin kielto tai rajoitus ei estä tieosakasta, tai jos tieosakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamiestä tai hoitokuntaa, antamasta edellisessä kappaleessa tarkoitettua lupaa tien tilapäiseen käyttämiseen. Luvan antaminen edellyttää yksityistielain mukaan painavia syitä.

Toiseksi avustukset vaikuttavat mahdollisuuksiin rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämistä. Yksityistielain mukaan, jos valtio tai kunta avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita tien kunnossapidossa, ei tien käyttämistä saa estää tai tietä sulkea avustusajanjaksona. Jos valtio tai kunta on avustanut tiekuntaa tai tieosakkaita tien rakentamisessa tai tie on tehty kokonaan tai osittain kunnan varoilla, ei tien käyttöä voi estää kymmenen vuoden aikana viimeisestä avustuserästä tai tietyön päättymisestä.

Kolmanneksi yksityistien sulkeminen ohjauslaitteella edellyttää tieliikennelain mukaan kunnan suostumusta. Yksityistielle, joka ei saa edellisessä kappaleessa tarkoitettua avustusta voidaan asettaa pysyvä liikenteenohjauslaite tiekunnan tai tieosakkaiden päätöksellä. Mahdollisen käyttökiellon tulee olla merkittynä yksityistien varteen. Yksityisteillä käytettäviä liikenteenohjauslaitteita ovat liikennemerkit ja sulkulaitteet eli puomit.

Neljänneksi yksityistielain mukaan yksittäinen kiinteistönomistaja ei saa asettaa tielle sulkulaitetta ilman tiekunnan tai tieosakkaiden suostumusta.

Tuulivoima mahdollistaa Suomen kehittymisen Euroopan johtavaksi vetytaloudeksi

Vety on tunnettu energian kantajana jo yli kahdensadan vuoden ajan ja se on olennainen osa teollista toimintaa. Nyt vetytalous nähdään myös yhtenä tulevaisuuden energiajärjestelmän kulmakivistä. Uusiutuvalla ja päästöttömällä energialla tuotetulla vedyllä voidaan myös vaikuttaa hiilineutraaliuden saavuttamiseen teollisuudessa, sillä päästöttömästi valmistettu vety mahdollistaa vihreän teräksen ja kemikaalien tuotannon. Lisäksi uusiutuvalla ja päästöttömällä energialla tuotettua vetyä voidaan käyttää liikenteen polttoaineena tai sitä voidaan hyödyntää synteettisten polttoaineiden valmistukseen yhdessä esimerkiksi biogeenisen hiilidioksidin kanssa.

Suomen Vetyklusteri perustettiin edistämään vetytaloutta Suomessa vuonna 2021, jolloin mukana oli 36 yritystä ja 5 teollisuusliittoa. Nyt jäsenyrityksiä on jo yli 80. Vetyklusterin toiminta on erittäin aktiivista Suomessa ja herättää paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti. Suomelle tärkeitä yhteistyökumppaneita vetytalouden edistämisessä ovat erityisesti muut pohjoismaat, tärkeimpänä Ruotsi ja Viro erityisesti yhteisten projektien kautta, sekä Saksa, joka tulee tarvitsemaan teollisuuden vihreään siirtymään merkittäviä määriä vetyä myös ulkomailta.

Suomella on merkittävän tuulivoimapotentiaalin ansiosta mahdollisuudet tuottaa yli 14 prosenttia EU:n päästöttömästä vedystä vuonna 2030. Tuodakseen esille Suomen mahdollisuuksia ja kertoakseen tarvittavista toimenpiteistä Vetyklusteri julkaisi kesäkuussa vetytalousstrategian “Suomi: Johtava vetytalouden ekosysteemi Euroopassa vuonna 2035”. Lisäksi Suomella on kova tavoite olla hiilineutraali jo vuonna 2035, ja vetytaloudella on tämän tavoitteen saavuttamisessa merkittävä rooli.

Myös muu Eurooppa tavoittelee hiilineutraaliutta

Käytännössä fossiiliset polttoaineet täytyy korvata puhtaalla sähköllä sekä vedyllä ja sen johdannaisilla. Myös monissa teollisuuden prosesseissa fossiilisia raaka-aineita voi korvata vedyllä. Siirtymä tulee kuitenkin vaatimaan mittavia investointeja erityisesti infrastruktuuriin, energian- ja vedyntuotantoon sekä puhtaiden raaka-aineiden jalostamiseen. On ennustettu, että vetysiirtymä voi tuottaa globaalisti lähes 3 triljoonan euron markkinan vuoteen 2050 mennessä. On myös todennäköistä, että energiaintensiivinen teollisuus hakeutuu jatkossa nimenomaan niihin maihin, joissa puhdasta sähköä ja vetyä on tarjolla kilpailukykyisimpään hintaan. Suomen kilpailuetuna on mittava puhdas sähköntuotanto ja sen erittäin kilpailukykyinen hinta. Suomessa tuulivoiman tuotantokustannukset ovat jopa yli 30 % verrokkimaita matalammat.

