Tuulivoiman kehittämiseen liittyy useita teknisiä ja juridisia haasteita, joista yksi on kulkemisen ja pääsyn varmistaminen voimaloille projektin eri vaiheissa. Suomen 370 000 kilometriä yksityisteitä tukevat osaltaan puhtaan energian tuotantoa ja varastointia mahdollistamalla tuulivoimaloiden ja sähkövarastojen rakentamisen ja huoltamisen. Yksityistiekunnan ja tuulivoimatoimijan suhteisiin liittyy paljon sovittavia asioita, jotka on hyvä huomioida ajoissa hankekehityksen aikana.
Yksityistiet Suomessa
Suomen tieverkko voidaan jakaa kolmeen luokkaan: valtion maanteihin, kuntien katuverkkoon ja yksityisteihin. Valtio vastaa Suomen maantieverkosta ja kunnat omasta katuverkostostaan. Yksityistiet ovat nimensä mukaisesti yksityisiä.
Yksityisteitä voi luokitella edelleen käyttöluvan mukaan. Toimitustiet ovat yleisessä käytössä olevia teitä, jos niiden ylläpitoon saadaan avustusta. Sopimusteiden käyttäjiä ja ylläpitäjiä ovat yleensä vain sopimuskumppanit. Omat tiet ovat yksityisessä käytössä ja niiden ylläpidosta vastaa kiinteistön omistaja.
Toimitustiet ovat yksi yleisimmistä yksityistietyypeistä ja ne ovat yksityistielain sääntelyn piirissä. Toimitustiellä on tien ylläpidosta vastaava tiekunta. Tiekunnat voivat saada tien parantamiseen valtionavustusta ja tien ylläpitoon avustusta kunnalta. Toimitusteiden osalta periaate on, että ulkopuolista liikennettä ei saa kieltää, jos tiekunnan hallinnoima tie on saanut valtion tai kunnan avustusta. Tien käyttö on kuitenkin luvanvaraista ja siitä voidaan periä käyttömaksu.
Sopimustiet syntyvät nimensä mukaisesti sopimuksella. Sopimus sitoo lähtökohtaisesti sopimuksen tehneitä, hyväksyneitä ja näiden perillisiä. Yksityistielaki soveltuu sopimusteihin ainoastaan tien lakkauttamisen osalta.
Oma tie kulkee yhden kiinteistön alueella, ja yksityistielaki ei sovellu omiin teihin.
Kulkuyhteyksien järjestäminen ja yksityistielaki
Yksityistielaissa säädetään muiden kuin tien osakkaiden oikeudesta käyttää yksityistietä. Tienkäyttöoikeus voi perustua joko tienkäyttöoikeuteen tai tieosakkuuteen. Tienkäyttöoikeus voidaan järjestää myös vuokrasopimusten kautta.
Käyttöoikeussopimuksella voidaan siis sopia tien käytöstä muiden kuin osakkaiden osalta. Yksityistielain mukaan yksityistien käyttäminen säännöllisiin ja tilapäisiin kuljetuksiin, säännölliseen kulkemiseen sekä tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävän toimintaan on luvanvaraista. Lupa voidaan antaa joko määräajaksi tai toistaiseksi. Sekä toistaiseksi annettu että määräajaksi myönnetty lupa voidaan peruuttaa, jos lupaehtoja ei noudateta tai käyttömaksua makseta. Luvanvaraisesta tien käytöstä on suoritettava korvauksena käyttömaksu.
Yksityistielain mukaan luvan tien säännölliseen käyttöön antaa tiekunta tai jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaat. Luvan tilapäiseen tienkäyttöön voi antaa myös tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunta. Käytännössä toimitsijamieheltä tai hoitokunnalta luvan voi saada nopeasti ja tiekunnan kokous voi osoittautua hitaaksi menettelyksi. Oikea luvan myöntäjä tulee huomioida sopimuksia tehtäessä.
Käytännössä käyttöoikeussopimuksessa sovitaan tiekunnan kanssa muun muassa oikeudesta käyttää, huoltaa ja muokata tiealuetta, tien kunnossapidosta ja liittymisvastikkeesta.
Perälautana yksityistielaissa on määräys yksityistietoimituksesta: tilanteessa, jossa muulla kuin tieosakkaalla on välttämätön tarve käyttää tietä, eikä hänelle myönnetä siihen lupaa, lupa voidaan myöntää yksityistietoimituksessa. Yksityistielaki myös linjaa, että jos tie on jollekin taholle tärkeä tämän elinkeinon harjoittamista tai muuta toimintaa varten, on tiehen perustettava toiminnanharjoittajan hyväksi tieoikeus. Edellytyksenä on, että tien rakenne on kyseiseen liikenteeseen soveltuva eikä tien käyttämisestä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistöille, muille rekisteriyksiköille tai tieosakkaille.
Oikeus käyttää yksityistietä ei ole itsestäänselvyys
Yleisenä periaatteena on, että yksityisteitä saa käyttää satunnaisesti myös moottoriajoneuvolla, jos kielto- tai rajoitusliikennemerkkejä ei ole. Asiasta on syytä sopia kuitenkin maanomistajan kanssa.
Yksityistielaki sisältää määräykset tien käytön kieltämisestä, rajoittamisesta ja tien sulkemisesta. Yksityistielain mukaan tiekunta tai tieosakkaat voivat rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämisen. Eli päätöksen tien käytön kieltämisestä voi yksityistielain mukaan tehdä ainoastaan tiekunta tai tieosakkaat, ei yksittäinen maanomistaja.
Ensinnäkin kielto tai rajoitus ei estä tieosakasta, tai jos tieosakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamiestä tai hoitokuntaa, antamasta edellisessä kappaleessa tarkoitettua lupaa tien tilapäiseen käyttämiseen. Luvan antaminen edellyttää yksityistielain mukaan painavia syitä.
Toiseksi avustukset vaikuttavat mahdollisuuksiin rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämistä. Yksityistielain mukaan, jos valtio tai kunta avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita tien kunnossapidossa, ei tien käyttämistä saa estää tai tietä sulkea avustusajanjaksona. Jos valtio tai kunta on avustanut tiekuntaa tai tieosakkaita tien rakentamisessa tai tie on tehty kokonaan tai osittain kunnan varoilla, ei tien käyttöä voi estää kymmenen vuoden aikana viimeisestä avustuserästä tai tietyön päättymisestä.
Kolmanneksi yksityistien sulkeminen ohjauslaitteella edellyttää tieliikennelain mukaan kunnan suostumusta. Yksityistielle, joka ei saa edellisessä kappaleessa tarkoitettua avustusta voidaan asettaa pysyvä liikenteenohjauslaite tiekunnan tai tieosakkaiden päätöksellä. Mahdollisen käyttökiellon tulee olla merkittynä yksityistien varteen. Yksityisteillä käytettäviä liikenteenohjauslaitteita ovat liikennemerkit ja sulkulaitteet eli puomit.
Neljänneksi yksityistielain mukaan yksittäinen kiinteistönomistaja ei saa asettaa tielle sulkulaitetta ilman tiekunnan tai tieosakkaiden suostumusta.