Minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä Suomen Tuulivoimayhdistyksessä kuuden vuoden ajan. Tuona aikana tuulivoimarakentaminen on lähtenyt todella jyrkässä kulmassa nousevalle uralle. Sekä rakentamis- että tuotantoennätyksiä on rikottu roimasti vuosi toisensa perään. Ala on ammattimaistunut, ja kehittynyt kaikin tavoin. Moni haamuraja on rikkoutunut ennakoitua nopeammin: rakentaminen on ollut ennakoitua nopeampaa ja voimalat ja niiden tuottaman sähkön määrä ovat kasvaneet käsittämättömällä vauhdilla.
Vain vuosikymmenessä yksittäisen voimalan vuodessa tuottama sähkömäärä on kasvanut 8000 MWh:sta 19000 MWh:iin. Vuosikymmen sitten rakennettu voimala tuottaa vuodessa sähköä noin 400 sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeen verran, ensi vuonna valmistuva voimala noin 950 talon tarvitsemat sähköt.
Kuusi vuotta ovat pitäneet sisällään muutakin kuin rikkoutuneita haamurajoja, uusia ennätyksiä, selkiytynyttä lainsäädäntöä, oppimista ja onnistumisia: hetkittäin epätoivo ja epäusko ovat meinanneet vallata alan positiivisimpienkin mielet. Tavoitteet ovat tuntuneet vaikeasti saavutettavilta, viranomaiset toisensa perään ovat heränneet tuulivoiman vaikutuksiin, toimintaa sinänsä sparraava vastustus on mennyt ajoittain kohtuuden tuolle puolen, nopeakin kehitys on tuntunut välillä liian hitaalta, politiikka tolkuttoman tempoilevalta. Monta asiaa on uhannut muodostua totaaliseksi pystyseinäksi suomalaisen tuulivoiman kehityksen tielle. Tempoilevuus on aiheuttanut alan laajalle alihankkijaketjulle vaikeuksia ja epävarmoja aikoja.
Vaikka tuulivoima-alan kasvu ja kehitys on ollut huimaa koko tämän vuosikymmenen ajan, alalla eletään nyt, tänä syksynä, jännempiä aikoja kuin koskaan ennen. Vuosi sitten hankkeiden investointipäätösten tekeminen pitkäaikaisten sähkönostosopimusten (PPA, power purchase agreement) turvin ei näyttänyt lainkaan mahdolliselta, saati sitten täysin markkinahinnan turvin rakentaminen. Kevätauringon säteet toivat kuitenkin mukanaan aivan uudenlaiset puheet ja pöhinät: yhtäkkiä asiat olivatkin muuttuneet niin, että ensimmäinen PPA-sopimus tuntui olevan vain ajan kysymys.
Ja niin se olikin! Kesällä julkaistiin ensimmäinen PPA-sopimus, jonka perusteella uutta tuulivoimaa rakennetaan suuren sähkönkäyttäjän sitoutuessa sitä ostamaan pitkän ajanjakson ajan. Toinen sopimus julkaistiin elokuussa, kolmas nyt syyskuussa. Näiden kaikkien sopimusten osalta ostaja on Google ». Vielä uskomattomampia uutisia saatiin jopa ennen ensimmäistä PPA-sopimusta kesäkuussa, kun TuuliWatti ilmoitti rakentavansa ennätyssuuret voimalat » täysin ilman tukea tai pitkäaikaista sähkönmyyntisopimusta.
Mitä vielä seuraa? Saammeko vielä lisää PPA-uutisia tälle vuodelle? Jännitystä ainakin on luvassa, sillä loppuvuodesta jätetään tarjoukset Suomen ensimmäisessä uusiutuvan energian huutokaupassa: teknologianeutraalissa kilpailutuksessa » tukea saavat kaikkein halvimmat hankkeet – sähköntuotantotavasta riippumatta. Vaikka markkinaehtoisestikin jo rakennetaan, on tuki vielä tarpeen. Ensimmäiset PPA-sopimukset eivät yhteen laskienkaan riitä pitämään alihankkijaketjun tilauskirjoja tarpeeksi täysinä.
Tänä vuonna ei ennusteiden mukaisesti valmistune Suomeen uutta tuulivoimaa. Ensi vuoden osalta kävi kuten monesti tällä vuosikymmenellä aiemminkin on käynyt: kehityksen vauhti pääsi yllättämään jopa alan keskiössä, ja ennusteita täytyy puhtaasta energiasta kiitollisena korjata ylöspäin.