Kesäkuussa 2021 julkaistiin valtioneuvoston rahoituksella toteutetun tuulivoimarakentamisen edistämiskeinoja selvittäneen hankkeen loppuraportti. Helmikuussa 2020 käynnistyneen hankkeen loppuraportissa esitettiin tapoja toteuttaa Marinin hallituksen hallitusohjelman tuulivoimaa koskevat kirjaukset. Selvityksessä haettiin ehdotuksia merituulivoiman rakentamisedellytysten parantamiseksi, tuulivoiman kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamiseksi sekä Puolustusvoimien aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittamiseksi. Neljäs tuulivoimaa koskeva hallitusohjelmakirjaus, merituulivoiman kiinteistöveron alentaminen, on jo etenemässä eduskuntaan. Hallitusohjelmakirjaukset ja nyt julkaistu raportti osoittavat, että nykyinen hallitus näkee tuulivoiman merkittävänä keinona torjua ilmastonmuutosta.
Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on neljä kirjausta tuulivoiman edistämiseksi. Hallitusohjelmassa on linjattu, että 1) merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä parannetaan, 2) poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä, 3) selvitetään ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan keinoja vähentää tutkista johtuvia rajoituksia tuulivoiman rakentamiselle, ja 4) alennetaan merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta.
Hallitusohjelmakirjauksista merituulivoimaloiden kiinteistöveron alentamisen periaatteet on jo hyväksytty eduskunnassa, mutta varsinaiset lakipykälät ovat odottaneet komission kilpailuosaston vahvistusta siitä, että kiinteistöveron alennus sopii suomalaiseen verojärjestelmään. Verotuksen muuttavaa lakia odotetaan lausunnoille ja eduskunnan käsittelyyn tämän syksyn aikana.
Valtioneuvoston rahoituksella helmikuussa 2020 käynnistyneessä hankkeessa etsittiin keinoja hallitusohjelman muiden tuulivoimakirjausten toteuttamiseksi. Raportin työryhmässä olivat mukana FCG suunnittelu ja tekniikka, HPP Asianajotoimisto, VTT, Ilmatieteen laitos ja KPMG. Selvitystyöstä julkaistiin pitkä raportti, jonka lisäksi jokaisen osa-alueen suositukset koottiin tiivisiin policy brief -papereihin.
Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittaminen
Työryhmän raportissa tuodaan esille, että teknologian nopea kehitys luo tarvetta paitsi nopeuttaa viranomaismenettelyitä myös lisätä joustavuutta kaavoitukseen ja luvitukseen siten, että ne nykyistä paremmin mahdollistavat teknologian kehittymisen huomioimisen. Raportissa korostetaan jo yleisesti käytössä olevaa tapaa kaavoittaa alue kaavoitushetkellä kaupallisesti saatavilla olevia voimaloita huomattavasti korkeammille voimaloille. Menettely varmistaa, että kaavan ollessa viimein valmis alueelle voidaan valita korkeimmat mahdolliset saatavilla olevat voimalat. Tervetullut on myös suositus jättää kaavoissa yksittäisille voimaloille riittävästi liikkumavaraa, jotta valittavat voimalat voidaan sijoitella optimaaliselle etäisyydelle toisistaan.
Maakuntakaavoituksesta raportissa todetaan, että myös sen tulee reagoida nykyistä nopeammin tuulivoimateknologian kehitykseen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin sijoittaa tuulivoimaa myös aiemmin kannattamattomille alueille. Monessa voimassa olevassa maakuntakaavassa tuulivoima-alueet on valittu ennen viime vuosikymmenen puoltaväliä tehtyjen tuulivoimaselvitysten perusteella. ”Mikäli maakuntakaavoitus on maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa yhä tuulivoimahankkeiden suunnittelupaletissa, tarvitaan alueiden valintaan joustavuutta sekä käytännössä jatkuvia maakuntakaavoituskierroksia. Tuulivoimahankkeiden teknistaloudellinen toteutettavuus paranee hurjaa vauhtia voimaloiden teknisen kehityksen myötä, jolloin maakuntakaavat vanhenevat hyvin nopeasti”, STY:n toimitusjohtaja Anni Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Koska maakuntakaavoitus on nykyään hyvin hidasta ja joustamatonta, pitää mielestäni maakuntakaavoituksen ohjausvaikutus poistaa MRL:n uudistuksessa tuulivoiman osalta kokonaan.”
