2000-luvun loppupuolella luotiin edellytykset paitsi tuulivoiman, myös Tuulivoimayhdistyksen kasvulle. Uuden vuosituhannen loppupuolella Suomi näkyi maailmalla: maamme toimi muun muassa EU:n puheenjohtajamaana ja presidentti Ahtisaari voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Suomessa tehtiin myös kansainvälistä viisuhistoriaa, kun monsteriyhtye Lordi voitti Euroviisut. Tuulivoima-alalla ja samalla myös Suomen Tuulivoimayhdistyksen historiassa aikakausi oli käänteentekevä.

Historiablogin seitsemännessä osassa aikaan palaa Jari Ihonen, joka toimi Tuulivoimayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuosina, jolloin alan kehitys otti suuren harppauksen eteenpäin. Ihosella on pitkä historia tuulivoima-alalta, ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007 – 2009. Ennen puheenjohtajan pestiään hän toimi myös pitkään yhdistyksen hallituksessa ja jo vuosituhannen vaihteessa joukko-omisteista tuulivoimaa rakentavan Lumituulen hallituksessa.

Kasvu alkaa hallitusohjelmasta

Tuulivoima-alalla elettiin erityisen jännittäviä aikoja vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Tuoreen Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n yhteistyölle perustuvan hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus, että hallituskauden aikana Suomessa otetaan käyttöön biokaasulaitosten syöttötariffijärjestelmä. Tapahtumien keskiössä tuolloin vaikuttaneen Ihosen mukaan yhdelle uusiutuvalle energialähteelle luvatun syöttötariffin saaminen hallitusohjelmaan oli keskeinen käännekohta myös tuulivoima-alalle, vaikka tuulivoima ei ensimmäisissä kirjauksissa mukana ollutkaan.

Tuulivoima-alan suurimpia haasteita tuolloin olivat Ihosen mukaan tuulivoimaloiden hinnat, jotka olivat lopulta vuonna 2009 piikissään, ja toisaalta vielä kaiken kaikkiaan korkea kustannustaso. Tuulivoiman käyttökertoimet olivat vielä kohtalaisen matalia ja yhä edelleen levitettiin virheellisiä uskomuksia esimerkiksi siitä, että jo viisi prosenttia tuulivoimaa sähköverkossa kaataisi koko sähköverkon. Tämä taustalla oli selvää, että tuulivoimarakentaminen ei ollut suuremmassa mittaluokassa mahdollista ilman valtiolta saatavaa luotettavaa taloudellista tukea.

Tieto mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä olikin alalle piristysruiske, jonka se tarvitsi: epävarman investointituen sijaan voitiin jo ajatella muitakin, stabiilimpia tukimuotoja, jotka mahdollistaisivat laajamittaisemman rakentaminen. Esimerkiksi vuosi 2007 jätti monen investointituen hakijan nuolemaan näppejään, sillä investointihakemusten määrä oli moninkertaistunut edellisiin vuosiin nähden, eikä tukea voitu myöntää läheskään kaikille hakijoille.

”Lupaus syöttötariffin käyttöönotosta biokaasulle tarkoitti, että järjestelmälle oli luotava hallinnointijärjestelmä. Tämän jälkeen, poliittisen tahtotilan ollessa oikea, voitaisiin tariffijärjestelmää laajentaa myös muille uusiutuvan energian energialähteille. Myös tuulivoima-ala näki tilanteen toiveikkuuden ja tästä saatiin ihan uudenlaista pontta tuulivoimahankkeiden suunnitteluun. Myös yhdistyksen jäsenistö alkoi tämän jälkeen kasvaa ja taloudellinen tilanne kohentui”, kertoo Ihonen.

EU-tavoitteista vetoapua tuulivoimalle

Uusiutuvan energian lisääminen Suomessa sai pontta myös EU-tason vaatimuksista. EU antoi 2000-luvun puolessa välissä direktiivin uusiutuvan energian käytön edistämisestä, jonka perusteella Suomen tulee nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisäysvelvoite oli 9,5 prosenttiyksikköä. Silloisessa Kauppa- ja teollisuusministeriössä laskettiin tarkkaan, kuinka uusiutuvan energian tavoite voitaisiin saavuttaa. KTM:n laskelmien perusteella kävi yhä selvemmäksi, että myös tuulivoimaa tarvittiin talkoisiin, ja niin tuotantomuodolle luotiin oma 2020-tavoitteensa.

