Tuulivoimateknikko Mikko Tauriainen opiskelee oppisopimuksella Kuusamossa
Mikko Tauriainen opiskelee parhaillaan Kainuun ammattiopistolla Kuusamossa sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa oppisopimuksella. Opinnot ovat loppusuoralla. Tie sähköalan opintoihin on kulkenut lentokonemekaanikosta nuohoojan ammattiin ja siitä tuulivoimateknikoksi Vestakselle.
”Ensimmäinen ammattihan minulla on lentokoneasentaja. Niitä hommia tein vajaa 6 vuotta, joista puolet Helsingissä Malmin lentokentällä lentäjien koulutuskoneita huoltaen ja sen jälkeen Utissa armeijan lentokaluston parissa. Esikoislapsen syntymän jälkeen muutettiin perheen kanssa takaisin Kuusamoon, jossa opiskelin nuohoojan ammattitutkinnon ja tein niitä hommia vuoteen 2022 saakka”, Mikko kertoo.
Mikko aloitti työt Vestaksella maaliskuussa 2022 ja lähti päivittämään ammattitaitoaan sähkö- ja automaatioalan perustutkinnolla syksyllä 2022.
”Tuttu kaveri houkutteli hakemaan töihin Vestakselle jo kolmisen vuotta sitten. Silloin työ olisi ollut reissupainotteista, eikä se pienten lasten kanssa ollut silloin vaihtoehto”, hän kertoo.
Nyt Mikko työskentelee Vestaksella Murtotuuli nimisessä tuulipuistossa, Posiolla B-tason teknikkona. Tuulivoimaloissa työskentelevät koulutetaan perusteellisesti ja heille suunnitellaan oma koulutuspolku. Tasoja on neljä: D, C, B ja A. Alan työkieli on englanti ja sen takia myös koulutus tapahtuu englanniksi.
”Lyhyesti D-levelillä kuljetaan aina kokeneemman asentajan mukana. C-levelillä koulutetaan voimalan huoltotöihin ja B-levelillä kouluttaudutaan vianhakuun myllystä”, Mikko avaa lyhyesti koulutustasoja.
Ilman korkeanpaikan turvallisuuskoulutusta ei pääse edes kiipeämään tuulimyllyn laelle. Pääsääntöisesti tuulivoimaloissa työskentelevän henkilön tulee suorittaa minimissään GWO BST (basic safety training) sekä GWO BTT (basic technical training), jotka ovat alan globaaleja koulutuspaketteja. Alalle hakeutuvan kannattaakin varautua siihen, että kaksi ensimmäistä työvuotta on intensiivistä kouluttautumista ja uuden opettelua. ”Pitää olla motivoitunut oppimaan uutta”, Mikko sanoo.
Tuulivoimateknikon työpäivä ei ole koskaan samanlainen, vaikka tietynlainen perusrunko säilyy. Viikonloppuisin saattaa olla lisäksi päivystysvuoroja. Mikon mukaan ammatin suola onkin juuri työn liikkuvuus ja monipuolisuus.
”Kuusamosta siirrytään aamulla Posiolle, missä alkaa työt klo 7.00. Siellä keitetään aamukahvit ja aletaan käymään läpi voimaloiden etäseurantaa. Tiimit saa työohjeet ja lähdetään hakemaan työvälineet- ja tarvikkeet”, Mikko avaa tavanomaista työpäivän aloitusta.
Sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia työtehtäviä on milloinkin mahdollista tehdä. Esimerkiksi talvella voimalaitos pysäytetään etänä, sillä vaarana on korkealta tippuva jää. Turvallisuusohjeet ovat tiukkoja ja työtä tehdään pareittain tiimien sisällä.
”Kahdestaan kun työskennellään 150 metrissä, pitää molemmilla olla tarkka tieto mitä ja miten tehdään työ turvallisesti. Siellä ei voi mennä suin päin, vaan on oltava tarkkaavaisuutta”, Mikko sanoo.
