Tutkatiedot kertovat: Tahkoluodon merituulivoimapuiston linnustovaikutukset ovat ennakoitua vähäisempiä

Suomen Hyötytuulen tutkaprojekti käynnistyi loppuvuodesta 2015, kun Tahkoluodon merituulipuisto oli vielä suunnitteluvaiheessa. Teknologian tutkimuskeskus VTT selvitti toimeksiantona markkinoilla olevia tarkoitukseen sopivia tutkajärjestelmiä, joista lopulta valituksi tuli hollantilainen Robin Radar Systemsin tutka. Suomen Hyötytuuli asensi tutkan Tahkoluodon läntisimpään pisteeseen toukokuussa 2016, mistä saakka järjestelmä on seurannut ja tallentanut alueen linnuston elämää. Seurattavaa löytyy, sillä hyvinä päivinä tutkaan saattaa tallentua jopa toistasataatuhatta lentoa. Tutka sijaitsee mantereella merituulipuiston itäreunalla ja puiston kaukaisimmat tuulivoimalat ovat noin 1 500 metrin päässä tutkasta. Tutkan toimintasäde yltää erinomaisella tarkuudella aina seitsemän kilometrin päähän sijoituspaikastaan, hyvällä tarkkuudella pidemmällekin.

Vaikutuksia selvitetään vertailemalla ja tarkkailemalla

Tutka ehti olla toiminnassa noin puolitoista vuotta ennen tuulipuiston valmistumista vuonna 2017 ja alueen linnuston käyttäytymisestä ehdittiin saada hyvä kuva ennen tuulivoimaloiden tuloa alueelle. Linnut pyrkivät lentämään merellä yleisesti mahdollisimman lähellä rantaa ja niinpä myös Tahkoluodon alueen linnut liikkuvat aktiivisesti lähellä mannerta sijaitsevan merituulipuiston alueella. Suomen Hyötytuulen ympäristöinsinöörin Petteri Mäkelän mukaan lintujen käyttäytymisessä ei ole ollut havaittavissa suurta muutosta tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen.

”Tutka on tallentanut tähän päivään mennessä lähes puoli miljardia lentoa tuulipuiston alueella. Looginen ja selkein ero aiempaan on, että linnut eivät lennä aivan tuulivoimaloiden vierestä, vaikka aiempi lentoreitti olisi siitä kulkenut. Lentojen kokonaismäärässä tai siinä, mihin suuntaan pesimäsaarilta lähdetään saalistamaan ja missä ruokaillaan, ei ole havaittu muutosta. Esimerkiksi telkkä- ja haahkaparvet sukeltelevat ja kelluvat edelleen samoilla alueilla kuin aiemminkin. Ylipäätään vaikutukset näyttäisivät olevan pieniä ja ennakoitua vähäisempiä”, Mäkelä kertoo.

Merituulivoimaloiden väliin jää Tahkoluodon puistossa satoja metrejä, ja uusilla mahdollisilla merituulivoima-alueilla puhutaan 1 – 2 kilometristä voimaloiden välillä. Merituulipuisto on siis käytännössä pitkälti täynnä tyhjää, ja linnuilla on paljon tilaa lentää voimaloiden välistä. Alunperin tuulivoimaherkiksi arvioidut lajit, kuten merikotkat, kurjet, joutsenet ja hanhet, muuttavat edelleen osittain suoraan tuulipuiston yli ja läpi, eivätkä näytä tutkadatan mukaan karttavan aluetta. Tietojen perusteella joidenkin merellä muuttavien lintujen parvet kiertävät puiston alueen länsipuolelta mutta muuten koko tuulivoimapuistoa välttelevää käytöstä ei ole havaittu.

Merituulipuiston vaikutusten vähäisyydestä linnustoon kertoo myös alueen lintupopulaation kehitys. Tahkoluodon edustalla olevien saarten pesimälintujen lajeista ja määristä on olemassa tarkkaa tietoa pitkältä ajalta ja nyt on huomattu, että vertailualueena toimineeseen Preiviikin saaristoon verrattuna on puiston alueella pesivän linnuston lajikirjo monipuolistunut ja kasvanut. Lajikirjon monipuolistumisen syitä ei ole tutkittu, mutta voitaneen sanoa, että tuulivoima-alue ei ainakaan ole heikentänyt tilannetta.

