Professori Klaus Töpfer

Saksan entinen ympäristöministeri ja YK:n ympäristöohjelman entinen pääjohtaja professori Klaus Töpfer vieraili Suomessa lokakuussa 2015. Töpferin viesti oli selvä: Saksa hyötyy Energiewendeksi nimetystä energiantuotannon murroksesta, jossa korvataan ydinvoimaa ja fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla energialla. Uusiutuvien energiantuotantomuotojen rakentaminen ja kehittäminen ovat johtaneet tuotantokustannusten laskuun, mistä hyötyvät myös kehittyvät maat. Töpferin mukaan Suomella on valtava uusiutuvan energian potentiaali – kirkkaasti yli puolet Suomen energiatarpeesta voisi tuottaa uusiutuvilla.

Usein kuulee väitettävän, että Saksan Energiewende olisi käynnistetty fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen seurauksena pelosta, jota onnettomuus saksalaisissa aiheutti. Energiewenden juuret ovat kuitenkin paljon Fukushiman ydinonnettomuutta kauempana – pohja uusiutuvan energi­an esiinmarssille luotiin jo 1970-luvun öljykriisin ja 80-luvun Tshernobylin ydinonnettomuuden seurauksena. Angela Merkelkö tekisi asioita pelosta? Ajatushan on aivan hullun­kurinen, professori Töpfer nauraa. Saksan Energiewende perustuu laskel­miin ja tieteeseen, ei hätääntymiseen tai paniikkiin, hän korostaa.

Energiewenden alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan ydinvoimas­ta luopuminen. Ilmastonmuutoksen myötä siitä on tullut myös työkalu Saksan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen – taistelu saastuttavaa hiilivoimaa vastaan on alkanut. Oma haasteensa tässä taistelussa on hiilen ja CO2-päästöoikeuksien tämän hetkinen alhainen hinta. Maakaasulla on hiiltä huomattavasti alhaisemmat CO2-omi­naispäästöt, mutta maakaasu on hiiltä kalliimpaa.

Saksassa on luotettu siihen, että päästöoikeuden riittävän korkea hinta tekisi kaasun käytöstä hiilen käyttöä edullisempaa. Näin ei valitettavasti täl­lä hetkellä ole, vaan hiilivoima on viime vuosina korvannut paljon kaasua eten­kin lämmityksessä. Tämä on johtanut Saksan CO2-päästöjen nousuun noin 1 – 2 prosentilla, ja tästä syystä maa on­kin päättänyt pyrkiä hillitsemään hiilen käyttöä entistä tehokkaammin. Töpfer näkeekin, että hiilen käytön aiheutta­mat päästöt ovat kääntymässä laskuun pikaisella aikataululla.

Energiewende on laskenut kustannuksia kaikkien eduksi

Saksassa Energiewendessä on ollut viisi peruspilaria: ydinvoimaa ei osteta muista maista, fossiilisen ener­gian käyttö ei lisäänny, sähkön saanti­varmuus säilyy, Energiewende ei saa aiheuttaa energiaköyhyyttä ja vienti-teollisuus ei saa kärsiä.

Jokainen näistä peruspilareista on toiminut hyvin: Saksa on sähkön viejä, eikä osta ydin- tai muutakaan sähköä naapurimaistaan. Fossiilisen energian käyttö ei ole lisääntynyt Saksassa, jos­kin CO2-päästöt ovat lisääntyneet maa­kaasun korvauduttua hiilellä huonosti toimivan päästökaupan takia.

Yksi haaste on se, että yhä useamman kuluttajan tuottaessa itse sähkönsä yleisen infrastruktuurin maksajia jää vähemmän. Kustannukset nousevat juuri niiden kansalaisten osalta, joilla ei ole varaa alkaa tuottaa itse energiaansa, mutta energiaköyhyyttä on Saksassa onnistuneesti torjuttu asumistuella.

Saksan vientiteollisuus nimen­omaan hyötyy Energiewendestä: tuuli- ja aurinkosähkö laskevat sähköpörssissä sähkön hintaa. Koska raskas teollisuus ei maksa tariffeja eikä siirtomaksuja, saavat ne sähkönsä hal­vemmalla kuin ennen Energiewendeä. Saksan talous onkin päässyt taantuman jälkeen jo hyvään kasvuvauhtiin. Teollisuus myös seuraa energiaa: Saksan raskas teollisuus on perintei­sesti ollut etelässä, koska siellä olivat ydinvoimalat. Nyt teollisuus on alkanut siirtyä Pohjois-Saksaan tuulivoimara­kentamisen myötä. Teollisuutta syntyy sinne, missä on halpaa sähköä tarjolla, etenkin kun uusien siirtoyhteyksien rakentaminen on tiheään asutussa maassa varsin haasteellista.

Energiewenden käynnistyessä 1980-luvulla haasteena oli korvaavien energialähteiden puute: Saksassa ei juurikaan ole bioenergiaa ja muut uusiutuvat energialähteet, kuten tuuli ja aurinko, olivat 80-luvulla vielä lapsenkengissä. Saksa alkoi kuitenkin panostaa tuulivoiman ja aurinkovoi­man kehittämiseen, ja Töpferin minis­terikaudella lanseerattiin ensimmäinen syöttötariffi, joka mahdollisti aurinko- ja tuulivoimarakentamisen käynnisty­misen Saksassa.