Kaavoituksen ja luvituksen sujuvoittamisessa tuulivoima-alan kannalta erittäin merkittävä ehdotus on YVA:n 45 MW:n tehorajan poisto kokonaan tai ainakin tehorajan nosto nykyisestä, sillä tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset eivät riipu voimalan tehosta. YVA:an liittyen raportissa myös suositellaan kunnille suunnattua opasta kaavoituksen ja YVA-menettelyn yhdistämiseksi. Tämä voisi auttaa erityisesti pieniä kuntia, jotka ovat epävarmoja yhteismenettelystä.
Kansalliset välkkeelle asetettavat rajat sekä ohjeet välkemallinnukselle voivat selkeyttää ja yhtenäistää hankkeiden suunnittelua eri puolilla Suomea. Työryhmä myös suosittaa välkettä vähentävien keinojen huomioimista kaavoituksessa, sillä välkkeen rajoittaminen on hyvin yksinkertaista ja selkeää. ”Toki toimijoiden tulee tiedostaa, että voimaloiden sijoittaminen kaavassa välkerajoja lähemmäksi tarkoittanee ympäristölupavelvollisuutta”, huomauttaa Mikkonen tästä ehdotuksesta.
Ohjeistukset MRL:n 175 § mukaisesta vähäisestä poikkeamisesta sekä kaava-alueen laajuudesta voisivat parhaassa tapauksessa johtaa hankkeiden tasapuoliseen kohteluun eri puolilla maata.
Merituulivoiman rakentamisen edistäminen
Merituulivoiman kannalta keskeiset osat Suomen aluevettä ovat valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Raportin mukaan valtion merialueiden vuokratasosta ja vuokratason määrittelytavasta merituulivoiman tuotantoalueilla tulee tehdä läpinäkyvää siten, että se on huomioitavissa jo hankekehityksen alkuvaiheissa. Raportissa myös nähdään merituulivoimasektorin kasvun kannalta tärkeänä, että Metsähallituksen hankekehityksen rinnalla myös muilla toimijoilla on mahdollisuus tuulivoimahankekehitykseen merialueilla. ”STY:ssä näemme, että läpinäkyvyyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten lisäksi tulee kiinnittää huomiota kustannustason kohtuullisuuteen, etenkin kun naapurimaissamme merialueista ei makseta vuokraa ollenkaan”, Mikkonen huomauttaa.
Raportissa huomio on kohdistettu aluevesien lisäksi talousvyöhykkeeseen. Ajoitus talousvyöhykkeen ehdotuksille oli erinomainen, sillä kesällä julkaistiin ensimmäiset talousvyöhykkeen hyödyntämiseen tähtäävät merituulivoimahankehakemukset. Talousvyöhykkeellä on tämänhetkisen lainsäädännön osalta erikoinen tilanne, koska siinä ei ole säädetty etuoikeusjärjestystä 6 §:n mukaisen hyödyntämisoikeuden saaneelle toimijalle hakea 7 §:n mukaista suostumusta rakentaa alueelle vastaavaa toimintaa. ”Pidän erittäin tärkeänä, että tämä lainsäädännön epäkohta korjataan pikimmiten. Onhan tilanne erikoinen, jos yritys B voisikin saada alueelle rakentamisluvan, vaikka yritys A on käyttänyt satoja tuhansia, jopa puolitoista miljoonaa, hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin ja muihin selvityksiin”, Mikkonen toteaa.
