Minulle annettiin hyvä neuvo, kun olin menossa naimisiin: “Ole mieluummin naimisissa kuin oikeassa.” Olen ollut onnistuneesti naimisissa, vaikka joskus oikeassa olemisen tarve on yllättänytkin.
Jokainen haluaa olla joskus oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jatkuva oikeassa olemisen pakko vaikuttaa negatiivisesti vuorovaikutussuhteisiin. Oikeassa oleminen on joillekin niin tärkeää, että puolivalmistakin näkökulmaa puolustetaan viimeiseen asti – siitäkin huolimatta, että toiset ilmaisevat huomattavasti fiksumpia ja kokonaiskuvaa taidokkaammin hahmottavia näkökulmia samaan asiaan.
Kun omasta mielipiteestä tulee universaali totuus
Valitettavan usein olen ollut todistamassa väittelyiksi muuttuneita keskusteluja, joissa oma henkilökohtainen kokemus tai yksittäistapaus muutetaan pahimmillaan universaaliksi, absoluuttiseksi totuudeksi. Kun oma kanta lukitaan primitiivisesti kommenteilla “joo mutta näin se nyt vaan on”, voi olla varma, että keskustelu ei enää etene. Väittelyn luonteeseen kuuluu, että yhteisymmärrykseen ei edes pyritä. Tällöin keskustelussa lähinnä taistellaan siitä, kuka sanoo viimeisen sanan, ja kenen viimeinen sana on uskottavin. Tällaisissa tilanteissa mieleeni palautuu elävästi lapsuuden hiekkalaatikkojänkätys: ”Ite oot. Lukot. Avaimet heitin aurinkoon.” Tällaisen tyylin pitäisikin kuulua juuri sinne – hiekkalaatikolle. Mutta miksi me aikuiset fiksut ihmiset viestimme välillä taantuen kuravaateikään?
Tuulivoimakeskustelussa halutaan olla oikeassa
Tuulivoimakeskustelu on erinomainen esimerkki oikeassa olemisen vaikeudesta. Silti oikeassaolijoita tuntuu riittävän. Kokonaiskuvaa ei ole helppoa ymmärtää. Siksi tartumme siihen, minkä ymmärrämme. Tavallisen ihmisen käsitys tuulivoiman hyödyistä ja kustannuksista on monesti pirstaleinen ja perustuu valitettavan usein valmiiksi pureskeltuihin lööppeihin ja sosiaalisessa mediassa huudeltuihin luuloihin. Tuulivoima on melko uusi energiamuoto Suomessa ja siksi myös oiva pelkojen aiheuttaja: Onko asiaa tutkittu riittävästi? Meneekö siihen liikaa julkista rahaa? Kuka siitä hyötyy? Missä on koira haudattuna?
Tunteet riehuvat sosiaalisessa mediassa
Varsinkin sosiaalisessa mediassa näkökannat ja tunteet tuntuvat kärjistyvän. Pelko näkyy usein tunnepitoisena viestintänä – koska ei tiedetä riittävästi, pelätään, ja siksi puolustaudutaan. Puolustautumista vahvistetaan vain omaa käsitystä tukevilla väitteillä. Joskus omalle näkökannalle haetaan perusteita ihan kissojen ja koirien kanssa, jotta saadaan mielipide näyttämään oikeutetulta. Tällöin vaaka kellahtaa vain yhteen suuntaan. Ja kokonaiskuva sumentuu.
Yle uutisoi taannoin rokotteiden vastustajien teettämästä suurtutkimuksesta. Kun tutkimustulokset eivät miellyttäneet, tutkimusmetodit kyseenalaistettiin. Tieteellisiä tutkimustuloksia ei voitu hyväksyä, koska ne eivät edustaneet oikeanlaista totuutta. Ihmismieli vetää siis helposti kotiinpäin.
Älä vähättele toisen pelkoa
Keskustelutilanteista, joissa näkökulmat jumittuvat äärilaitoihin, voi pahimmillaan tulla sotatantereita. Jumiutunut juupas-eipäs-tilanne ei ole kenenkään etu. Tällöin keskustelu lipsahtaa usein asiasta myös henkilökohtaisiin loukkauksiin. Kun tunteet pääsevät leiskahtamaan, on asiallista keskusteluyhteyttä enää vaikeaa palauttaa.
Tässä muutamia neuvoja, kun keskustelu alkaa muistuttaa tunteikasta pattitilannetta.
Mieti miksi asia herättää niin vahvan reaktion. Onko kyse pelosta? Onko syytä siis pureutua niihin tekijöihin, jotka todennäköisesti aiheuttavat pelkoa. Älä vähättele, vaikka pelko olisi mielestäsi aiheeton. Se on aina aitoa sille, joka sitä kokee.
Älä esiinny aggressiivisesti tai ylimielisesti. Se ajaa ihmiset puolustusasemiin. Älä hermostu – toisella osapuolella on oikeus olla kanssasi eri mieltä. Luo turvallinen maaperä myös mielipiteen vaihtamiselle ilman kasvojenmenettämisen pelkoa.
Hahmota miten näkökulmasi liittyy kokonaiskuvaan. Oletko tutkinut erilaisia näkökulmia tarpeeksi? Onko taustalla kattavaa tutkimusta vai kuulopuhetta (Sosiaalisen median keskustelut tai naapurin kokemus eivät yllä vielä tieteellisen perustelun piiriin.) Ilmaise ymmärtäväsi myös muita näkökulmia, ja perustele eri keinoin miksi olet sitä mieltä kuin olet.
Pidä mielessä, että jos loukkaat muita, et ehkä itse muista sitä, mutta loukatut muistavat sen aina. Kasvojenmenettämisestä ei ole paluuta. Älä sorru siis syyttelyyn tai haukkumiseen, vaikka toinen osapuoli tekisi niin. Ole se fiksumpi.
On hyvä muistaa, että asiat ovat harvoin vain yhdellä tavalla. Samaan asiaan on erilaisia näkökulmia. Ja jokaisella on oma totuutensa. Millainen on sinun totuutesi ja miten sinä sitä esittelet?
Kirjoittaja Minna Haapsaari on vuorovaikutus- ja viestintäkouluttaja, joka on auttanut työyhteisöjä ymmärtämään ja parantamaan vuorovaikutustaan jo 15 vuotta. Haapsaari on myös sisältöstrategi, ja toiminut viestinnän opettajana useissa korkeakouluissa. www.viestintahaapsaari.fi.