Töpfer näkee Saksan Energiewenden vahvuutena sen, että vakaan tuen avulla tavalliset kansalaiset innostuivat tuuli- ja aurinkovoimaan sijoittami­sesta. Teknologiakehityksen myötä näiden teknologioiden kustannukset ovat laskeneet rajusti. Aluksi aurinko­voiman tuki oli yli 1 euroa/kwh. Nyt aurinkosähkölle maksetaan 8,9 senttiä/kwh ja tuulivoimalle 6,5 senttiä/kwh, kertoo Töpfer teknologian kehittymisen tuomasta kustannusten laskusta.

Saksa on siirtymässä syöttötariffista tuen kilpailutukseen. Yksi iso kysymys Saksassa on, kuinka uusi tukimeka­nismi saadaan rakennettua niin, että osuuskuntien ja yksittäisten ihmisten uusiutuvan energian hankkeet ovat myös tulevaisuudessa mahdollisia. Saksassa uusiutuvan energian korkea hyväksyttävyys perustuu pitkälti sii­hen, että yksittäiset ihmiset ovat omista­massa tuotantoa. Jos ainoastaan suuret yritykset omistavat tulevaisuudessa esimerkiksi tuulivoimaa, voi hankkei­den vastustus kasvaa, Töpfer toteaa.

Rikkaiden maiden velvollisuus

Se, että Saksa on lähtenyt etunojassa panostamaan uusiutuviin energialäh­teisiin tarkoittaa, että Saksa on myös maksanut näiden tuotantomuotojen kehityskuluja. Töpfer ei pidä tätä kui­tenkaan kustannuksena, vaan inves­tointina. Saksaan on syntynyt paljon etenkin tuulivoimateollisuutta, joka on osa vahvaa saksalaista vientiteollisuut­ta. Tällä hetkellä Saksassa on syntymäs­sä myös paljon teollisuutta vaihtelevan tuotannon ja vaihtelevan kulutuksen laajemman markkinaintegraation mah­dollistavien sovelluksien ympärille.

Uusiutuvan energian laajempi käyt­töönotto on ollut loistava mahdollisuus teollisuudelle ja teknologialle: ensin kehitettiin edullisempia tapoja tuottaa energiaa, ja nyt on siirrytty seuraavien pullonkaulojen, kuten sähkön varas­toinnin ja vaihtelevan tuotannon hallin­nan kehittämiseen, Töpfer korostaa.

Töpfer näkee uusiutuviin energialäh­teisiin panostamisen myös osana kehi­tysapua. Kehittyneiden maiden tulee panostaa uusien energiantuotantomuo­tojen kehittämiseen. Näissä maissa voi­daan kehittää teknologioita, joita myös kehittyvät maat voivat ottaa käyttöön tavoitellessaan korkeampaa elintasoa, Töpfer sanoo ja jatkaa: Elintason nosto kehittyvissä maissa on tärkeää myös tu­levien pakolaiskriisien ehkäisemisessä. Uusiutuvan energian avulla ihmisten elintasoa saadaan nostettua kotimaas­saan, mikä taas vähentää kansainvael­luksia muihin maihin.

Useita vuosia muun muassa Nairobis­sa Keniassa asunut Töpfer pitää juuri tuulivoimaa eriomaisesti kehittyviin maihin soveltuvana energiantuotan­tomuotona, koska tuulivoima on yksi harvoista energiantuotantomuodoista, joiden prosesseissa ei kuluteta vettä. Aurinkopaneelien puhdistus vaatii huo­mattavan paljon vettä, vaikka tuotanto­muoto ei sitä muuten kulutakaan.

Suomella valtava uusiutuvan energian potentiaali

Vierailunsa aikana Töpfer korosti useaan otteeseen, ettei ole neuvomassa Suomea energiaratkaisujen tekemisessä mutta kysyttäessä kuitenkin korosti, että Saksan virheistä kannattaa ottaa oppia. Uusiutuvaan energiaan siirty­misen tie ei tunnu aina välttämättä hel­polta, mutta olen täysin vakuuttunut, että se on taloudellisesti erittäin järkevä ratkaisu, hän toteaa.

Töpfer näkee myös, että Suomi pys­tyisi helposti tuottamaan puolet energi­antarpeestaan uusiutuvalla energialla – ja, että tuulivoimalla on kokonaisku­vassa oma tärkeä roolinsa. Pelkästään Suomen tuulinen ja pitkä rannikko takaa erinomaisen potentiaalin tuulivoi­matuotannolle. Lisäksi maailman eturi­vin energiapolitiikan asiantuntija on sitä mieltä, että tuuliolosuhteet Suomessa lyövät laudalta tuulivoimajätti Saksan tuuliolosuhteet.

Töpfer pitääkin Suomea kokonaisval­taisesti uusiutuvan energian kulta­maana. Teillä on paljon bioenergiaa ja lisäksi erittäin hyvät tuuliolosuhteet, Töpfer sanoo. Saksassa maatuulivoi­maloiden huipunkäyttöaika on keski­määrin 2000 tuntia, kun Suomessa se on noussut jo yli 3000 tuntiin, Töpfer vertaa. Olisi sulaa hulluutta jättää tuol­lainen resurssi käyttämättä!