Toteutunut uudistus tuulivoimayhdistyksestä Suomen uusiutuvat ry:ksi on ollut mielekäs myös järjestömme edunvalvonnan kannalta. Uudistus nivoo hienosti sitä ison kuvan menestystarinaa, jossa energiajärjestelmä modernisoituu uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaksi pois fossiilisesta energiasta. Uusiutuvassa energiassa maamme laajuus ja maantieteellinen rakenne ovat kiistattomia vahvuuksiamme.
Tuon ison tarinan kiteyttää hyvin käyty keskustelu, jossa aiemmin satunnainen keskustelija kritisoi tuulivoimaa. Kysymykseen ”mikä olisi vaihtoehto” vastaukseksi sai kuulla – aurinkovoimaa. No nyt se kortti meillä on laittaa pöytään.
Tuulivoima ja aurinkovoima muodostavat parin, jotka täydentävät toisiaan. Luoden vahvat uusiutuvan energian muodot, joissa myös energiantuotannonalan suurimmat investoinnit tapahtuvat.
Maatuulivoima, merituulivoima ja aurinkovoima kaikki painokkaasti sekä tasaveroisesti mainittuina ovat ne voimat, jotka pystyvät lunastamaan ne Suomen vahvuudet, jotka tekevät uusiutuvasta energiasta yhteisen vahvuutemme. Mahdollisuudesta puhuminen on enää turhaa vaatimattomuutta.
Suomen uusiutuvien paletissa edunvalvonnan näkökulmasta voi hahmottaa maan, meren ja auringon kesken edunvalvonnallisia aiheita, joiden aikajänteet vaihtelevat. Osa vaatii pikaista vaikuttamista, toiset myös ripeää vaikuttamista, mutta vaikutukset ulottuvat pidemmälle vuosikymmenellä ja ehkä jopa 2030-luvulle asti. Toki kaikissa hahmottaen, että hankekehitys on pitkä juoksu, joka on monesti alkanut jo nyt.
Nyt lausunnoilla oleva laki merituulivoimasta talousvyöhykkeellä eli EEZ-lainsäädäntö on oiva esimerkki pitkänaikajänteen edunvalvonnastamme, jossa vaikutustyö on tehty nyt, ja hankkeiden toteutuminen on suurissamäärin nähtävissä 2030-luvulla. Uusiutuvan energian alalle on olennaista, että luomme tänä päivänä aktiivisella edunvalvonnalla ja vaikuttajayhteistyöllä raamit niille pelisäännöille, joilla Suomen talousvyöhykkeellä rakennetaan merituulivoimaa.
Meille on ensiarvoisen tärkeää, että pelisäännöt ovat kannustavia ja sijoittajille houkuttelevia, samalla kun ymmärrämme sääntelyn tarpeen yleisen hyväksyttävyyden ja sosiaalisen toimiluvan lunastamisen näkökulmasta. Joka tapauksessa kilpailu muiden Itämeren maiden kanssa on kovaa ja esimerkiksi länsinaapurissa Ruotsissa hankkeet ovat voineet edetä, vaikka sääntelykehikko on vielä sielläkin kesken.
Merituulivoimassa olennaista huomata myös alueveden hankkeet. Metsähallituksella on viime vuoden lopussa julkaistu kilpailutuksia, ja Vattenfallin Korsnäs sekä Tahkoluodon laajennukset etenevät. Merituulivoiman kiinteistöverotuksen saattaminen maatuulivoiman kanssa samalle tasolle suhteessa tuotettuun energian määrään on kannuste investointien toteuttamiselle.
Kiinteistöveron äärellä yhtyvät kaikki energiantuotantomuotomme. Jos aiemmin olimme vastustaneet uusiutuvan energian liittämistä voimalaitosverotuksen piiriin, voimme nyt todeta, että kiinteistövero on keskeisin kannuste kunnalle kaavoittaa hankkeitamme.
Aurinkovoimassa on sama vaikuttamistyö menossa kuin merituulivoimassa, eli verotus pitää saada samalle tasolle maatuulivoiman kanssa. Maatuulivoiman puolella kunnat ja maakunnat suorastaan pelkäävät maan hallituksen valtionosuusjärjestelmäuudistuksen vievän voimalaitosverotuksen laajemmin tasaukseen, mikä romuttaisi kuntien luottamuksen verotusta kohtaan. On oikeudenmukaisesti oikein kantaa kiinteistövero sinne, jossa tuotanto on sekä sen haitat.
Teollisen mittaluokan aurinkovoimassa ollaan myös tarinan alkupuolella. Sääntelykehikko rakentuu muun muassa uudistuvan alueidenkäyttölain myötä. Olemme vaikuttaneet lakiin siten, että se mahdollistaa aurinkovoiman kasvun, eikä kategorisesti estä aurinkovoiman rakentamista esimerkiksi pelloille ja talousmetsiin. Myös suunnittelutarveratkaisu jatkuu ja osaltaan tukee sujuvaa luvitusta. Vaikuttaminen aurinkovoima-alan käytäntöjen kanssa tulee jatkumaan ympäristöministeriön aurinkovoimaoppaan parissa. Näillä tietoa opas olisi tulossa vasta vuonna 2025, kun rakentamis- ja alueidenkäyttölakia koskevat päätökset on tehty.
Kaiken uudemman ääressä maatuulivoiman kohdalla tulee tunne, että olisimme jonkin paljon vakiintuneemman kanssa tekemisissä. Niin oikeastaan onkin. Tuulivoima on löytänyt sellaiset sääntelyn elementit, jotka tunnetaan ja pitkälti niihin myös luotetaan. Hankekehittäjämme tekevät tarkkaa ja vastuullista työtä. Samalla kunnissa tuulivoima uusiutuvan energian muotona on suorastaan uusi musta, koska 170 Suomen kunnassa on tuulivoimahanke vähintään suunnitteilla.
Vakiintumisesta huolimatta hallitusohjelma pitää sisällään kirjauksia, jotka lisäävät tuulivoiman sääntelyä, mikä ei edistä Suomen uusiutuvan energian tavoitteita, kun huomioi alamme jopa kymmenien prosenttien tuotantokustannusten nousun.
Emme ole Suomen uusiutuvissa jääneet ihmettelemään hallitusohjelman kirjauksia, jotka tuovat lisää sääntelyä tuulivoimalle, varsinkin jos hallitusohjelman merkinnät toteutetaan uusiutuvan energia-alaa kuuntelematta. Siksi olemme aktiivisesti vaikuttaneet päätöksenteon eri tasoilla siihen, etteivät kirjaukset totisesti estä tarvittavaa sähköntuotannon lisäystä, mikä myös on hallitusohjelman tavoitteena. Lupaan seuraavassa kolumnissani avata maatuulivoiman hallitusohjelman kirjauksia tarkemmin.
Palaan lopuksi Suomen vahvuuteen tuottaa uusiutuvaa energiaa itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen kautta. Jokainen meistä tietää, että aiheessa on kyse tasapainosta sähköntuotannossa ja koko Suomen alueellisen potentiaalin tasapainoisemmasta hyödyntämisestä unohtamatta tasapainoisempia paikallisia talousvaikutuksia.
Niin. Reilu vuosi sitten meille vielä sanottiin, että tuulivoimarakentaminen olisi laajemmin mahdotonta Itä-Suomessa. Nyt teknisiä ratkaisuja on alkanut viidentoista vuoden vaikuttamisen jälkeen löytyä puolustusministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman raportin myötä.
Meidän on kannattanut yhdessä vaikuttaa.