Fingridin tammikuussa julkaisemassa verkkovisiossa analysoidaan kantaverkon vahvistustarpeita vuoteen 2035 ja 2045 mennessä. Maa- ja merituulivoimaloiden määrän voimakas kasvu ja voimaloiden sijainti vaikuttavat siihen, mihin kantaverkon panostuksia kannattaa tehdä.

Fingridin verkkovisiossa käydään läpi tulevaisuusskenaarioita sähkönkulutuksen ja tuotannon kehittymisestä Suomessa seuraavan 15–25 vuoden aikana ja pohditaan näiden vaikutusta sähkön siirtotarpeisiin. Tällä kertaa verkkovisiotyö tehtiin julkisesti, ja työryhmä pyysi sidosryhmiltä kommentteja jo visiotyön ollessa kesken.

”Ensin muodostimme neljä erilaista skenaariota tulevaisuuden sähköntarpeesta Suomessa, ja pyysimme sidosryhmiltämme palautetta niistä. Teimme skenaarioihin muutoksia palautteen pohjalta, mutta ennen muuta saimme vahvistuksen, että tulevaisuuskuvamme olivat alan mielestä oikeansuuntaisia. Lisäsimme kuitenkin esimerkiksi merituulivoiman kasvua jokaiseen skenaarioon, koska palautteessa uskottiin sen kasvavan skenaarioluonnoksiamme nopeammin”, Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä toteaa.

Neljä kehitysskenaariota: jokaisessa lisää tuulivoimaa

Fingrid analysoi verkkovisiossa vaatimuksia kantaverkon siirtokapasiteetille niin, että mahdollisimman moni erilaisista tulevaisuusskenaarioista hyötyisi vahvistuksista kustannustehokkaasti. Skenaarioiden nimet ovat Sähköä vientiin, Ilmastoneutraali kasvu, Merellä tuulee sekä Aurinkoa ja akkuja. Visiotyöllä voidaan arvioida, mitä Suomen kunnianhimoinen tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuonna 2035 tarkoittaa sähkön kantaverkolle ja sähköjärjestelmälle.

Puhtaan sähkön tarve kasvaa todennäköisesti merkittävästi vuoteen 2035 mennessä esimerkiksi nykyisten teollisuuden prosessien siirtyessä fossiilisista polttoaineista sähköön. Tuulivoimaloita rakennetaan nyt ennen muuta länsirannikolle ja Pohjois-Pohjanmaalle, mutta muutkin sijainnit ovat mahdollisia.

”Jos Itä-Suomen tutkaongelmat voidaan ratkaista, rakentuisi myös sinne todennäköisesti tuulivoimaa. Olemme varautuneet siihenkin, ja muokkaamme suunnitelmiamme kehityksen mukaan.  Tuulivoiman alueellinen jakautuminen tasaisemmin mahdollistaisi myös tuulen tehokkaamman hyödyntämisen silloin, kun osassa Suomea tuulee, ja osassa on tyyntä”, Fingridin asiantuntija Eveliina Seppälä sanoo.

Verkkovisiossa Fingrid arvioi, että Suomen vuodelle 2035 asettama hiilineutraaliustavoite edellyttää noin kolmen miljardin euron investointeja kantaverkkoon seuraavan 15 vuoden aikana.

”Panostukset kantaverkkoon mahdollistavat osaltaan sähköintensiivisten investointien tekemisen Suomeen. Ne ovat välttämättömiä Suomen kilpailukyvylle siirryttäessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Teollisuuden edustajien laatimat vähähiilitiekartat ovat osoittaneet, että ilmastotavoitteisiin on sitouduttu laajasti”, Seppälä toteaa.

​​​​​​Kantaverkon vahvistusten sijainnit

Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä siirtokapasiteettia pohjoisesta etelään. Tuulivoimaa on rakennettu ja rakennetaan lähitulevaisuudessa runsaasti Pohjois-Pohjanmaalle, ja kulutus on pääsääntöisesti edelleen Etelä-Suomessa. Maa- sekä merituulivoiman lisääminen länsirannikolla kasvattaa tarvetta myös sähkönsiirron vahvistamiseen länsirannikolta Etelä-Suomen asutuskeskuksiin. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista auttaisi myös uusien sähkön siirtoyhteyksien toteuttaminen Ruotsiin ja Baltiaan.

”Tuulivoiman kasvattaminen on keino lisätä Suomen sähköomavaraisuutta vuositasolla, mutta ajoittain se vaatii tuontisähköä tuekseen. Pidemmällä tähtäimellä meillä on olemassa kaikki mahdollisuudet myös sähkön nettoviejäksi. Tällä hetkellä Suomeen tuodaan noin viidennes kulutetusta sähköstä”, Heikkilä kertoo.

Tuulivoiman kasvun haasteet kantaverkolle

Kantaverkon kannalta tuulivoiman kasvun tuomat haasteet liittyvät joustotarpeeseen, liitäntään ja siirtokapasiteettiin.

”Tuotantovaihtelu on suuri haaste: mistä saadaan sähköä silloin, kun ei tuule? Vaihtelua tasoittamaan tarvitaan joustavaa kulutusta, säädettävissä olevaa tuotantoa sekä tuontiyhteyksiä. Liittyminen kantaverkkoon pitää olla mahdollista silloinkin, kun tuulivoimaloiden määrä kasvaa. Fingrid on jatkuvassa keskusteluyhteydessä tuulivoimayhtiöiden kanssa, joten voimaloiden liittyminen kantaverkkoon suunnitellaan aina hyvissä ajoin. Jos tuulivoiman tuotanto ei sijaitse samassa paikassa kulutuskohteiden kanssa, on siirtokapasiteettia oltava tarpeeksi jatkossakin tuulivoimaloiden määrän moninkertaistuessa”, Seppälä sanoo.

Fingrid laatii seuraavaksi 10 vuodeksi kantaverkon kehittämissuunnitelman, jossa hyödynnetään verkkovision tuloksia. Kehittämissuunnitelma julkaistaan sidosryhmäkonsultaatioon kesällä.

”Lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat jo valmiita, mutta kauemmas katsovat suunnitelmat voivat vielä muuttua matkan varrella. Koska verkkoyhteyksien rakentaminen ottaa aikansa, niitä on lähdettävä toteuttamaan ajoissa, mutta samalla meidän pitää reagoida nopeasti muutoksiin”, Heikkilä toteaa.

Lue lisää verkkovisiosta: https://www.fingrid.fi/ verkkovisio/