Blogisarjan ensimmäisessä osassa eletään öljykriisin jälkimainingeissa ja Suomen Tuulivoimayhdistys syntyy.

Eletään lokakuun loppua vuonna 1988. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntatalo Dipolin kokoustilasta kävelee ulos yhdeksän juuri perustetun yhdistyksen hallituksen jäsentä ja joukko muita tuulivoiman ystäviä. Lähtölaukaus on annettu ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry (STY) syntynyt.

Otetaan kuitenkin aluksi muutamia askelia taaksepäin, ja katsotaan hetki suurempaa kuvaa. Tuuli on kautta aikojen valjastettu mekaaniseen työhön mutta ensimmäiset sähköä tuottavat kaupalliset tuulivoimalat tulivat markkinoille – missäs muualla kuin – Tanskassa 1980-luvulla. Ylipäätään uusien, polttoaineettomien energiantuotantomuotojen etsimiseen herättiin länsimaissa 1970-luvun öljykriisin myötä. Pelko öljyn saannin riittämättömyydestä ravisteli läntistä maailmaa, missä teollistumisen myötä hyvinvointi ja sen lisääminen oli enenevässä määrin sidoksissa öljyyn.

Myös Suomen energiatalouden riippuvaisuus öljystä oli nopeasti kohonnut 1960-luvulla ja öljyn hinnan roima nousu vaikutti myös suomalaisten elämään, hallituksen joutuessa sääntelemään poikkeustilalailla muun muassa huoneiden lämpötiloja ja moottoriteiden valaistuksia. Suomessa alkoi myös voimakas panostaminen hiilen käyttöön perusvoimana öljyn sijaan.

Yhdistyksen synty

Muun muassa energiakriisien myötävaikutuksesta kauppa- ja teollisuusministeriö päätti 80-luvun lopulla alkaa panostaa tutkimukseen uusien energiantuotantotapojen hyödyntämisen mahdollisuuksista Suomessa. Valtiovallan kiinnostus uusiutuvan energian edistämiseen toimi ajurina myös suomalaisen tuulivoima-alan edunvalvonnan kehittymiseen ja tehostamiseen.

”Siihen saakka suomalaisen tuulivoiman puolesta oli puhunut ruotsinkielinen tuulivoimayhdistys Vindkraftföreningen, joka oli perustettu vuonna 1982. Nyt kun tuulivoima alkoi herättää enenevässä määrin kiinnostusta maailmalla ja Suomessakin aloitettiin NEMO-tutkimusohjelma, jossa tuulivoimalla oli suuri rooli, oli aika kypsä suomenkielisen tuulivoimajärjestön perustamiselle”, kertoo Esa Peltola, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.

”Ruotsinkielisen sisaryhdistykseltä saadun kannustuksen ja tuen lisäksi yhdistyksen perustamisen puolesta puhui myös aktiivinen joukko itserakentajia, jotka toivoivat tiedonvaihtoa ja tukea omien tuulivoimaloiden rakentamiseen”, Peltoja jatkaa.

Yhdistyksen syntymisen syy on tiivistetty ensimmäisen vuosikokouksen pöytäkirjaan varsin yksiselitteisesti: ”Tarkoituksena on työskennellä tuulivoiman energialähteenä käytön hyväksi”.

Peltolan lisäksi yhdistyksen perustamista oli suunnittelemassa kourallinen yksityishenkilöitä mutta myös jokunen teknologiaviennistä kiinnostunut yritys myötävaikutti yhdistyksen syntyyn. Esimerkkeinä Peltola mainitsee Jyväskylässä tuolloin vaihteita valmistaneen Valmetin ja Alshtrömin.

”Nämä yritykset näkivät jo tuolloin tuulivoiman kansainvälisen potentiaalin ja olivat valmiita panostamaan vientiin. Näköalat ulkomailta ja usko tuulivoiman tulevaisuuteen kasvavana energiamuotona oli yksi yhdistyksen perustamiseen vahvasti vaikuttanut tekijä. Haluttiin osaksi kehitystä, joka oli jo muualla maailmassa alkanut”, summaa Peltola.

Talkoita ja kunnianhimoisia tavoitteita

Vuosi 1989 oli yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi. Toiminta aktivoitui vuoden loppupuolella, jolloin STY:n ja Vindkraftföreningenin yhteinen syyskokous pidettiin Vöyrillä. Samalla pidettiin yhdistyksen vuosikokous, jossa perustettiin yhdistyksen lehden Tuulensilmän toimitus. Näihin päiviin saakka toimitettu, joskin nimeään pariin otteeseen vaihtanut julkaisu on ollut yhdistyksen alusta saakka tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Jo ensimmäisenä toimintavuonna tehtiin kunnianhimoinen suunnitelma julkaista peräti neljä lehteä joka vuosi. Vaikka tavoitteeseen ei tulevaisuudessa aina ylletty, oli se osoitus, että asenne oli alusta saakka: full steam ahead!

”Aluksi kokoonnuttiin milloin missäkin, joskus jonkun yrityksen tiloissa, joskus jonkun kotona. Jäseniä oli noin kolmisenkymmentä”, muistelee Peltola. ”Töitä yhdistyksessä tehtiin tuohon aikaan luonnollisesti vapaa-ajalla ja talkoohommina. Yhdistyksen hallituksen jäsenet osallistuivat alan kotimaisiin ja kansainvälisiin konferensseihin ja asiantuntija-tapaamisiin, osa jopa omakustanteisesti. Tämä kertoo jäsenistön intohimoisesta suhteutumisesta alan kehittämiseen Suomessa”.

Vaikka alalla suhtauduttiin asiaan intohimoisesti, asenne oli helposti vähättelevä ja tuulivoimasta puhuttiin pitkälti sivulauseessa. ”Energiakeskusteluissa tuulivoima pysyi sivussa. Se oli jotain mihin ei vielä suhtauduttu tosissaan, eikä sitä nähty todellisena vaihtoehtona”, Peltola kertoo. ”Kuitenkin esimerkiksi NEMO -ohjelmassa kartoitettiin Suomen tuulivoimapotentiaaliksi 6 terawattitunnin tuotanto”.

”Hauskana huomiona voisi pitää, että vasta nyt – 30 vuotta myöhemmin – ollaan Suomessa saavuttamassa tuo 6 TWh:n tuotanto. Vaikka nyt ollaankin päästy hyvään vauhtiin, suomalaisen tuulivoiman kohdalla ei voine puhua räjähtävästä alusta”, naurahtaa Peltola.

Suomen tuulivoima 1988 – 1990

Suomessa toimi tai sinne rakennettiin vuosien 1988 – 1990 aikana kolme yksittäistä ”isompaa” tuulivoimalaa. Ensimmäinen verkkoon liitetty tuulivoimala oli rakennettu Suomeen jo vuonna 1986. Voimala oli Imatran voiman Kopparnäsin 300 kilowatin koelaitos. Voimalan teho oli noin kymmenesosan nykyvoimaloiden tehosta. Tämän lisäksi Vöyrillä toimi tehtaan yhteydessä 10 kilowatin tuulivoimala ja vuoden 1990 – 1991 vaihteessa rakentui 60 kilowatin voimala Enontekiölle. Yhteensä Suomen tuulivoimaloiden kapasiteetti oli siis 90-luvun alkaessa 370 kilowattia.

******

Esa Peltola on yksi Suomen Tuulivoimayhdistyksen perustajista. Työuransa VTT:llä ja Kemijoki Oy:ssä tehnyt Peltola on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajaa sekä ollut yhdistyksen hallituksessa yhdistyksen perustamisesta 1990-luvun loppupuolelle.