Suomen Tuulivoimayhdistyksen arvion mukaan tuulipuistossa sijaitseva tuulivoimala aiheuttaa elinkaarensa aikana omistajalleen yli 400 000 euron kiinteistöverokustannuksen. Kiinteistövero onkin tyypillisesti keskeisin tuulivoimalatoiminnasta maksettu vero, joka puolestaan muodostaa sijaintikunnalle kaavoituskannustimen. Kiinteistöveron laskeminen ja maksuvelvollisuuden alkaminen ovat suhteellisen selvästi määriteltyjä, mutta asiaan liittyy kuitenkin tulkinnanvaraisuutta ja epätietoisuutta.

Kiinteistöveron laskeminen – veropohja

Tuulivoimala niin sanottu kiinteistöveropohja on 75 prosenttia tuulivoimalarakennuksen eli perustusten, tornin ja konehuoneen kuoren rakennuskustannuksista. Tätä määrää alennetaan vuosittain 2,5 prosentilla (alennus kasvaa vuosittain 2,5 prosenttiyksikköä aina 60 prosenttiin saakka) ja nostetaan rakennuskustannusindeksillä. Tällöin mekaniikan ja sähkötekniikan, kuten roottorin, muuntajien ja generaattorin, kustannukset eivät kuulu kiinteistöveropohjaan. Kiinteistöveropohjaan kuuluvat lisäksi projektin yleiskustannukset, jotka kohdistetaan rakennuskustannuksiin niiden suhteessa mekaniikkaan ja sähkötekniikkaan. Rakennusvaiheessa olevan projektin kustannukset otetaan huomioon vuodenvaihteen valmistumisasteen mukaisesti.

Laskentakaava perustuu kiinteistöverolakiin, korkeimman hallinto-oikeuden nimenomaiseen päätökseen ja Verohallinnon tuulivoimaloita koskevaan ohjeistukseen. Vastaava jako on tehtävä myös kirjanpitoa ja tuloverotusta varten muun muassa vuotuisten poistojen määrittämiseksi.

Näennäisestä helppoudesta huolimatta kiinteistöveron veropohjan laskeminen on usein melko haastava tehtävä johtuen jo pelkästään kustannusten määrästä. Laskenta onkin syytä pitää mielessä jo tuulivoimaprojektin varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan jo hyvissä ajoin ennakoida maksettavan veron määrä ja pyytää tavaran- ja palveluntoimittajilta tarpeelliset erittelyt, joista veropohja lasketaan. Erittelyjen saaminen voi myöhemmin osoittautua hankalaksi. Koska kiinteistöveron määrä on huomattava, voidaan huolellisella laskennalla varmistua siitä, ettei veroa makseta liikaa ja toisaalta siitä, että laskennassa ei luoda piilevää veroriskiä.

Usein laskennassa päästään tyydyttävään lopputulokseen, kun yhdistetään tekninen asiantuntemus ja edellä mainittujen sanamuotojen tulkinta. Verottajan asiaa koskeva verotuskäytäntö on vähäistä, minkä vuoksi tulkinnalle jää usein tilaa. Tulkintakysymyksiin saa puhelimitse apua Verohallinnolta tai asiasta voi keskustella myös asiaan perehtyneen veroasiantuntijan kanssa. Kiinteistöverotuksesta voi myös pyytää Verohallinnolta kirjallisen ennakkoratkaisun.

Kiinteistöveropäätöksissä sähköasema mainitaan erillisenä rakennuksena, joka kiinteistöverolain mukaan on osa tuulivoimalaitosta. Käytännössä siitä maksettava kiinteistövero jää kuitenkin vähäiseksi johtuen pienistä rakennuskustannuksista, sillä varsinaista muunninlaitteistoa ei lueta kiinteistöveropohjaan. Myös tuulivoimalaitoksen käyttämä maapohja (2 000 neliötä per tuulivoimala, ellei muuta osoiteta) on kiinteistöveron piirissä. Tältä osin kiinteistöveron maksaa maanomistaja, joka puolestaan voi saada veron korvauksena tuulivoimayhtiöltä riippuen maanvuokrasopimuksen ehdoista. Maapohjasta maksettavan veron määrä jää usein pieneksi, koska tuulivoimalan sijaintipaikkojen maa-alueiden arvo rakennusmaana on alhainen.

Kiinteistöveron laskeminen – veroprosentti

Kiinteistövero lasketaan kertomalla edellä laskettu veropohjan määrä soveltuvalla kiinteistöveroprosentilla, jonka kukin kunta päättää vuosittain. Lain sallima tuulivoimalaitoksen enimmäisvero on 3,1 prosenttia, joka on käytännössä voimassa kaikissa tuulipuistojen sijaintikunnissa. Pienten tuulipuistojen tai yksittäisten tuulivoimaloiden osalta (alle 10 MVA per liityntäpiste) sovelletaan kunnan rakennusten yleistä kiinteistöveroprosenttia, joka on keskimäärin noin 1,1 prosenttia.

Tuulivoimalan veroprosenttia 3,1 voidaan soveltaa vain vuodenvaihteessa jakeluverkkoon tai suoraan kantaverkkoon liitetyn tuulivoimalan osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan rakennusten yleistä kiinteistöveroprosenttia. Jakeluverkkoon liittyminen on hieman epätäsmällinen määritelmä, eikä asiasta ole verotus- tai oikeuskäytäntöä. Asia olisi huomioitava erityisesti projekteissa, joissa vuodenvaihde ajoittuu verkkoon liittymisen ja sähköntuotannon aloittamisen väliin. Tuotannon aloittaminen alkuvuonna siten, että verkkoon on liitytty saman vuoden aikana, aloittaa täysimääräisen 3,1 prosentin mukaan laskettavan kiinteistöveron maksamisen vasta ensimmäisestä kokonaisesta tuotantovuodesta. Tuulivoimatoimijoiden olisi hyvä varmistaa, että kunnissa asia tiedostetaan, ettei synny vääriä olettamuksia kiinteistöverojen kertymisen alkuajankohdasta.

Kiinteistöverouudistus

Suunnitteilla oleva kiinteistöverouudistus ei näillä näkymin aiheuta muutosta tuulivoimaloiden kiinteistöveroon. Kiinteistöveropohja laskee 50 prosenttiin, mutta samalla voimalaitoksen enimmäisprosentti nousee 4,65 prosenttiin. Tätä seuraa, että lopputulos on sama kuin nykyisin. Lakiuudistus huomioi myös merituulivoiman, jonka veropohja on 20 prosenttia edellä mainituista kustannuksista. Vaikka veropohja on maatuulivoimaa alempi, tämä ei tarkoita alempaa veroa, koska merituulivoiman rakennuskustannukset ovat keskimäärin alennuksen verran korkeammat. Merituulivoima on jatkossa näin ollen kiinteistöveron kannalta samassa asemassa maatuulivoimaan nähden.