Parhaimmillaan tuulipuiston tiet voivat toimia harkittuina palokatkoina ja luonnonvesilähteille pääsy voidaan huomioida tiesuunnittelussa.

Viime vuosina Suomeen on rakennettu kymmeniä tuulivoimapuistoja. Nykyisellään tuulivoimaprojekteissa yhteistyö ja vuorovaikutus pelastustoimen kanssa toteutuvat usein säännösten ja lupien määritteleminä minimivelvoitteina, ja arjen tekemisen keskellä asioiden kehittäminen ja yhteistoiminnan parantaminen voisivat olla vahvemmin mukana. Siksi Suomen Palopäällystöliitto ja Suomen Tuulivoimayhdistys päättivät yhdistää tuulivoima- ja pelastusalan toimijoita viime kesäkuussa. Iltapäivän mittaisessa työpajassa oli mukana parikymmentä henkilöä, jotka edustivat tasaisesti molempia aloja. Tilaisuuden aiheet pyörivät metsäpalojen, tuulivoiman ja alojen välisen vuorovaikutuksen teemojen ympärillä.

Tuulivoimapuiston suunnittelu vie jopa vuosikymmenen, rakentaminen vuoden tai kaksi ja käyttövaihe kestää uusimmilla voimaloilla yli 30 vuotta. Miten eri vaiheissa voidaan – ja pitäisi – huomioida metsäpalon mahdollisuus alueella?

Vuorovaikutus koko tuulivoimaprojektin elinkaaren ajan on keskeistä. Vuorovaikutuksen tulisi alkaa jo hyvissä ajoin hankkeen suunnittelun aikana. Esimerkiksi tielinjausten suunnittelussa metsäpalon mahdollisuus voidaan huomioida monin tavoin: parhaimmillaan tuulipuiston tiet voivat toimia harkittuina palokatkoina ja luonnonvesilähteille pääsy voidaan ennakoida tiesuunnittelussa. Vuorovaikutus pelastusviranomaisten kanssa kannattaakin aloittaa jo suunnittelun alkuvaiheessa, jotta pelastustoimen asiantuntemus ja toiveet sekä alueen erityispiirteet voidaan ottaa mukaan suunnittelun tueksi. Usein asioiden varhainen huomiointi lisää sujuvuutta myöhemmissä vaiheissa, ja on neutraalein vaikuttamisen kohta myös kustannusten ja aikataulussa pysymisen näkökulmasta.

Varhain alkaneen vuorovaikutuksen tulee pysyä käynnissä niin tuulipuiston infratöiden, voimaloiden pystytyksen kuin käytönkin aikana. Jokaiseen vaiheeseen liittyy omat erityistarpeensa niin huomioitavien asioiden, viestinnän kuin vuorovaikutuksenkin näkökulmista. Millaisia sammutusratkaisuja alueella urakoivissa työkoneissa on tai pitäisi olla maastopalon varalta? Missä rakenteita säilytetään? Onko alueella työskentelevillä selkeä käsitys toiminnasta maastopalon tai muun onnettomuuden sattuessa? Miten varmistetaan pelastusviranomaisten liikkuminen ja opastus alueella vaiheessa, jossa uudet tiet eivät ole päivittyneet karttaohjelmiin? Miten voimalapalon sattuessa hälytysketjut menevät ja saavuttaako tieto pelastusviranomaiset riittävän nopeasti? Siirtyvätkö yhteystiedot ja kontaktit toimijoiden vaihtuessa projektin edetessä? Työpajassa nousi esiin paljon huomioitavia asioita niin kysymysten kuin ratkaisuehdotustenkin muodossa.

Metsäpalo voi uhata tuulivoimalaa ja toisaalta ihmistoiminnan määrän kasvu muutoin syrjäisellä alueella lisää maastopalon syttymisen riskiä. Samaan aikaan aktiivisuus alueella lisää mahdollisuuksia palon varhaiselle havaitsemiselle. Rakennus- ja huoltohenkilöstön oikeanlaisella ohjeistamisella ja mahdollisesti jopa kamera- tai muun teknologian avulla palojen havaitsemista ja sammutustoiminnan aloittamista voidaan tehostaa, mutta edellytyksenä kehitykselle on toimijoiden motivaatio, osaaminen ja riittävä varautuminen.

Tuulivoima on painottunut Suomessa Pohjanmaan rannikkoseuduille ja Lapin eteläosiin. Joillakin pelastuslaitoksilla onkin jo pitkältä ajalta kokemusta tuulivoimaprojekteista. Samaan aikaan toisaalla ollaan ensimmäistä kertaa kosketuksissa tuulivoimahankkeiden kanssa. Tiedonvaihto pelastuslaitosten kesken onkin tärkeää, ja toisaalta tuulivoimatoimijoiden olisi hyvä jakaa parhaita käytänteitä keskenään. Tilaisuudessa nousi puolin ja toisin toiveeksi tehdä yhteinen koonti tärkeistä ja huomioitavista asioista, jotta aluekohtainen vaihtelu, kantapään kautta oppiminen ja mutkien kautta eteneminen saataisiin minimoitua.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja Suomen Palopäällystöliiton järjestämä tilaisuus antoi toimijoille asiassa herätteen: Millaisia sidosryhmiä olemme toinen toisillemme? Mitä kaikkea tiivis ja jatkuva vuorovaikutus ja yhteistoiminta voi saada aikaan alojemme ja laajemmin yhteiskunnan hyväksi. Teemme työtä lupaprosesseihin kuuluvia lausuntoja laajemman vuorovaikutuskulttuurin kehittämiseksi alojen välille. Kontaktien luomisessa vastuu on kaikilla osapuolilla, ja yhteyksien luomiseen kannattaa suhtautua myönteisesti. Hyvää tarkoittaen ja hyväntuulisesti voidaan todeta: ”tämä ei jää tähän”!

Maastopalot Suomessa

  • Noin 2900 maastopaloa vuodessa (2,6 % kaikista pelastustoimen hälytystehtävistä)
  • Kuivina kesinä enemmän (esim. 2018 4410 maastopaloa)
  • Maastopaloista metsäpaloja noin puolet, muut esim. ruohikko, turve ym. -paloja
  • Palot jäävät tyypillisesti pieniksi (korkeintaan muutama ha) nopean havaitsemisen, hyvien tieyhteyksien ja tehokkaiden sammutustoimenpiteiden vuoksi
  • Viime vuosina suuria metsäpaloja on ollut mm. Kalajoella 2021 (227 ha) ja Muhoksella 2020 (n. 250 ha)
  • Ihmistoiminta aiheuttaa 65-75 % paloista (eniten paloja siellä, missä on ihmistoimintaa)

Tuulivoimainfo

  • Tänä vuonna Suomessa: 1000 tuulivoimalaa, 5000 MW
  • Tuulivoimaa rakennetaan nyt paljon ja ilman valtion tukia: tuulivoimalla tuotettu sähkö kattaa nyt 10 % Suomessa kulutetusta sähköstä, vuosikymmenen puolivälissä yli neljänneksen
  • Uusimpien tuulivoimaloiden konehuone on jopa yli 170 metrin korkeudessa, jolloin lapa käy ylimmillään 250 metrissä
  • Täydellä teholla toimiessaan moderni tuulivoimala tuottaa yhdellä roottorin pyörähdyksellä saunan lämmittämisen verran sähköä (n. 8 kWh); kerrostalokaksion vuodessa kuluttaman sähkömäärän (n. 2500 kWh) se tuottaa 21 minuutissa
  • Tuulivoimalan lavan kärki kulkee noin 270 km/h