Energiayhtiöt ovat lisääntyvässä määrin selvittämässä akkuenergiavarastojen käyttöä osana tuuli-, aurinko- ja vesivoiman tuotantoa. Monikäyttöisiä, nykyisin pääosin litiumioniteknologiaan pohjautuvia, energiavarastoja voidaan käyttää esimerkiksi taajuussäätöreserveinä tasapainottamaan kulutusta ja tuotantoa sähköverkossa, paikkaamaan tuotantovajeita, varavoimatarkoituksiin sekä suojaamaan vesivoimalaitosten turbiineja käynnistyksen yhteydessä. Jotta energiavarasto sopisi mahdollisimman hyvin tarkoituksiinsa, se on syytä mitoittaa huolellisesti. Seuraavassa muutamia suunnittelussa huomioitavia seikkoja.
On hyvä miettiä mitä palveluita akulta halutaan ja kuinka suuri määrä energiaa siihen halutaan varastoida? Onko toiveena useampi käyttötarkoitus vai aikomuksena osallistua vaikkapa ainoastaan reservimarkkinoille? Halutaanko varata mahdollisuus lisätä uusia palveluja myöhemmin? Minkä suuruista energiakapasiteettia akustolta toivotaan sen elinkaaren loppupäässä?
Mitä useampaa samanaikaista palvelua energiavarastolta toivotaan, sitä suurempi kapasiteetti siihen täytyy suunnitella. Energiantarvetta määriteltäessä on tärkeää ottaa huomioon, että kalenteriajan ja käytön takia akut vanhenevat, eivätkä käyttöiän lopussa kykene antamaan ulos samaa energiamäärää kuin alussa. On siis suositeltavaa pohtia haluttua tilannetta elinkaaren lopussa ja mitoittaa akusto sen mukaan. Tämän lisäksi energiavarastojen eliniän pidentämiseksi akkuja ei normaalisti pureta 100 % varaustasosta alkaen aivan tyhjäksi, vaan liikutaan esimerkiksi vain 10 % ja 90 % varaustason välillä. Tällöin puhutaan 80 % purkautumissyvyydestä (englanniksi Depth-of-Discharge), ja akusto pitää vastaavasti ylimitoittaa.
Energiavarastossa tarvittavien akkumoduulien määrään ja sitä kautta energiavaraston kokoon vaikuttaa myös se, kuinka pitkä aika akuston tulee pystyä toimimaan ennen uutta latausta. Kuinka kauan vaikkapa varavoimaa pitäisi olla? Esimerkiksi kahden tunnin vaihtoehto on fyysisesti suurempi kuin yhden tunnin akusto. Se vaatii siten enemmän tilaa ja on myös kustannuksiltaan kalliimpi.
Montako päivittäistä tai vuosittaista sykliä eli peräkkäistä täyttä lataus- ja purkutoimintoa akun halutaan suorittavan? Jos syklit ovat vain osittaisia, niin täysien syklien sijaan voidaan tarkastella siirrettyä energiamäärää. Kun litiumioniakkua ladataan, akun litiumionit siirtyvät katodista eli positiivisesta elektrodista negatiiviseen anodiin. Samalla ionit vuorovaikuttavat elektrodien hiukkasten kanssa. Tämä kuluttaa sekä elektrodeja että elektrolyyttiä, ja siksi syklien määrä vaikuttaa merkittävästi akun elinikään ja tarvittavaan nimellisenergiakapasiteettiin.
Esimerkiksi kahden tunnin akuston, jolla on 1 päivittäinen sykli ja jonka toivotaan toimittavan 50 MWh elinkaaren lopussa, täytyy nimellisenergiakapasiteetiltaan olla yli 70 MWh. Samankokoinen akusto, jonka energiakapasiteetin halutaan elinkaaren alussa olevan 50 MWh ja jolle on suunniteltu 2 päivittäistä sykliä, täytyy puolestaan mitoittaa jopa n. 85 MWh:iin. Koska akusto muodostaa energiavaraston kustannuksista ylivoimaisesti suurimman yksittäisen osan ja sen ominaisuuksilla on vaikutusta myös akuston ja verkon välissä olevan suuntaajalaitteiston valintaan, oikea mitoitus on tärkeää. Sillä turvataan akkuenergiavaraston toimivuus, tarkoituksenmukaisuus ja turvallisuus.