Miksi tälle alalle sitten kannattaa kouluttautua?
”Tämä on tulevaisuuden ala, vaikka toiminta Suomessa on vielä suhteellisen pientä maailmanlaajuisella tasolla, niin kasvua alalle on tulossa. Uusiutuvaa energiaa tarvitaan tulevaisuudessa, joten töitä riittää”, Mikko summaa. ”ja palkkaus on kilpailukykyinen”, hän lisää.
Opiskele sähkö- ja automaatioalan perustutkinto sisältäen tuulivoima- tai aurinkoenergia opintoja
Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hankkeen koulutuspilotti kehittää yhteistyössä työelämän kanssa tuulivoima- ja aurinkoenergia-alan koulutusta, osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi.
Koulutuksessa suoritat sähkö- ja automaatio-alan perustutkinnon sisältäen opintoja tuulivoimalan huolto- ja kunnossapitotöistä tai aurinkosähköjärjestelmäasennuksista.
Koulutuksesta saat perusvalmiudet asentajan työtehtävissä toimimiseen tuulivoima- ja aurinkoenergia-aloilla.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kainuun ammattiopiston blogissa.
Tuulivoimalan huoltoteknikon monipuolinen työ – maisemia, vapautta ja haastetta
Vestaksen huoltotiimi esitteli ammattiaan Teknologiatiistai-päivässä Kajaanissa. Kuvassa vas. huoltoteknikko Heli Rajamäki, huoltoteknikko Aleksi Lappalainen, Field Supervisor Janne Annunen ja huoltoteknikko Harri Junno.
Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hankkeen tavoitteena on saada maakuntaan alan koulutusta, jotta osaavaa työvoimaa valmistuisi kysyntään nähden riittävästi. Kainuun ammattiopiston Teknologiatiistai-tapahtumassa tehtiin tunnetuksi tuulivoimalan huollon ja kunnossapidon ammattilaisten työtä tulevaa ammattiaan pohtiville.
Viestinnän avulla pyritään lisäämään uusien koulutusmahdollisuuksien ja alan vetovoimaisuutta sekä rohkaisemaan myös naisten hakeutumista miesvaltaisen alan koulutukseen.
”Luomme yhteistyössä työelämän kanssa uusia koulutuspolkumalleja ja tutkinnon osia, jotka vastaavat tuulivoimalan huoltoteknikon työn sisältöä ja vaatimuksia”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Ville Loukusa Kainuun ammattiopistosta (KAO).
Huipulla ei saa huimata
Teknologiatiistai-tapahtumassa oli mukana tuulivoimalavalmistaja Vestaksen huoltoteknikoita kertomassa työstään. Huoltoteknikot työskentelevät voimaloissa pareittain. Ammatti vaatii soveltuvan pohjakoulutuksen lisäksi tiettyjä ominaisuuksia – niin fyysisiä kuin sosiaalisia taitoja, mutta myös kielipäätä sekä tietoteknisten järjestelmien sujuvaa omaksumista.
”Rekrytointiprosessi on tarkka ja kattava. Työsuhteen alusta vierähtää seitsemän kuukautta ennen kuin työntekijä on valmis itsenäiseen työskentelyyn. Jos haastatteluun otetaan esimerkiksi 16 hakijaa, englannin kielen osaamiseen reputtaa osa ja noin seitsemän etenee kiipeilytestiin. Näistä yleensä tippuu vielä muutama, ja neljästä viiteen kokelasta jatkaa lääkärintarkastukseen ja kuntotestiin, jossa mitataan alalle vaadittava fysiikka”, kertoo Vestaksen Field Supervisor Janne Annunen.
Kouluttajat osaavat arvioida nopeasti kenestä on työskentelemään tuulivoimalan jopa reilusti yli 150 metriin kohoavassa ”konttorissa”. Jo ammatissa olevien taitoja ja kyvykkyyttä testataan myös kahden vuoden välein.