Tiedonkerääjä ja liikenteenohjaaja

Tahkoluodon lintututkan pääasiallinen tarkoitus on kerätä ja analysoida tietoa lintujen käyttäytymisestä ja merituulivoiman vaikutuksista lintuihin. Käytännössä tutkan kaksi antennia pyörivät jatkuvasti ja jokainen tutkakaiku yhdistetään edellisillä pyörähdyksillä tehtyjen havaintojen kanssa. Linnun koon ja lentosuunnan perusteella tutkaohjelmisto päättää, onko kyseessä sama vai eri lintu, ja näin lintujen lennot pystytään tallentamaan pidemmiksi lentoreiteiksi. Tutkan tehtävänä on myös suojella tuulivoimaloiden ohi lentäviä lintuja pysäyttämällä voimala, kun lintu on lentämässä liian lähelle.

”Jokaisen merituulivoimalan ympärille on asetettu niin sanottu turvavyöhyke ja jos lintu lentää sen sisälle kohti voimalaa, tutka antaa voimalalle merkin pysähtyä”, kertoo Mäkelä. ”Jo tuulivoimalan hidastaminen kääntämällä lavat pois tuulesta aiheuttaa äänen, joka varoittaa lintuja. Kun lintu jatkaa matkaa, eikä muita ole näköpiirissä, saa tuulivoimala taas merkin jatkaa sähkön tuottamista.”

Tahkoluodon merituulivoimaloiden lavat pyyhkivät ilmaa 25 – 155 metrin korkeudella merenpinnasta. Suurin osa linnuista lentää pyyhkäisyalueen alapuolella lähellä meren pintaa tai pyyhkäisyalueen yläpuolelta. Kuitenkin, koska lintujen lentoliikenne lähellä rantaa on suurta, tapahtuu myös riskikorkeudella suuri määrä lentoja. Esimerkiksi paikalliset ruokailevat lokkilinnut lentävät pitkälti riskikorkeudella. Alueella on tehty runsaasti niin vesiluvassa velvoitettuja linnustotarkkailuja kuin lintutarkkailijoiden tekemää vapaaehtoistakin havainnointia, mutta yhtään linnun törmäystä tuulivoimalaan ei ole havaittu linnustotarkkailussa tai tutkahavainnoissa.

Kesällä lintujen lentoliikenne alueella on vilkkaampaa ja voimaloiden pysäytyksiä tulee talviaikaa enemmän. Mäkelän mukaan yksittäisiä tuulivoimalan pysäytyksiä kertyy noin 2 000 kertaa vuodessa, voimalat antavat siis linnuille tietä päivittäin. Pysäytyksen kesto vaihtelee keskimäärin muutamista sekunneista pisimmillään noin viiden minuutin pysäytykseen. Lintujen vuoksi tehdyistä  tuulivoimaloiden pysäytyksistä johtuvaa tuotantotappiota kertyy vuodessa noin 5 000 euron verran, mikä on varsin pieni hinta alueen lintujen suojelemisesta.

Entä toimisiko tutka myös metsäisessä maatuulipuistossa? ”Miksi ei”, vastaa Mäkelä. ”Meri- ja maatuulipuistossa toki erona on se, että maalla on enemmän kiinteitä esteitä, joiden läpi tutka ei näe. Metsäisessä ympäristössä tutka tarvitsisi maston, johon antennit asennettaisiin ja jonka avulla tutka saataisiin nostettua puuston latvakorkeuden yläpuolelle. Matalalle tutka ei siinä tapauksessa näkisi ainakaan kattavasti. Toisaalta sisämaassa lintuja liikkuu huomattavasti vähemmän kuin merialueella, jolloin todellista tarvetta tutkalle ei välttämättä ole. Tahkoluodon ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä esiin noussut huoli linnustovaikutuksista oli hyvä syy lintututkan asentamiseen, mutta esimerkiksi Tahkoluodon edustalle ulommas merelle suunnitteilla olevaan tuulipuistoon tutkaa ei nykyisen näytön perusteella luultavasti tarvita. ”En näe, että vastaavalle tutkalle on tarvetta suurimmassa osassa suunniteltuja maa- ja merituulivoimapuistoja,” summaa Mäkelä.