Tuulivoimayhdistyksen slogan on ”Puhdasta, edullista ja suomalaista”. Viime vuosien pääteema on ollut puhtaan energian tuottaminen, mutta energiakriisin myötä pääfokus on siirtynyt energiaomavaraisuuteen ja edullisuuteen – eikä tuulivoiman rooli ole koskaan ennen ollut näin keskeinen ja kriittinen.
Talven lähestyessä huoli kohdistuu sähkön riittävyyteen ja sen hinnoitteluun. Sähkön tuonti idästä on lopetettu ja korkea sähkön hinta koettelee yhteiskunnan sietokykyä. Hintaa voidaan saada alas lisäämällä edullista tarjontaa tai vähentämällä kysyntää – tai sitten valtio voi puuttua peliin. Kysyntään vaikuttaminen on tuulivoima-alan vaikutuspiirin ulkopuolella, joten keskitytään tarjonnan lisäämiseen, sekä julkisen vallan rooliin. Tätä kirjoittaessa EU:n komissio on juuri esittänyt toimenpiteet energiakriisin vaikutusten hillitsemiseksi.
Ensin kerrataan vähän perusteita. Sähkön markkinahinta määräytyy tunti tunnilta sen perusteella, minkä hintainen sähkö on siinä pisteessä missä kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kallein hyväksytty tarjous määrää hinnan. Energian hintojen nousun taustalla vaikuttaa muun muassa kaasun hinnan nousu. Tuulivoima on erittäin edullinen tapa tuottaa sähköä, minkä takia tuulivoiman lisääminen markkinoille tuo sähkön spot-hintaa alas. Smart Energy Transition-hankkeen verkkosivuilla on asia piirretty selkeillä kuvilla.
Kuvassa esitetään, miten lisääntyvä tuulivoimatuotanto vaikuttaa sähkön tukkumarkkinoihin. Kasvava tuulivoimatuotanto siirtää tarjontakäyrää oikealle. Tuulivoima on kuitenkin säästä riippuvainen tuotantomuoto, jolloin tarjontakäyrän paikka siirtyy tuulisuuden mukaan. [1]
Kaikki sähkön tuottajat saavat saman markkinahinnan pörssiin myymästään sähköstä, tuotantokuluistaan riippumatta. Tähän EU:n komissio on tarttunut, ja yksi esitetystä toimenpiteistä kriisin hallintaan on ns. Windfall-vero. Windfall-verolla on tarkoitus asettaa tilapäinen voittoleikkuri inframarginaalisille energiantuottajille eli niille, jotka käyttävät sähköntuotantoon muun muassa uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa. Voittojen raja olisi 180 euroa megawattitunnilta.
Windfall-veron idea on, etteivät sähköä tuottavat yhtiöt pääsisi hyötymään korkeista hinnoista ja takomaan voittoa kuluttajien kustannuksella. Windfall-veroa perittäisiin valtion taskuun, ja valtio voisi näillä varoilla tukea kuluttajia. Ajatus onkin eettisesti oikea – nyt ei ole oikea aika energiaa tuottavien yhtiöiden tehdä ylisuuria voittoja kriisin keskellä.
Windfall-vero kuulostaa yksinkertaiselta ja reilulta, mutta asia on kaukana mustavalkoisesta. EU:n osalta toimenpiteet on valmisteltu ennennäkemättömällä vauhdilla, eikä toiminnanharjoittajia ole kuultu käytännössä lainkaan. Tosiasiassa Windfall-veron kohdistaminen eri toimijoihin olisi ainakin Suomessa todella haastavaa. Harva toimija myy sähkönsä suoraan markkinoille suojaamatta myynnistään saaman hinnan. PPA-sopimuksia käytetään laajasti ja iso osa tulevan talven sähköntuotannosta on jo myyty ja hinnat on sovittu – osassa tuulivoimatuotannosta hinta on sovittu jo useaksi vuodeksi eteenpäin. Mankala-yhtiöissä sähkö myydään omistajille omakustannehintaan, eivätkä Mankala-yhtiöt tuota voittoa. Osa tuottajista on suojannut myyntihinnat futuurien avulla. Suojauksille yhteinen piirre on, ettei windfall-verotettavaa tuottoa näillä toimijoilla ole.
Veron soveltaminen olisi myös käytännössä raskassoutuista, eikä sen hyöty näy kuluttajan kukkarossa kuin vasta silloin, kun kerätyt verot on kohdistettu sähkön kuluttajille: vero itsessään ei alenna sähkön markkinahintaa.
Windfall-veron soveltamisesta tulisi sotkuista ja uskon EU:n komission yliarvioineen sen hyötyjä. Sivuvaikutuksena suunnitellut transaktiot jäähdytetään, kun valtiot antavat signaaleja tulevista toimenpiteistä, joilla aiotaan puuttua sähköntuotannosta saatavaan hintaan. Pidemmällä aikavälillä valtion puuttuminen markkinan hinnoitteluun aiheuttaa myös luottamuspulaa. Valitettavasti EU:n komission ehdotukset tuottivat paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joista kaikista hyytävin oli avoin valtakirja jäsenmaille puuttua sähkömarkkinoihin muillakin, parhaaksi katsomillaan tavoilla.
Tuotantokapasiteetin lisääminen olisi kaikille osapuolille mieluisampi ratkaisu. Tosiasia on kuitenkin, ettei lisäkapasiteettia saada yön yli. Vaikka kaikki hallinto-oikeuksissa tai muissa viranomaiskäsittelyssä jumissa olevat tuulipuistohankkeet saataisiin käsiteltyä heti, se ei tämän talven osalta paljoa lohduttaisi. Korkeat hinnat ja riittämätön oma tuotanto eivät kuitenkaan ole vain tämän talven ongelma, vaan haasteet jatkuvat vuosia, kunnes omaa, edullista tuotantoa on riittävästi. Uskon, että voimme tehdä vielä paljon enemmän tuotantokapasiteetin ja sähkön varastoinnin nopean lisäämisen eteen, ja siihen tulisi myös keskittyä sen sijaan, että heikennetään nyt rahoittajien uskoa Suomeen luotettavana investointiympäristönä.
Suurimman palveluksen sähkön hintojen suhteen meille voisi tänä talvena tehdä äiti luonto, joten tässä kaino pyyntöni: toivoisin lauhaa säätä läpi talven ja tasaisen napakkaa tuulta koko maahan. Tai vähintään Pohjois-Pohjanmaalle. Kiitos.