Sosiaalisilla taidoilla on painoarvoa
Erityisen tärkeä painoarvo on sosiaalisilla taidoilla, sillä tuulivoimalassa työ tehdään aina pareittain. Turvallisuuslähtöinen asenne on oltava mukana kaikessa tekemisessä, erityisesti mahdollisessa hätä- tai jopa pelastautumistilanteessa. Turvallisuus on keskeinen ehto, kun työskennellään korkealla ja sähkön kanssa.
Tiukat turvallisuusmääräykset rajoittavat opiskeluvaiheessa työhön tutustumista tai suoraan työtehtävään valmistumista. Esimerkiksi työharjoittelijoita tai kesätyöntekijöitä voidaan ottaa voimaloihin, mutta heillä on oltava vastaavat turvallisuuskoulutukset käytynä kuin vakituisillakin työntekijöillä.
”Voimalan korkeuksiin ei ole mitään asiaa ilman GWO-koulutusta”, Janne Annunen sanoo painavasti. GWO on Global Wind Organisationin luoma ja standardoima korkeanpaikan turvallisuuskoulutusohjelma erityisesti tuulivoimaloissa työskentelyyn. Koulutukseen sisältyy perusturvallisuuden ja korkealla työskentelyn lisäksi ensiapukoulutus, työturvallisuus- ja tulityökortti. Suomessa GWO-koulutuksia järjestää useampikin taho, jonka lisäksi työntekijät käyvät vielä voimalan valmistajan oman turvallisuuskoulutuksen.
Rohkeasti hakeutumaan alalle – tytöt ja naiset myös
Tuulivoimalan huoltoteknikoiden autossa kulkee mukana työkalujen lisäksi myös varaosavarasto, sammutinkalusto, turvavarusteet ja ylimääräinen rescue kit eli pelastautumisväline sekä defibrillaattori.
”Meillä on myös mikroaaltouuni lounastunnin viettämistä varten”, hymyilee Heli Rajamäki, joka on työskennellyt Vestaksen huoltoteknikkona parisen vuotta. Heli on tehnyt tuotannollisia tehtäviä, kunnes koronan aikaan innostui opiskelemaan Nivalassa aikuiskoulutuksessa sähkö- ja automaatioalaa. Opiskelukaveri työllistyi koulunpenkiltä suoraan tuulivoima-alalle ja rohkaisi Heliä hakemaan huoltoteknikon työtä Vestakselta.
Helin tiimille kuuluu 15 voimalan huolto- ja kunnossapidon tehtävät Pohjois-Pohjanmaan alueella. Naispuolisiin kollegoihin Heli ei ole juurikaan törmännyt.
”Tiedän yhden, joka ainakin jossain vaiheessa oli huoltoteknikkona. Työhän sopii hyvin myös naisille, sillä ei tämä ole mielestäni ollenkaan voima- vaan enemmänkin tekniikkalaji”, Heli myhäilee.
Korkealla työskentelemisessä on myös etunsa. ”Voimalasta näkee hyvällä säällä kauas ja maisemat ovat komeat. Olen nähnyt usein metsäpeuralaumoja, jotka laiduntavat tuulipuistojen alueilla. Hirviä hieman harvemmin. Erikoisin ilmiö ovat olleet leppäkerttujen sankat parvet. Ne viihtyvät voimaloiden pinnoilla ja tiivisteissä aivan ylhäällä asti”, Heli kertoo.
