Projektirahoitus on yksi mahdollisuus tuulivoimahankkeen rahoitusmuodoksi. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä se vaatii eri osapuolilta?

Projektirahoitus on pitkäaikaisen rahoituksen muoto, jota käytetään tyypillisimmin infrastruktuuri- ja teollisten hankkeiden toteuttamiseen. Projektirahoituksessa pankkilainojen vakuutena on kyseisen hankkeen tuleva kassavirta, ei hankkeen pääomittajien muu omaisuus ja liiketoiminta. Usein hankkeen rahoitusrakenne sisältää useita pääomasijoittajia, joista käytetään nimitystä ”sponsorit”, sekä pankkien tai muiden rahoituslaitosten muodostaman ”syndikaatin”, joka tarjoaa lainoja hankkeen toteutukseen. Pienehköissä hankkeissa, jollaisia maalle rakennettavat tuulipuistotkin projektirahoituksen näkökulmasta usein ovat, sekä sponsoreita että pankkeja on vain 1 – 2, mutta esimerkiksi suurissa merituulipuistoissa sekä oma pääoma että lainarahoitus voivat olla peräisin 5 – 10 eri lähteestä.

Hankkeen toteuttajatahoksi perustetaan projektirahoituksessa tyypillisesti projektiyhtiö (englanniksi Special Purpose Company SPC, tai Special Purpose Vehicle SPV), jonka lukuun kaikki hanketta koskevat oikeudet ja velvoitteet siirretään. Tuulivoimahankkeessa projektiyhtiö siis esimerkiksi hakee (tai sen nimiin siirretään) tarvittavat rakennusluvat, se toimii vuokraajana maanomistajien, sopijaosapuolena verkkoyhtiön ja sähkön ostajan sekä voimalatoimittajan ja urakoitsijoiden suuntaan. Rahoituslaitosten suuntaan projektiyhtiö toimii lainanottajana ja vakuuksien asettajana.

Lainojen vakuutena ovat hankkeen varat, ja lainojen kulut maksetaan kokonaan projektin kassavirrasta, ei hankkeen sponsorien yleisistä varoista. Lainapäätöksen tueksi laaditaan hankkeen investoinnin ja kassavirran taloudellinen mallinnus, jonka pääomasijoittaja tyypillisesti laatii ja jonka luotettavuutta pankin asiantuntijat evaluoivat. Mallinnuksen tulee sisältää myös herkkyystarkasteluja tehtyjen lähtöoletusten suhteen, millä pyritään lisäämään arvioinnin luotettavuutta ja tunnistamaan hankkeen keskeisiä taloudellisia riskejä.

Lainojen vakuudeksi projektiyhtiön on yleensä pantattava lainoittajien lukuun kaikki projektin arvot, kuten myyntituloa tuottavat sopimukset, sekä kaikki toiminnan jatkamiseen tarvittavat oikeudet, esimerkiksi maanvuokrasopimukset. Lainanantajat saavat panttioikeuden kaikkiin yhtiön varoihin ja pystyvät näin ottamaan tarvittaessa hankkeen hallintaansa, jos hankeyritykselle tulee ylivoimaisia vaikeuksia täyttää lainaehdot.

Yleensä erillisyhtiö luodaan jokaiselle projektille, jossa sponsori on mukana, jolloin sponsorin muu omaisuus on suojattu yksittäisen epäonnistuneen projektin haitallisilta vaikutuksilta. Projektiyhtiöllä ei ole muita varoja kuin kyseessä olevan projektin varat. Toisinaan rahoituslaitokset vaativat pääomasijoittajilta sitoumukset hankkeen lisäpääomittamiseen tarpeen vaatiessa voidakseen varmistua, että hanke on riittävän vakavarainen ennakoimattomissakin ongelmatilanteissa.

Projektirahoitus on kaiken kaikkiaan tyypillisesti monimutkaisempaa kuin vaihtoehtoiset rahoitustavat, mutta sen etuna ovat hankkeen, käytännössä projektiyhtiön osakkeiden, likvidisyys, kun hankkeella ei ole taloudellisia sidoksia omistajiinsa, sekä jo edellä mainittu mahdollisuus suojata omistajien muut investoinnit yksittäisen hankkeen epäonnistumisen vaikutuksilta. Energiasektorin hankkeiden ohella projektirahoitusta on käytetty mm. kaivannaisteollisuuden, logistiikkahankkeiden ja tietoliikennehankkeiden sekä urheilu- ja viihde-
tapahtumien toteuttamiseen.

Projektin riskipitoisuus vaikuttaa moneen asiaan

Riskien tunnistaminen ja jakaminen on keskeinen osa hankerahoitusta. Mikä tahansa investointihanke sisältää tyypillisesti useita teknisiä, ympäristöllisiä, taloudellisia ja poliittisia riskejä, erityisesti kehitysmaissa ja kehittyvillä tai epästabiileilla markkinoilla.

Rahoituslaitokset ja / tai sponsorit voivatkin riskikartoituksen tuloksena todeta, että hankkeen toteutuksen ja toiminnan riskit eivät ole hyväksyttäviä eli että hanke ei ole rahoituskelpoinen. Hankkeen toteuttamisen edellyttämien sopimusten kattavuus ja pitkäaikaisuus sekä sopijaosapuolten luotettavuus niin rakentamis- kuin tuotantovaiheen aikana ovatkin avainasemassa hankkeen rahoitettavuuden varmistamiseksi.

