Suomessa parhaillaan käynnissä oleva energia- ja ilmastostrategian päivitys on kirvoittanut yhä kiihtyvän julkisen energiakeskustelun. Keskustelu tuntuu kiertyvän sen ympärille, tarvitseeko tuulivoima uuden tukimekanismin vai ei, vaikka nykyisinkin kyse on uusiutuvan energian, ei vain tuulivoiman, tuesta. Vähäisemmälle huomiolle keskustelussa on kuitenkin jäänyt tarve uusiutuvalle sähköntuotannolle ja se tosiasia, että 50 prosentin uusiutuvan energian tavoite on itse asiassa Suomelle riittämätön.

Suomen hallitus on asettanut uusiutuvan energian tavoitteeksi 50 prosenttia energiankulutuksesta 2030 mennessä. Tavoite on hyvää jatkoa Suomen 2020-tavoitteelle, mutta valitettavasti riittämätön ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Sitran kesällä 2016 julkaiseman raportin mukaan sekä Suomen että EU:n tulee kiristää vuosien 2030 ja 2050 päästövähennystavoitteitaan, jotta Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteet saavutetaan. Pitäytyminen nykyisissä sitoumuksissa merkitsisi, että muiden maiden oletettaisiin tekevän suhteessa Suomea enemmän ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.

Sitran raportissa tarkasteltiin päästöpolkua, joka olisi kokonaisuutena kustannustehokkain kaikkia maailman maita tarkastellen (taloudellinen polku) sekä myös oikeusperusteista päästöpolkua, jossa huomioitiin kunkin maan historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta ja kyky vähentää päästöjä. Sekä taloudellisessa että oikeudenmukaisessa polussa Suomen pitäisi leikata hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja 130 – 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa energiatehokkuuden parantaminen ja siirtyminen päästöttömään energiantuotantoon ovat keskiössä. Sitran mukaan uusiutuvan energian tulisi korvata fossiilisia polttoaineita nimenomaan sähköntuotannossa jo lyhyellä aikavälillä.

Säästetty hiilidioksiditonni tänä päivänä tulee halvemmaksi kuin ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulevaisuudessa. Nopeat toimet tulevat Suomelle edullisemmaksi kuin että jäätäisiin odottamaan päästökaupan korjaantumista ja päästöjen vähentymistä sen avulla. ÅF:n uunituoreen skenaarioselvityksen mukaan uusiutuvan energian tukeminen kotimaassa on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin samat investoinnit pitemmällä aikajaksolla päästökaupan kautta. Kansalaisille tulee halvemmaksi maksaa uusiutuvalle sähköntuotannolle taloudellista tukea ja saada halpaa sähköä kuin maksaa päästökaupan korottamaa sähkön hintaa.

Pohjoismaiset tutkijat ja International Energy Agency (IEA) tarkastelivat niin ikään 2016 julkaistussa raportissaan erilaisia polkuja, joiden avulla Pohjoismaat voisivat olla hiilidioksidineutraaleita vuonna 2050. Lopputulos oli, että sähköjärjestelmän tulee olla nykyistä järjestelmää huomattavasti hajautetumpi ja joustavampi, minkä lisäksi siirtoyhteyksiä tulee lisätä. Nimenomaan paljon tuulivoimaa sisältävä hajautettu energiajärjestelmä, vesivoiman ja joustomekanismien toimiessa säätönä, on tarkastelluista poluista kaikkein kustannustehokkain. Pohjoismailla voisi myös olla huomattava rooli uusiutuvan sähkön viejänä Eurooppaan; esimerkiksi tuulivoiman tuotanto-olosuhteet kaikissa Pohjoismaissa ovat huomattavasti Keski-Eurooppaa paremmat.

Energiamurros on laajasti käynnissä Euroopassa ja muualla maailmassa, missä energiajärjestelmiä muutetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla uusiutuviksi. Ruotsissa on voimakas tahtotila pyrkiä kohti 100 prosenttisesti uusiutuvaa energiajärjestelmää 2040 mennessä. Lisäksi Ruotsi on sitoutunut lisäämään 18 TWh uusiutuvaa sähköntuotantoa 2030 mennessä. Myös Saksa on sitoutunut jatkamaan uusiutuvan sähköntuotannon lisärakentamista.

Suomi voi olla mukana muutoksen etunenässä hyötymässä uusiutuvan energian maailmanmarkkinoista – joista valtaosa on tuulivoimaa – tai sitten yrittää yhdessä muutaman Itä-Euroopan maan kanssa jäädä kiinni vanhaan. Tutkijat leveällä rintamalla puhuvat tiukempien päästövähennystavoitteiden ja uusiutuvan energian laajamittaisen lisääminen puolesta. Päättäjät voivat kuunnella – ja toivottavasti kuuntelevatkin – näitä tutkijoita. Kaikkia tuskin saadaan vakuutettua, mutta energiamurrosta ja sen tuomia vaikutuksia muun muassa sähkön hintaan suomalaisen energiakeskustelun jäärät eivät pysty pysäyttämään.