Mistä syntyy tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa?

Olen kuntavirkamies. Lähietäisyydeltä katsottuna ympäristöviranhaltija, jolla on usein neulasia hiuksissa maastokäynnin jäljiltä ja jonka puhe on vaikeaselkoista lakipykälä-jargonia. Ympäristöviranhaltijan tehtävä on huolehtia ympäristön edusta. Pykäläviidakko onkin osattava kahlata kaikkiin suuntiin. Joskus normi-viidakkotaidot eivät kuitenkaan riitä. Kymmenisen vuotta sitten näin kävi, kun ihmettelin tuulivoiman rakentamista ja tuolloin vielä olematonta normiohjausta, mutta samaan aikaan erityistä sosio-teknologista paradoksia: tuulivoiman laaja yleinen hyväksyttävyys kääntyy usein paikallisella tasolla vastustukseksi. Vaihdoin hetkeksi tutkijan rooliin. Päätin selvittää, miten tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa rakentuu.

Olen kuntavirkamies. Lähietäisyydeltä katsottuna ympäristöviranhaltija, jolla on usein neulasia hiuksissa maastokäynnin jäljiltä ja jonka puhe on vaikeaselkoista lakipykälä-jargonia. Ympäristöviranhaltijan tehtävä on huolehtia ympäristön edusta. Pykäläviidakko onkin osattava kahlata kaikkiin suuntiin. Joskus normi-viidakkotaidot eivät kuitenkaan riitä. Kymmenisen vuotta sitten näin kävi, kun ihmettelin tuulivoiman rakentamista ja tuolloin vielä olematonta normiohjausta, mutta samaan aikaan erityistä sosio-teknologista paradoksia: tuulivoiman laaja yleinen hyväksyttävyys kääntyy usein paikallisella tasolla vastustukseksi. Vaihdoin hetkeksi tutkijan rooliin. Päätin selvittää, miten tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa rakentuu.

Mitä tutkin?

Tarkoitukseni ei ollut etsiä hyväksyttävyysreseptiä, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Myönnän, että idea kävi mielessäni. Miten siistiä olisikaan löytää kaava, jota noudattamalla rakentamishankkeiden toteutettavuus selviäisi nopeasti ja tuulivoimatuotantoalue toteutuisi täsmälleen oikealle paikalle, ilman turhaa työtä, epätietoisuutta ja viivytyksiä. Kaikki osapuolet – ihmiset ja ympäristö – olisivat prosessin jälkeen tyytyväisiä, oli ratkaisu sitten rakentamisen salliva tai kieltävä. Hyväksyttävyys ja sen jälkeen itse toiminta ratkeaisivat samalla kertaa.

Realismi onneksi pääsi mukaan tutkimussuunnitelmaani. Päädyin tavoittelemaan parempaa ymmärrystä määräävistä tekijöistä tuulivoiman paikallisessa hyväksyttävyydessä. Paljon vaatimattomampaa kuin kaiken kattava resepti.  Kirjallisuuden perusteella olin tietysti jo alkanut ymmärtää, että hyväksyttävyyttä voivat eri tilanteissa säädellä erilaiset tekijät. Minä keskityin paikan merkitykseen, osallistumiseen ja tuulivoiman herättämiin tunteisiin, koska ne nousivat esiselvitystyössä kiinnostavasti esille.  

Tuulivoimaloiden sijaintipaikka

Tutkimusryhmämme havaitsi, että vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille maaseutu merkitsi eri asioita. Suhtautuminen polarisoitui lähellä suunniteltuja tuulivoimaloita siten, että vapaa-ajan asukkaat ilmaisivat negatiivisia kantoja, kun taas vakituiset asukkaat suhtautuivat positiivisesti. Vapaa-ajan asukkaat arvioivat negatiivisimmiksi tuulivoimaloiden vaikutukset paikkakunnan kehitykseen, imagoon, maisemaan, turismiin, talouteen ja omaisuuden arvoon. Yhteistäkin vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille löytyi: tietotaso energiantuotantomuodoista ja kiinnostus energia-asioihin sekä yleisellä tasolla myönteinen suhtautuminen tuulivoimaan.

Maiseman muutoksen ohella äänikysymykset aiheuttavat asukkaiden keskuudessa huolta. Tiedetään, että ääni häiritsee enemmän, jos tuulivoimalat näkyvät. Tutkimuksessamme totesimme kuitenkin, että tuulivoimaloiden ääni kuului vain harvoin sisällä eikä äänihavaintojen yhteyttä hyväksyttävyyteen voitu tässä tutkimuksessa analysoida.