Näillä eväillä tuulivoimalan huoltoteknikoksi
- Hydrauliikka-, mekaniikka- ja sähköalan pohjakoulutus ovat soveltuvia tuulivoimalan asentajaksi tähtäävälle
- Hyvä peruskunto
- Englannin kielen taito
- Tietotekniikan ja käyttöjärjestelmien sujuva käyttö
- Sosiaaliset taidot ja tiimityöskentely
- Turvallisuussääntöjen noudattaminen ja omaksuminen
Tuulivoima-asentajaksi voi erikoistua eri ammattiopistoissa ammattitutkinnon kautta, mutta alalle soveltuvaa perustutkintoa ei Suomessa vielä ole
Aalto-yliopisto panostaa tuulivoimaan ja vetyyn
Aalto-yliopisto panostaa tutkimuksessa ja opetuksessa voimakkaasti kasvavan uusiutuvan energian rakentamisen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Tutkimuksen painopiste on laajamittaisen arktisen maa- ja merituulivoiman, energiajärjestelmien ja vetytalouden yhdistämisessä. Kehitämme parhaillaan tuulivoima ja vetytekniikan opetusta ja esimerkiksi keväästä 2023 lähtien opiskelijat pääsevät vierailemaan yhteen Suomen suurimmista tuulipuistoista virtuaalitodellisuuden (VR) avulla. Opetuksessa painotetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä kokonaisratkaisuja.
Tuulivoima-alalla ollaan tällä hetkellä reippaassa myötätuulessa. On ollut mielenkiintoista seurata alan kehitystä jo 1990-luvun alusta lähtien. Esimerkkinä olen kertonut Aallon energiatekniikan opiskelijoilleni omista kokemuksistani 1990-luvulta, DI-opintojeni ajalta, jolloin tuulivoima oli vielä täysin marginaalinen sähköntuotantomuoto. Tuolloin opetuksessa tälle aiheelle oli omistettu yksi luento.
Kun aloitin Aallossa Professorina 2012, tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli vielä alle 1 %. Nyt reilu 10 vuotta myöhemmin 2022, jo 14.1 % Suomen sähkönkulutuksesta katettiin tuulivoimalla, ja 2022 aikana tuulivoiman tuotannon kasvu oli 44 %. Suurimmat kaupalliset turbiinit ovat teholtaan ~15 MW ja suunnitelmissa on jo 25 MW kokoisia jättiläisiä. Tähän pääseminen on vaatinut valtavaa panostusta ja pitkäjänteistä tutkimusta ja kehitystyötä eri aloilla, esimerkiksi lapojen materiaalien ja tehoelektroniikan kehitykseen ja virtausteknisiin ratkaisuihin liittyen.
Monia tutkimustarpeita
Suomeen suunnitellun tuulivoiman määrästä ja vetytalouden vaikutuksista energiajärjestelmäämme on monia skenaarioita. Valtioneuvosto esimerkiksi tarkastelee selvityksessään[1] eri skenaarioita tulevaisuudelle ja kunnianhimoisimman mukaan Suomeen tarvittaisiin 53 GW uutta tuulivoimaa vuoteen 2050 mennessä, vuoden 2020 kapasiteetin lisäksi. Tämän kapasiteetin mahdollistaminen Suomen olosuhteissa, vaatisi suuria investointeja, hankekehitystä, tuotekehitystä ja erityisesti kumulatiivisten luontovaikutusten parempaa ymmärtämistä. Tarvitsemme lisätietoa esimerkiksi Itämerelle tulevien suurien merituulivoimaloiden rakenteista ja perustusratkaisuista, merijään ja lapojen jäätymisen vaikutuksista sekä siitä, miten tuulivoiman vaihteleva tuotanto tulee huomioida koko energiajärjestelmää uudelleen kasattaessa.
Arktiselle alueelle rakennettavista merituulivoimaloista ei ole vielä tarpeeksi kokemusta. Karkeasti arvioituna 10 MW kokoisiin turbiineihin perustuva 53 GW asennetun tehon tarvitsema pinta-ala olisi noin 12 000 km2 (4.6 MW/km2). Vertailun vuoksi, Suomen viljelty peltopinta-ala on 23 000 km2, Perämeren pinta-ala 36 800 km2 ja Suomenlahti 30 000 km2. 53 GW vastaisi vuotuista 180–200 TWh sähköntuotantoa (sähkö ja lämpö yhteensä 377 TWh vuonna 2021). Tuulivoiman voimakas lisääminen on siis haaste voimaloiden sopivalle sijoittelulle. Paitsi että tuuliolosuhteet vaihtelevat, tuulivoimarakentamisessa pitää pystyä huomioimaan kasvavissa määrin sen vaikutukset luontoon ja ihmisiin.