Globaali vetytalous avaa valtavia liiketoimintamahdollisuuksia ja houkuttelee suuria investointeja. Vety tulee olemaan keskeinen tekijä Euroopan pyrkiessä hiilineutraaliuteen, minkä vetyklusterin yritykset ovat jo tunnistaneet ja ryhtyneet toimeen.

Suomi on etulyöntiasemassa

Vetytalousstrategiassa esitettyjen laskelmien mukaan Suomen vedyntuotanto voi 2035 olla 100 TWh. Näin merkittävä kasvu tuottaisi 34 miljardia euroa lisäarvoa Suomen taloudelle ja synnyttäisi yli 100 000 uutta työpaikkaa. Vetytalous luo Suomeen hyvinvointia myös vähentämällä riippuvuutta tuonnista useilla teollisuuden aloilla ja vahvistamalla omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Suomi on etulyöntiasemassa: meillä on vakaa yhteiskunta, hyvin suunniteltu infrastruktuuri, Euroopassa kilpailukykyinen hinta puhtaalle verkkosähkölle, hyvä tuuli- ja aurinkovoiman suhde sekä valtavasti potentiaalia molempien lisärakentamiseen. Vetyä voidaan käyttää sähkön varastointiin, kun sähköä on ajoittain ylimäärin. Jos sähköstä on pulaa, vetyä voidaan muuttaa takaisin sähköksi.

Suomen muita vahvuuksia ovat vahva teknologiaosaaminen ja digitaaliset ratkaisut, laaja teollinen osaaminen ja prosessien tehokkuus, puhdas vesi ja biogeeninen (bioperäinen eli bioenergiantuotannosta tai metsäteollisuuden prosesseista syntyvä) hiilidioksidi. Lisäksi meillä on erinomaiset edellytykset sektorikytkennälle esimerkiksi hyödyntämällä vedyntuotannossa syntyvä lämpö tehokkaasti kaukolämmöntuotannossa. Suomella on lisäksi vahva ja luotettava sähköverkko, mikä osaltaan varmistaa vakaan ja turvallisen investointiympäristön.

Koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen on satsattava jo nyt

Vedyn – kuten tuulivoimankin – tuotannolle on tärkeää, että investoinnit saadaan nopeasti liikkeelle, eivätkä ne jää käsittelyjonoihin odottamaan lupaprosessien etenemistä. Vetytalous nostaa puhtaan sähkön kysynnän aivan uudelle tasolle, joten myös sähkön tuotantoa ja siirtoyhteyksiä koskevat investoinnit pitää saada etenemään vauhdilla. Tämä edellyttää koko
luvitusprosessin tehostamista.

Myös uusi hallitusohjelma korostaa Suomen mahdollista roolia puhtaan energian suurvaltana. Aika ryhtyä toimeen on nyt, sillä kiihdytys vetytalouden johtajaksi vaatii tehokasta yhteistyötä yli toimialojen. Myös koulutukseen ja vetyyn liittyvän osaamisen kehittämiseen on satsattava, sillä pula vetytalouden osaajista voi hidastaa alan kehittymistä merkittävästi.

Toimeen on onneksi jo ryhdytty ja Suomessa on laitettu liikkeelle useita vetyhankkeita. Suomesta investointikohteena ovat kiinnostuneita myös ulkomaiset toimijat.

Vetytalous tarjoaa Suomelle mahdollisuuden ottaa selkeä rooli eurooppalaisen energiapolitiikan johtajana ja perustaa se uuteen markkinaehtoiseen vetytalouteen, jossa olemme vakaa ja yhteistyökykyinen toimija. Roolimme ja historiamme yhteiseen EU-politiikkaan sitoutuneena toimijana tukee neuvottelutavoitteitamme vetymarkkinan rakentamisesta koko Itämeren ympärille. Kunnianhimoinen, mutta realistinen tulevaisuudenkuva on otettava osaksi teollisuuspoliittista ajatteluamme – vaikka varsinainen voittaja onkin ilmastopolitiikka.