Selväksi tuli ainakin, että asukasryhmillä on erilaisia paikkaan sidottuja käsityksiä, vaikka maiseman muutos ja ääni ovat keskeisiä koettuja vaikutuksia. Ei siis pidä olettaa paikallisten asukkaiden olevan yksi yhtenäinen ryhmä. Tässä hetkessä, etätyön hämärtäessä vakituisen ja vapaa-ajan paikkojen määritelmiä, olisikin mielenkiintoista selvittää käsityksiä uudelleen. Koettaisiinko maiseman muutos ja äänivaikutukset edelleen samoin?

Osallistuminen suunnitteluprosessin aikana

Havaitsimme, että tuulivoimahankkeiden edetessä asukkaat saavat tietoa. Ihmiset eivät silti kokeneet voivansa oikeasti vaikuttaa tuulivoimahankkeen suunnitteluun. Osallistumattomuus oli toisaalta monen kohdalla tietoinen valinta. Osallistumisoikeus suunnitteluvaiheessa ei suoraan lisää hyväksyttävyyttä: ihmiset ovat melko passiivisia ja aktiiviset ihmiset saattavat silti kokea vaikutukset negatiivisina.

Tuulivoimahankkeissa olisi tarvetta jatkaa osallistumismenettelyä rakentamisen jälkeenkin. Asukkaat toivoivat muutakin kuin pelkkää informaation jakamista. Tuulivoimalat voivat naapurina olla merkittävä muutos, jos suunnitteluvaihe on mennyt ohi ilman kontakteja toimijoihin.

Itse näen ylipäätään ongelmallisena asukkaiden passiivisuuden silloin, kun asuinalueelle suunnitellaan jotakin uutta. Suomalaisten osallistumisen kansalaistaitoja pitäisi kohentaa. Ehkä menettelyt ovat nyt liian vaikeita? Tai vaativat liikaa perehtymistä ja siten vaivannäköä? Ajattelen niin, että oman ympäristön seuraaminen synnyttää parhaimmillaan myös vastuuta, jonka kuuluisi olla yhteistä.     

Tunteet ja paikalliset tuulivoimahankkeet

Tuulivoima herättää tunteita hankkeen eri vaiheissa. Myönteisiä ja kielteisiä tunteita ilmaistiin talouden, paikan, maiseman, vuorovaikutuksen ja arjen konteksteihin liittyen. Vaikuttaa siltä, ettei tunteita vielä suomalaisessa tuulivoimakeskustellussa tunnisteta tai haluta tunnistaa. Haastateltavien oli vaikea nimetä tunteita.

Nykyinen tuulivoimarakentamisen hallinta ei sisällä eritystä foorumia muutokseen liittyvien tunteiden käsittelyyn. Tunteiden ohittaminen voi kuitenkin olla vaarallista, sillä ne vaikuttavat käyttäytymisaikomuksiin; hyväksyntään tai vastustukseen. Olisiko hallintomenettelyä mahdollista kehittää niin, että tunteiden kokeminen ja jakaminen olisi mahdollista ilman leimaamisen kokemusta? Vähintäänkin tarvittaisiin myötäelämisen tunnetta, joka voisi auttaa asukkaita ja tuulivoiman rakentajia eri näkökulmien ymmärtämisessä ja vuorovaikutuksessa.

Hyväksyttävyys on ainutlaatuista

Ymmärrän nyt paremmin, miksi kaikkea ei voi määritellä lukuina tai ratkaista pelkästään lakipykäliä lukemalla. Tai ettei tuulivoiman hyväksyttävyys paikallisesti todellakaan tarkoita samaa kuin yleinen hyväksyttävyys, vaikka näillä yhteys onkin. Hyväksyttävyyttä ei tarjota eikä oteta valmiina, vaan jokaisessa tapauksessa se on selvitettävä ja rakennettava. Hyväksyttävyys voi olla ehdollista ja se voi myös muuttua.

Tuulivoimateknologia sinänsä ei synnytä hyväksyttävyyttä vaan ratkaisevaa on ihmisen tulkinta tilanteesta. On täysin normaalia, että tuulivoima-asioissa järki ja tunteet näyttävät välillä olevan pahasti ristiriidassa. Juuri siksi ihmisten välisen kommunikaation merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys on ikään kuin erilaisten arvioiden summa – ja siten mitä suurimmassa määrin mahdollisuus tehdä asiat aina paremmin.

Väitöskirja-julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-230-8