EU:n 20-20-20 tavoitteiden seurauksena tukijärjestelmäkeskustelussa huomioitiin myös tuulivoima-ala: vuoden 2008 marraskuussa toimintansa aloitti hallituksen kokoonpanema syöttötariffityöryhmä, joka pohti biokaasulle, puupolttoainelaitoksille, bioenergialle ja tuulivoimalle osoitetun tukimekanismin synnyttämistä. Ihonen toimi työryhmässä STY:n nimeämänä tuulivoima-alaa edustavana asiantuntijana.

Syöttötariffityöryhmän alku oli sinänsä kivinen, että eri energia-alan toimijat edustivat eriäviä näkökulmia tukimekanismin mallista, eikä itse suunnittelutyö päässyt kunnolla ensimmäisten kokousten aikana alkamaan. Vastakkain olivat näkemykset muun muassa siitä, olisiko uusiutuvan sähköntuotannontukeminen järkevää tehdä syöttötariffin vai sertifikaattijärjestelmän kautta.

”Syöttötariffityöryhmään osallistuminen oli mielenkiintoinen mutta myös raskas prosessi. Asia kiinnosti alan yrityksiä, ja vaikka ohjeistus oli, että ohjauksen työryhmään saan yhdistyksen hallitukselta, sain turhankin monta puhelua hallituksen ulkopuolelta. Asia herätti siis tunteita puoleen ja toiseen. Lopputulos oli alun viivytyksistä huolimatta hyvä – saatiin alalle hyvä lähtö ja katteet hankkeille. Kääntöpuolella on se, että jos asiaa olisi vielä ehditty hioa, olisi ehkä voitu estää tuulivoiman maineen saama isku, joka johtui ylituesta, joka seurasi tuulivoiman tuotantokustannusten odottamattoman nopeasta laskusta”, Ihonen muistelee.

Siivet uusiutuvalle energialla – ja STY:lle

Vuonna 2008 asetettu 6 TWh tuulivoimatuotannon tavoite on saavutettu Suomessa nyt etuajassa, kiitos 2000-luvun lopulla luodun syöttötariffijärjestelmän. Aiempiin valtion asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei ole ylletty. Esimerkiksi 2000-luvulla Suomen tuulivoimatavoitteena oli, että vuonna 2010 meillä olisi 500 MW tuulivoimaa, mutta todellisuus oli kuitenkin karu – vuonna 2008 lopussa tuulivoimaa oli rakennettu Suomeen vasta 143 MW.

Tuulivoima-asenteet alkoivat hiljalleen muuttua positiivisempaan suuntaan. Ihonen mukaan tietyissä piireissä tuulivoimasta puhuttiin tuolloin entistä varovaisemmin. ”Monet isot energia-alan toimijat miettivät niihin aikoihin, lähteäkö tuulivoimaan mukaan vai ei. Kannan hakemisessa vaikutti taustalla myös ydinvoimakysymys: jos tuulivoimaa pidetään varteenotettavana keinona tuottaa energiaa, kannattaako enää uusista ydinvoimaluvista puhua? Siitä syystä moni isompi toimija puhui tuulivoimasta hyvin kieli keskellä suuta. Samaan aikaan haluttiin varautua tuulivoiman läpimurtoon, mutta myös suojata omat edut muiden energiamuotojen silmissä.”

Vuosikymmenen lopun positiivinen pöhinä sai aikaan sen, että energia-alan toimijat kiinnostuivat tuulivoimasta uudella tavalla ja 2000-lopussa Tuulivoimayhdistys sai monta uutta toimijaa jäsenekseen. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että yhdistyksen toiminnan rahoitus ja sen myötä itse toiminta alkoivat kasvaa ja ammattimaistua uudella tavalla. Yhdistys sai enenevässä määrin kutsuja tulla kuultavaksi eduskuntaan, lehtihaastatteluja ja puhujakutsuja eri tilaisuuksiin. Yhdistyksen fokuksena oli kasvaa entistä enemmän jäseniä palvelevaksi, luotettavan tiedon levittäjäksi sekä yleisen tuulivoimatietoisuuden kasvattajaksi. Tuulivoima-alan ja sen edunvalvojan todellinen kasvu oli vihdoin alkamassa.

Suomen tuulivoima 2006 – 2008

Vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen yhteensä 56 megawatin edestä. Vuoden 2008 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho oli 143 MW, jolla tuotettiin sähköä 261 000 MWh verran.

*****

Jari Ihonen on pitkän linjan tuulivoima-aktiivi, joka oli perustamalla Lumituuli Oy:tä vuonna 1997. Jari toimi aktiivisesti myös Tuulivoimayhdistyksessä, jossa hänen näkyvin roolinsa oli yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti 2007 – 2009. Päivätyönsä Jari on tehnyt polttokennojen parissa tutkijana VTT:llä, missä hän työskentelee edelleenkin.