Merituulivoimahankkeiden alkuun suositellaan viranomaisneuvottelua, jossa kaikilla viranomaisilla olisi selvyys siitä, miten hanketta ollaan viemässä eteenpäin sekä mitä selvityksiä ja menettelyjä hanke vaatii. Myös valtion takausta PPA-ostajan luottoluokituksen parantamiseksi esitetään raportissa. ”Valtion takaus voisi parantaa hankkeen rahoituksen saantia. Jos tämä otetaan käyttöön, pitäisi tämän mielestäni koskea merituulivoiman lisäksi maatuulivoimaa”, Mikkonen korostaa ja jatkaa: ”Työryhmän tehtävänä oli nimenomaan merituulivoimarakentamisen edistäminen, joten on ymmärrettävää, että raportissa ehdotus kohdistuu vain merituulivoimaan.”
Raportin suositus kattavasta kuvauksesta merituulivoimarakentamista koskevien viranomaismenettelyiden vaiheista ja eri viranomaisten rooleista ja vastuista tarvitaan erityisesti talousvyöhykkeelle, jonne rakentamisesta ei vielä Suomessa ole kokemuksia.
Aluevalvonnan ja tuulivoiman yhteensovittaminen
Suosituksiltaan ohuimmaksi osuudeksi raportissa jää tuulivoiman ja Puolustusvoimien toimintojen yhteensovittamista koskeva osio. Tilanne on alan kannalta harmillinen, sillä Puolustusvoimien aiemmin antamat ja viimeaikaiset kielteiset lausunnot rajoittavat tuulivoiman sijoittamista Itä- ja Etelä-Suomeen. Tutkakompensaation käyttöönotto Suomessa koko Suomea koskevana ratkaisuna tai yksittäisillä alueilla vaatiikin selvästi voimakasta poliittista tahtoa.
Puolustusvoimien lausuntomenettelystä säätäminen lain tasolla toki selkeyttäisi tilannetta, mutta alustavan arvion mukaan se ei muuttaisi lausuntojen lopputulosta nykyisestä.
Työryhmän tämän osion ehdotuksista selkeä parannus nykyiseen olisi Puolustusvoimien ja tuulivoimatoimijan välisen vuoropuhelun parantaminen niin, että tuulivoimatoimija saisi Puolustusvoimilta ohjausta voimaloiden sijoittamiseksi alueelle niin, että hanke olisi Puolustusvoimien hyväksyttävissä. Nykyinen lausuntomenettely tarkoittaa iterointikierroksia, joissa tuulivoimatoimija tarjoaa itse muokkaamaansa hanketta Puolustusvoimille, jolloin Puolustusvoimat kertoo, onko uusi suunnitelma hyväksyttävissä vai ei. ”Nykyinen menettely on vähän kuin istuminen taksiin siten, että kuskin kysyessä määränpäätä, lupaat matkalla kertoa, mennäänkö oikeaan suuntaan vai ei. Aina kuskin yrittäessä kääntyä johonkin, sanot vain ”ei sinne”, ”ei sinne”, ”ei sinne”, kunnes kuski lopulta osuu oikeaan suuntaan. Tehotontahan tämä näin on. Vuoropuhelu, jossa Puolustusvoimat kertoisi, että hanke on hyväksyttävissä poistamalla tiettyjä voimaloita tai ryhmittelemällä voimalat tietyn kuvion mukaan, olisi huima parannus nykyiseen”, Mikkonen toteaa.
Kuinka ehdotukset etenevät?
STY:n hallituksessa, edunvalvontavaliokunnassa ja merituulivoimavaliokunnassa on parhaillaan käynnissä työ eri ehdotusten priorisoimiseksi. Kaikkea ei voida edistää samaan aikaan, joten nyt on tarkoitus tunnistaa tärkeimmät ehdotukset, joita viedään ensin eteenpäin. Raportista myös puuttuu suositukset moneen STY:n näkemyksen mukaan tuulivoiman kannalta keskeiseen kysymykseen, kuten merituulivoiman taloudellisen kannattavuuden parantamiseen, tutkakompensaatioiden toteuttamiseen sekä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyjen nopeuttamiseen. STY vie myös kaikkia näitä asioita eteenpäin siitä huolimatta, ettei niihin ole suositeltu toimia tässä raportissa.