Aallon tutkimushankkeet
Aallossa on meneillään useita tuulivoimaloiden tekniikkaan liittyviä tutkimushankkeita, myös Suomen Akatemian huippuyksikkö. Yhtenä esimerkkinä kehitämme yhteistyössä alan teollisuuden kanssa verkon puolen vaihtosuuntaajille uusia säätömenetelmiä, joilla tuulivoimala saadaan käyttäytymään sähköverkon näkökulmasta perinteisen tahtigeneraattorin tavoin. Toisena esimerkkinä Suomen Akatemian rahoittamassa WindySea hankkeessa on tavoitteena tuottaa perusteet merituulivoimapuiston digitaaliselle kaksoselle, jota voidaan käyttää tulevaisuuden kylmien merialueiden olosuhteiden ja jääolojen ennustamiseen ja toisaalta tuulivoimapuistojen rakenteiden suunnitteluun ja optimointiin.
Power2X teknologioihin ja energian varastointiin liittyen Aallossa on myös monia hankkeita. Aalto sai 2023 vuoden alussa Suomen Akatemian Profi7 rahoitusta yhteensä 18.9 M€ hankkeeseen, josta yli kolmasosa käytetään vetytalouden ja laajamittaisen arktisen merituulivoiman yhdistämisen haasteiden ratkomiseen. Viimeisen 2 vuoden aikana tuulivoimaan liittyvien opinnäytetöiden määrä on myös huomattavasti kasvanut ja useita opiskelijoitamme on siirtynyt tuulivoima-alan palvelukseen.
Lisää alan koulutusta
Opetuksessa on myös selkeä suunta siihen, että pyrimme lisäämään tuulivoiman ja vetytalouden tarpeisiin vastaavia kursseja. Esimerkiksi keväällä 2023 alkaa uusi kurssi ”Hydrogen technologies” ja syksystä 2024 alkaen uusi kurssi tuulivoimalaitoksen suunnittelusta. Opetamme kattavasti tuulivoimalan sähkömekaanisen energianmuunnosjärjestelmän toimintaperiaatteita, mallinnusta ja suunnittelumenetelmiä. Yhtenä mielenkiintoisena seikkana opetuksen kehityshankkeen ansiosta vuodesta 2023 lähtien opiskelijat pääsevät vierailemaan yhteen Suomen suurimmista tuulipuistoista virtuaalitodellisuuden avulla.
Yhtenä isona kokoavana hankkeena valmistelemme myös uutta oppikirjaa uusiutuvasta energiasta (Mika Järvinen ja Hanna Paulomäki), mukaan lukien tuulivoima ja energian varastointiratkaisut ja se, kuinka käynnissä oleva siirtymä uusiutuvaan energiaan pitäisi toteuttaa, niin että ratkoessamme ilmastonmuutosta emme päädy lisäämään luontokatoa. Kirjan julkaisee Springer Nature ja se ilmestyy vuonna 2024. Kirjaa rahoittaa Tiina ja Antti Herlinin Säätiö ja mukana on noin 30 kirjoittajaa suomalaisista ja kansainvälisistä korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista.
[1] Vetytalous – mahdollisuudet ja rajoitteet (2022) Leena Sivill, Marika Bröckl, Nikita Semkin, Antti Ruismäki, Henriikka Pilpola, Olli Laukkanen, Hannele Lehtinen, Saana Takamäki, Petri Vasara, Jenni Patronen Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:21, Valtioneuvoston kanslia