Hankkeen sisältämät riskit vaikuttavat ratkaisevasti myös saatavissa olevan lainapääoman määrään ja ehtoihin. Mikäli hankeen riskit on arvioitu pieniksi, lainapääomaa on mahdollista saada jopa luokkaa 80 prosenttia hankkeen toteuttamisen edellyttämistä kokonaisvaroista, mutta riskipitoiselle hankkeelle pankit saattavat edellyttää jopa 50 prosentin oman pääoman osuutta.

Oman ja lainapääoman suhde, josta suomeksi usein käytetään nimitystä ”vipuvarsi” (engl. gearing), puolestaan vaikuttaa radikaalisti sijoitetulle omalle pääomalle saatavaan tuottoon, joten pienellä oman pääoman osuudella toteutettavat hankkeet ovat luonnollisesti houkuttelevampia investointikohteita. Myös lainojen korkotaso, lyhennysaikataulu ja muut lainaehdot riippuvat voimakkaasti hankkeen arvioidusta riskitasosta.

DSCR määrittää lainamäärän ylärajan

Koska lainojen kaikki kulut maksetaan hankkeen omista tuotoista, on rahoittajien kannalta tärkeää että niin tulot kuin menotkin on arvioitu tarkasti ja että arvioissa on varauduttu suuriinkin vaihteluihin laina-ajan kuluessa.

Tuulivoimahankkeissa esimerkiksi erot peräkkäisten vuosien tuulisuudessa voivat aiheuttaa kymmenien prosenttien vaihteluita toteutuviin vuosituloihin. Samoin voimakkaasti vaihtelevat sähkön markkinahinnat voivat helposti ajaa hankkeen kassakriisiin – mistä johtuen jollain tavoin taattu tai vakautettu sähkön myyntihintataso vähintään lainojen maksuajaksi onkin usein välttämätön edellytys projektirahoitteisen tuulivoimainvestoinnin toteuttamiselle.

Pitkät ennakoimattomat huoltoseisokit tai käyttö- ja ylläpitomenojen yllättävä kasvu voivat niin ikään johtaa hankkeen maksuvaikeuksiin, ellei niihin ole rahoitussuunnittelussa varauduttu.

Yksi keskeinen tunnusluku projektin rahoitussuunnittelussa on velanhoidon kattavuusaste (debt service coverage ratio DSCR), joka kuvaa ennakoitujen vuositulojen ja -kulujen suhdetta. Jos DSCR on tasan 1, merkitsee se että hanke elää ”kädestä suuhun”; kaikki tulot menevät lainojen ja juoksevien kulujen maksamiseen. Tyypillisesti pankit vaativat tuulivoimainvestoinneille vähintään tasoa 1,3…1,35 olevan DSCR:n, jolloin esimerkiksi poikkeuksellisen heikkotuulisenakaan vuonna yhtiö ei joudu kassavaikeuksiin.

Käytännössä DSCR määrittää absoluuttisen ylärajan lainapääoman osuudelle hankkeen rahoituksesta; jos lainaa on ”liikaa”, yhtiölle lainanhoitokulujen jälkeen käteen jäävät tulot eivät enää varmuudella riitä kattamaan hankkeen muita juoksevia kuluja. Tässä tapauksessa DSCR on liian pieni.

Hankkeen valmistelussa ja dokumentoinnissa ei voi oikaista

Jos hankekehittäjä ei itse aio olla mukana toteuttamassa hanketta, vaan pyrkii tulouttamaan voittonsa myymällä hankkeen niin sanotusti toteutusvalmiina, on kehittäjän silti hyvä miettiä alusta lähtien, pyrkiikö myymään hankkeensa tase- vai projektirahoitteisesti toimivalle toteuttajalle.

Projektirahoituksen onnistumisessa hankkeen kaikkien mahdollisten riskien – ja kääntäen kaikkien mahdollisten osatekijöiden luotettavuuden – arviointi on avainasemassa, koska ulkopuolisia takaajia ei ole. Voidakseen myydä hankkeensa projektirahoitteisesti toimivalle investorille on hankekehittäjän tehtävä kaikki ”kotiläksyt” äärimmäisen huolellisesti alusta alkaen; mitään oikoteitä tai omia viritelmiä ei rahoitusvaiheessa hyväksytä, oli kyse sitten maanvuokrasopimusten ehdoista, tuulimittauksista, liittymissopimuksesta verkkoyhtiön suuntaan tai rakennuslupahakemuksissa esitetyistä teknisistä dokumenteista. Kaikki on oltava alusta loppuun asti aukottomasti valmisteltua, tarkasti dokumentoitua ja jäljitettävissä.

Ulkopuolista asiantuntemusta, sekä juridista että teknistä, kannattaa käyttää jo hankkeen alkuvaiheissa. Projektin myyntiä valmisteltassa se on usein jo myöhäistä, sillä esimerkiksi maanvuokrasopimuksissa tai raportoinnissa olevien aukkojen paikkailu jälkikäteen on paitsi aikaa vievää ja kallista, joskus myös suorastaan mahdotonta ajan myötä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.